Lue lisää aiheesta:
Essee: Korvataanko hoitajat älyteknologialla?
Video: Elsa Uimonen ja Petra Sinkkonen
Teksti: Petra Sinkkonen
Kävin viime viikolla Jyväskylässä, jossa käytin paikallisbussia siirtyessäni keskustasta jäähallille JYPin ja HIFK:n välistä liigaottelua seuraamaan. Matkanteko oli kaltaiselleni kaupungissa vierailevalle matkustajalle varsin helppoa. Ostin lähimaksulipun pankkikortilla suoraan lipunlukulaitteelta, eikä tarvinnut miettiä sovellusten lataamista tai käteisen rahan nostoa.
Vastaava käytäntö on käytössä jo useassa kaupungissa ympäri Euroopan. Kotimaassa olen Jyväskylän lisäksi maksanut yksittäisistä joukkoliikennematkoista lähimaksulla Tampereella ja Turussa ja ulkomailla esimerkiksi Tallinnassa, Tukholmassa, Barcelonassa ja Milanossa.
Pääkaupunkiseudun joukkoliikennettä operoiva HSL on auttamatta jäänyt jälkeen kehityksestä, joka on jo aikoja sitten todettu toimivaksi muualla. Lippujen hinnoista ja joukkoliikenneyhtymän heikosta taloudesta on perustellustikin käyty viime vuosina julkista keskustelua, mutta yksi potentiaalisesti suuri matkustajaryhmä on unohdettu kokonaan.
Yksittäisiä matkoja joukkoliