Oletko miettinyt mitä kenttämestarin työnkuvaan kuuluu?
Olympiastadionilla on monia erilaisia työnkuvia ja vastuualueilla oman alansa huippuosaajia, jotka tekevät töitä stadionin monipuolisten toimintojen ja tapahtumien eteen. Hyppää Olympiastadionin vastaavan kenttämestarin Jani Kurvisen matkaan kuulemaan stadionin henkilökunnan arjesta.
Video, kuva ja teksti: Antti Kuokkanen
Toimittajat: Ilona Chevakova ja Kiara Ansio
Etusivun kuva: Kiara Ansio
Jaksossa käydään läpi tämän vuoden UMK-kilpailijat. Lisäksi jutellaan vieraiden lempi viisuistakappaleista sekä viisumaista.
Host: Jari Hakola
Vieraat: Noora Luukkanen, Tiia Haiko sekä Elsa Becker
Podcastin kuva: Sampo Mononen
Etusivun kuva: Jari Hakola
Suomi on ollut viime vuosina tunnettu Euroviisuissa pääasiassa joko raskaasta musiikista tai huumorikappaleista. Käärijän vuoden 2023 edustuskappale Cha Cha Cha oli ilmiömäinen esimerkki siitä, mitä viisuissa saa kun yhdistää nämä molemmat taidokkaasti. Lisäksi kappaleessa kuultiin jo kauan viisuissa kaivattua suomen kieltä.
Käärijän jalanjäljissä päätimme myös viime vuonna lähettää hupikappaleen nimeltä No Rules, sen voitettua Uuden Musiikin Kilpailun. Vaihtoehtona olisi ollut vakuuttava sekä sydäntä riipivä teos, Sara Siipolan Paskana. Paskana pyöri päivä toisensa jälkeen lähes koko Euroopan ennakkosuosikkina erinäisissä gallupeissa ja vedonlyöntisivustoilla. Itse olin myös paikan päällä kuulemassa, kun Siipola lauloi, ja olin varma, että hän voittaisi kilpailun ja lähtisi viisuihin. Kuitenkin päätimme, ettei nuori vakuuttava nainen voi edustaa meitä Euroviisuissa, sillä Suomi ei muka pärjää tällaisella laadukkaalla pop-musiikilla. Lopulta kilpailun voittikin Windows95man feat. Henri Piispanen aiemmin mainitulla kappaleella No Rules. No, olihan No Rules ihan hauska hupiralli, mutta minun sekä lähes koko Euroopan mielestä sijoitus itse viisuissa olisi ollut parempi juurikin Siipolan kappaleella.
Palataan hetkeksi vuoteen 2020, jolloin UMK:n voitti Aksel Kankaanranta kappaleella Looking Back. Monen mielestä voitto meni väärään osoitteeseen, sillä ehdolla oli myös Erika Vikman upealla kappaleellaan Cicciolina. Kappale villitsi yleisöä niin Suomessa kuin Euroopassakin, ja viimeistään lavashown nähtyään viisufanit tajusivat kappaleen olevan suuri hitti. Lopulta Kankaanranta kuitenkin voitti UMK:n kansainvälisten raatien pisteillä ja vaikka Vikman sai enemmän yleisöääniä, joutui hän tyytymään hopeasijaan. Tämä oli monelle viisufanille pettymys ja itsekin mietin tätä vääryyttä usein. Toki Euroviisuja ei lopulta järjestetty ollenkaan koronapandemian vuoksi, joten eipähän mennyt Cicciolina harakoille.
Tänä vuonna meillä meinasi olla jälleen samanlainen tilanne, kun UMK:ssa vastakkain olivat kaksi ennakosuosikkia One Morning Leftin Puppy sekä Erika Vikmanin Ich Komme. Puppy oli selkeästi samanlainen hupikappale kuin Cha Cha Cha sekä No Rules ja olisi varmasti purrut suomalaiseen yleisöön ja miksei muualla Euroopassakin. Vikman taas edustaa karismaattista poptähteyttä ja kappaleen lavashow tulee varmasti olemaan räjähtävä, joten se tulisi menestymään myös Baselissa toukokuussa.
One morning left kuitenkin jättäytyi kilpailusta pois, mikä petaa omalta osaltaan Vikmanille paikkaa viisuissa. Ja tätä on odotettu. Vikmania ollaan toivottu UMK:hon aina vuodesta 2020 lähtien ja viimein viisufanien odotus palkittiin. Olemmeko siis viimein valmiita unohtamaan hupikappaleet sekä raskaalla musiikilla ratsastamisen ja lähettämään viisuihin taidokkaan poptähden, joka jää varmasti mieleen ja antaa viisufaneille sitä mitä he kaipaavat?
Seuraan itse viisumaailman käänteitä pitkin kevättä ja koen olevani perillä siitä, mitä Eurooppa vuosi vuodelta meiltä haluaa. Mielestäni Vikman on ainoa oikea vaihtoehto, sillä hän edustaa upeasti estotonta naiseutta, sekä omaa suuren poptähden elkeitä, eikä varmasti jätä ketään kylmäksi. Lisäksi Suomi ei ole lähettänyt naisedustajaa viisuihin sitten Saara Aallon vuonna 2018. Viisuedustus olisi Vikmanin osalta enemmän kuin ansaittu ja saisi varmasti lähes koko Euroopan huutamaan ”Ich Kommea” kotikatsomoissa.
Teksti: Jari Hakola
Kuva: Senni Kujanpää
Suomessa pyörii televisiossa jatkuvasti erilaisia sarjoja kilpailurealityistä saippuasarjoihin. Viime vuosina ihmisiä on alkanut puhuttaa yhä enemmän Suomen julkkiskenttä televisiossa. Joka vuosi televisiossa pyörii samat suosikkisarjat vain pienillä ohjelmamuutoksilla. Erityisesti Selviytyjät on herättänyt huomiota, sillä sarjaa on tehty jo vuosia peräkkäin ja pikkuhiljaa katsojat ovat alkaneet kyseenalaistaa samojen naamojen näkyvyyttä Suomen realityissä.
Selviytyjät on esitetty ensimmäisen kerran Suomessa vuonna 2013 ja silloin sarjan osallistujat olivat tavallisia ihmisiä. Sarja piti kuitenkin heti tämän kauden jälkeen tauon ja palasi ruutuihin vuonna 2018, tällä kertaa sarjaa tähditti julkisuudesta tutut henkilöt. Tämän jälkeen sarjaa on esitetty tauotta joka vuosi, mutta julkisuudesta tuttujen henkilöiden tähdittämänä. Ainoa poikkeus sarjan paluun jälkeen on vuoden 2019 kausi, jolloin puolet kilpailijoista olivat taviksia ja puolet julkkiksia.
Miksi samat julkkikset pitää kierrättää jokaisessa sarjassa ja välillä jopa useampaan kertaan?
Selviytyjien rinnalle on vuosien aikana kuitenkin aloitettu myös monia muita kilpailurealityjä, kuten Petolliset ja Farmi Suomi. Näissä sarjoissa osallistujat ovat tähän mennessä olleet ainoastaan julkisuuden henkilöitä. Viimeistään näiden ohjelmien alettua on keskustelu ihmisten välillä alkanut kiihtyä. Miksi samat julkkikset pitää kierrättää jokaisessa sarjassa ja välillä jopa useampaan kertaan?
Näiden vastapainoksi on kuitenkin myös sarjoja, joissa esiintyy vain tavallisia ihmisiä, tai satunnaisesti julkisuudenhenkilöitä, esimerkiksi tällä hetkellä tauolla oleva Big Brother. Nyt tammikuussa on myöskin alkanut uusi kilpailureality The Summit Suomi, joka on saanut aikaan paljon keskustelua katsojissa. Yllätyksen ja piristyksen ihmisille toi se, että sarjan kilpailijat ovat tavallisia ihmisiä. Oli virkistävää aloittaa sarjan katselu, kun osallistujat ovat normaaleja ihmisiä ja kertovat normaaleista asioista. Osallistujista löytyy esimerkiksi opiskelija, metsuri ja sairaanhoitaja. Porukasta löytyy kuitenkin myös niin sanottuja pikkujulkkiksia, jotka saattavat olla osalle katsojista tuttuja, kun mukana on yksi lumilautailija ja kaksi sisällöntuottajaa.
Olisi mielenkiintoista tietää, miten ohjelmien tuotannoissa tehdään lopulliset päätökset kilpailijoista. Onkohan tässä takana siis jokin tutkittu fakta perustuen katselukertoihin ja sarjojen tuottoihin? Sarjat saavat varmasti lisää katselukertoja julkisuuden henkilöistä, koska he tuovat myös fanit mukanaan, ja tämä ei tietenkään tapahtuisi tavallisten ihmisten kohdalla. Tavisrealityissä pitää siis olla luotto itse ohjelmakonseptiin, jotta ihmiset aloittavat sen katsomisen, kun ei ole tunnettuja kasvoja houkutteena.
Kiinnostaako julkkiksia edes itse enää tulla esille ohjelmiin, tullaanko sinne palkkiot ja ruutuaika silmissä, kun tuotantoyhtiö on tarpeeksi houkutellut? Vai oikeasti omasta halusta ja kiinnostuksesta ohjelmaa kohtaan? Taviksia on kuitenkin paljon enemmän ja ei sinne kaikkia tarvitse ottaa. Halukkaita on varmasti paljon, joten tuotanto valitsee sitten mielenkiintoisimmat. Taviksilla olisi varmasti enemmän kiinnostusta muutenkin itsellään ja halua päästä kokemaan jotain näin erilaista ja uutta. Tottakai osa taviksista voi osallistua myös julkisuudenkiilto silmissä, mutta onko siinä tavallaan mitään pahaa?
Miksi tässä kysymyksessä on ylipäätään niin suuret ristiriidat? Samoja julkkiksia ei jakseta katsoa koko ajan ja taviksia halutaan enemmän mukaan, sarjan alettua katsojaluvut kertovat kuitenkin usein muuta. Mikä on siis Suomen realityjen tulevaisuus, ketkä niihin osallistuvat jatkossa?
Teksti: Elsa Becker
Kuva: Pixabay
Lohjan sairaalan synnytystoiminta lakkautettiin ja HUS irtisanoi 280 työntekijää, jonka lisäksi yli 400 henkeä vähennettiin vuonna 2024. Vuonna 2025 HUS on esittänyt useiden ensihoitoyksiköiden poistamista valmiudesta Uudellamaalla.
Terveys-ja kasvatusalan ammattijärjestön Tehyn sanoja lainaten: “Kun ensihoito heikkenee Uudellamaalla merkittävästi, kärsijöiksi joutuvat myös ensihoitoa tarvitsevat kansalaiset etenkin öisin”.
Tässäkö on hoitajille se kiitos koko yhteiskunnan pyörittämisestä?
Myös hoitajamitoitus on puhuttanut ihmisiä ja hallitusta viime vuosina.
Hoitajamitoitus eli viralliselta nimeltään hoitohenkilöstön minimimitoitus tarkoittaa sitä, montako henkilöä täytyy olla vuorossa paikalla kutakin asiakasta kohden. Mitoitus oli viime vuonna 0,65 ja vuoden alusta tuli voimaan uusi hoitajamitoitus, joka on 0,60. Hoitajamitoitus on määritelty iäkkäiden palveluasumisessa, pitkäaikaisessa laitoshoidossa sekä varhaiskasvatuksessa.
Hoitajamitoitus on todella iso ja tärkeä osa hoitoalaa sekä joka päiväistä työtä. Hoitajamitoituksen laskun vuoksi lepoaika ja tauot eivät välttämättä toteudu. Tässäkö on hoitajille se kiitos aivan valtavan tärkeästä työstä ja oikeastaan koko yhteiskunnan pyörittämisestä? Tosiasiahan on se, että ilman hoitajia, hoitoa sekä julkista terveydenhuoltoa Suomi olisi pulassa.
Hallitus kertoo, että jatkossa jo vuoden 2025 kesällä teknologiaa voi hyödyntää niin, että sen voi laskea osana hoitajamitoitusta. Tämä tarkoittaa sitä, että hoitajia korvataan älyteknologialla, kuten älylattioilla ja rannekkeilla. Älylattia on järjestelmä, joka havannoi asukkaan toimintaa 24/7, havaiten epätavallisen käyttäytymisen esimerkiksi infektiosta johtuen.
Järjestelmien avulla on tarkoitus ennalta ehkäistä ja vähentää hoitoa sairaaloissa sekä pienentää kustannuksia, joita hoidosta aiheutuisi.
Mihin on hävinnyt ihmisarvo ja inhimillisyys? Oikean ihmisen ja hoitajan läsnäololla on suurin vaikutus hoitoon ja sen sujumiseen. Hoitajan työ on suurimmilta osin toisen ihmisen kohtaamista sekä asiakkaiden kuulluksi tulemista. Väittäisin, että suurin osa ihmisistä pelkää mennä hoidon piiriin, jos tietää, että siellä vastassa teknologiaa, eikä oikea ihminen.
HUSin 2024 loppupuolella tekemät vähennykset koskivat kaiken kaikkiaan 700 työntekijää. Vähennykset kohdistuivat hallintoon, tukipalveluihin sekä johtoaseman henkilöihin. Hoitohenkilökuntaan kuuluvista työntekijöistä vähennettiin 2,4 prosenttia ja lääkäreistä 0,6 prosenttia. Irtisanomisiin kuuluu myös rekrytointikielto, jota jatketaan pisimmillään vuoden 2025 loppuun saakka.
Moni voisi ajatella, ettei HUSin vähennykset vaikuta hoitajiin millään tavalla, kun niitä tehtiin paljon muualtakin. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Esimerkiksi osastonsihteerien irtisanomiset vaikuttavat hoitajien työhön, sillä sihteerien työt siirretään hoitohenkilökunnalle. Kaikista pöyristyttävintä ja erikoisinta on se, että HUSin osastoilla edes työnantajan edustajat eivät tienneet näistä suunnitelmista, eikä niihin ole varauduttu osastoilla mitenkään.
Tämä vaikuttaa automaattisesti hoidon laatuun sekä jäljelle jäävä henkilöstö joutuu liian koville.
Asiakkaita on yhtä paljon kuin ennen, mutta hoitajia vähemmän.
Hoitajat joutuvat joustamaan ja joustamaan, eikä tilanteelle näy loppua. Asiakkaita on yhtä paljon kuin ennen, mutta hoitajia vähemmän. Hoitajien pitää jatkuvasti miettiä, mitä tekevät, ja mitä jättävät tekemättä.
Ylempi johto ja yhteiskunta vaativat paljon hoitajilta. Tosiasiahan on se, että ilman hoitajia, hoitoa sekä julkista terveydenhuoltoa Suomi olisi pulassa. Useat hoitoalalla työskentelevät ja liitot ovat hyvin huolissaan nykyisestä hoitajamitoituksesta, joka vaikuttaa hoitoalalla työskenteleviin ja asiakkaisiin.
Hoitoalalla työskentelevät ihmiset menevät tietyistä syistä hoitoalalle, ja heillä on halu auttaa ihmisiä. Tällä hetkellä työtä ei välttämättä pysty tekemään niin hyvin kuin on aiemmin pystynyt tai olisi halunnut. Kuka nykyisillä resursseilla haluaa enää hakeutua hoitoalalle?
Käytiin kysymässä Helsingin keskustassa, että mitä mieltä muut ihmiset ovat tästä tilanteesta. Katso Katugallup aiheesta:
Teksti: Elsa Uimonen
Kuva: Senni Kujanpää
Teksti, kuva ja audion editointi: Liinu Vepsäläinen
Ohjelma, joka on ollut suomalaisten musiikkiohjelmien keskiössä jo yli kymmenen vuotta, jatkaa perinteitään tarjoten katsojille elämyksiä täynnä tunteikkaita hetkiä ja huipputaitureita. Tänäkin vuonna The Voice of Finland tuo estradille lahjakkaita laulajia eri puolilta Suomea, jotka kilpailevat tuomariston suosiosta ja mahdollisuudesta voittaa levytyssopimus. Tänä vuonna tuomaristossa nähdään tutut tähtituomarit Sanni, Arttu Wiskari, Maija Vilkkumaa sekä Elastinen. Tulevalla kaudella nähdään sääntömuutos, jonka johdosta tähtituomarit saavat kiinnittää talliinsa 12 kilpailijaa 16 sijasta
Kilpailijat astuvat lavalle ilman, että tuomarit näkevät heitä. Ainoastaan ääni ratkaisee. Kun tuomari kuulee jotakin, mikä resonoi heidän sielussaan hän voi kääntää tuolinsa ja valita kilpailijan omaan tiimiinsä. Tiimiläisten valinta-vaihe on ollut ohjelman yksi jännittävimmistä hetkistä, ja katsojat saavat jälleen seurata huipputaitureiden ja lupaavien nuorten laulajien taistelua paikastaan tuomariston tiimeissä. Ääni on pääosassa, ja jokainen kilpailija pyrkii erottumaan joukosta omalla ainutlaatuisella tyylillään. Kauden esittelyvideossa tähtituomarit kertovat, ettei tuolit käänny pelkällä hyvällä laulutaidolla, vaan tuomarit voi hurmata selkänojan läpi myös tunteella sekä itsevarmuudella, joka välittyy laulun kautta.
”Tärkeintä ei ole se, miltä kuulostat, vaan se tunne,” Elastinen kommentoi, mikä kiteyttää ohjelman idean hyvin. Ohjelman tarkoitus on nostaa tavallisia suomalaisia suuremman yleisön eteen, ei niinkään valmiita artisteja.
Ohjelma etenee neljässä vaiheessa. Ensimmäinen vaihe on Blind Auditions, jossa ”vain ääni ratkaisee”. Tuomarit ovat ensin selkä laulajaan päin, ja heidän vakuuttuessa laulajan potentiaalista, he painavat nappia, jolloin tuoli kääntyy. Mikäli useampi tuomari on vakuuttunut, laulaja saa itse valita, kenen talliin hän menee.
Toisessa vaiheessa kilpailussa jatkoon päässeet kohtaavat Battle Roundilla, jossa kaksi saman tuomarin kilpailijaa laulavat kappaleen duettona. Toinen heistä jatkaa eteenpäin ja toinen lähtee kotiin.
Kolmas vaihe on Knockout Round jossa kilpailijat, jotka ovat selvinneet Battle Roundista, esiintyvät yksittäin ja tuomarit valitsevat, ketkä jatkavat kilpailua.
Neljäs vaihe on livelähetykset, joissa kilpailu tiivistyy kohti finaalia. Parhaat kilpailijat pääsevät yleisön ja tuomariston arvioitavaksi. Live Shows -vaiheessa jokainen esitys voi olla ratkaiseva ja vain yksi voittaa kilpailun. Voittaja saa upeita palkintoja, kuten levytyssopimuksen Universal Music Groupin kanssa.
Viime kauden voittaja Laura Ruusumaa loisti koko kauden ajan mikä kantoi hänet voittoon. Laura kuului Elastisen talliin ja sai ennätysmäisen enemmistön äänistä, 53%, mikä on The Voice of Finlandin ennätys, joka kertoo, kuinka tiukka kilpailu oli. Voittaja palkittiin Genelecin kaiuttimilla, levytyssopimuksella sekä 2000 euron TUI-matkatoimiston matkalahjakortilla.
artikkelikuva : Saku Tiainen
Tammikuun harmaudessa suomalaiset elokuvateatterit saavat piristysruiskeen, kun Tuukka Temosen uusin draama Meduusalla ei ole sydäntä saa ensi-iltansa 24.1. Elokuva käsittelee anteeksiantoa ja sukupolvien välisiä siteitä tavalla, joka ei päästä katsojaa helpolla. Tarina avautuu kolmen saman perheen naisen kautta, joita esittävät näyttelijät Olga Temonen, Eeva Eloranta ja nuori Helga Temonen.
Matkustimme Temosen perheen kotiin Iittiin tapaamaan ohjaajaa Tuukkaa ja päätähteä Olgaa. Talvinen maisema kehysti idyllistä maalaistaloa, jossa kynttilät lepattivat ja perheen kissat tervehtivät vieraita yhtä uteliaina kuin vieraat niitä.
Tuukka kertoo:
– Toivon, että elokuva herättää keskustelua. Anteeksianto ei aina tarkoita unohtamista, mutta se voi tarkoittaa eteenpäin menemistä.
Näyttelijä Olga Temonen kertoo, että rooli Minnana oli hänelle ainutlaatuinen.
– Minna on nainen, joka yrittää tasapainottaa suhdettaan omaan äitiinsä ja tyttäreensä. Roolia oli kiva näytellä, koska hän on monella tapaa täysin vastakohta mitä itse olen.
Hänen mukaansa erityistä oli myös se, että elokuvassa nähtiin perheen omat lapset Helga ja Hilma.
– Lasten seuraaminen kuvauksissa oli antoisaa, kun he heittäytyvät rooleihin täysillä. Ne alkavat jo olla aika pro, kun ovat tehneet pikku rooleja aiemmin. Sitä tekemistä on kyllä kiva katsoa.
Tuukka Temonen puolestaan avaa, kuinka elokuvan teemat syntyivät omasta kiinnostuksesta anteeksiannon vaikutuksiin.
– Kyllähän elokuvan teema on… Onhan se anteeksianto valtavan vaikeaa. Meillä kaikilla on kokemuksia epäoikeudenmukaisesta kohtelusta, ja usein emme osaa antaa anteeksi. Se on todella haastavaa, ja monesti täytämme elämämme katkeruudella, vihalla ja ahdistuksella. Mutta tärkeämpää olisi, että oppisimme päästämään niistä irti – vaikka asiat olisivatkin isoja ja voimakkaita.
Hän jatkaa, että elokuvan keskushahmon Minnan tarina heijastaa tätä dilemmaa.
– Minnalla on vaikeuksia päästää irti menneistä asioista. Hän jää niihin kiinni eikä oikeastaan edes yritä mennä eteenpäin. Tämä on monille tuttua, ja elokuvassa pohditaan moraalifilosofista kysymystä siitä, miten kriisit ja konfliktit voivat määrittää ihmistä. Usein trauma muuttaa ihmisen koko persoonan, ja siitä tulee osa minuuden ydintä.
Tuukka muistuttaa, että vaikka kokemus olisi kuinka todellinen ja oikeutettu, jatkuva kiinni pitäminen vanhoista traumoista ei välttämättä palvele ihmisen hyvinvointia.
– Me ulkopuoliset saatamme ajatella, että ’koita päästä yli siitä’, mutta se on helpommin sanottu kuin tehty. Jos 15 vuotta kuluu saman trauman parissa, sen kantaminen voi alkaa hallita koko elämää. Se ei tarkoita, etteivätkö kokemukset olisi aitoja ja kamalia, mutta eteenpäin meneminen on tärkeää.
Vaikka elokuvan teemat ovat raskaita, Olga kertoo, että kuvauspaikalla vallitsi lämmin ja huumorintäyteinen tunnelma.
Elokuvan tarinaa tukevat myös muut näyttelijät, kuten Konsta Hietanen, Elo Paulorinne, Veetu Hietanen ja Ulla Virtanen. Jokainen tuo tarinaan oman sävynsä ja syvyyden.
– Tämä tarina ei kerro vain yhdestä perheestä. Se on tarina meistä kaikista ja siitä, miten perhesuhteet muovaavat meitä.
Meduusalla ei ole sydäntä on elokuva, joka herättää kysymyksiä ja antaa katsojalle tilaa tulkita ja pohtia. Elokuvan ensi-ilta on perjantaina 24. helmikuuta, ja sitä esitetään elokuvateattereissa ympäri maan.
Teksti: Ilona Chevakova Kuva: Antti Ruusuvuori
Vangelis Pavlidisin hattutemppu ei auttanut Benficaa voittamaan hurjan kirin tehnyttä Barcelonaa. Barcelonan päävalmentaja Hansi Flick kuvaili ottelua “aivan hulluksi peliksi” Movistarin haastattelussa.
Mestarien liigan seitsemännellä kierroksella 21. tammikuuta todistettiin hurjaa maali-iloittelua Benfican ja Barcelonan välisessä ottelussa. Suurseurat tarjosivat katsojille urheiluviihdettä koko rahan edestä katalaanien hakiessa 4-5 vierasvoiton Lissabonista.
Benfica johti ottelua 3-1 puoliajalle mentäessä, mutta koki nolon tappion. Barcelonan Raphinha varmisti lisäajalla joukkueelleen kolme pistettä sekä paikan 16 parhaan joukkoon Mestarien liigassa.
Ottelu sai sähäkän alun, kun kreikkalaishyökkääjä Vangelis Pavlidis siirsi Benfican 1-0 johtoon jo toisella peliminuutilla. Barcelonan Robert Lewandowski teki tasoituksen pilkulta kymmenen minuuttia myöhemmin.
22. minuutilla Barcelonan maalivahti Wojciech Szczesny törmäsi omaan pelaajaan rangaistusalueen ulkopuolella, josta Pavlidis laukoi irtopallon verkkoon. Kreikkalainen täydensi hattutemppunsa vielä ensimmäisellä puoliajalla Szczesnyn aiheuttamasta rangaistuspotkusta.
Barcelona sensaatiomaiseen voittoon
64. peliminuutilla tapahtui hurja kavennusosuma, kun Benfican maalivahti Anatoliy Trubin laukoi pallon suoraan 20 metrin päässä seissyttä Raphinhaa päähän, josta pallo lensi takaisin maaliin. Kuitenkin Barcelonan epäonninen puolustuspelaaminen siirsi Benfican vielä 4-2 johtoon Ronald Araujon oman maalin seurauksena ennen katalaanien ällistyttävää nousua.
Barcelona kiri kahden maalin takaa-ajoasemasta rinnalle ottelun viimeisen kahdentoista minuutin aikana Lewandowskin ja Eric Carcian maaleilla, ja vielä ohi lisäajan kuudennella minuutilla Raphinhan toimesta.
Voitolla Barcelona jatkaa Mestarien liigassa toisella sijalla kolme pistettä tappioitta pelanneen Liverpoolin takana. Benficalle tappio oli jo kolmas tällä kaudella ja lissabonilaiset ovat liigan taulukossa sijalla 18 ennen viimeistä alkuvaiheen ottelua.
Mestarien liiga jatkuu keskiviikkona 29. tammikuuta jättimäisellä kierroksella, kun luvassa on peräti kahdeksantoista ottelun päivä. Silloin eurooppalaisen futiksen huippuilta päättää Mestarien liigan ensimmäisen vaiheen.
Teksti: Akseli Lapinoja
Kuva: Pixabay
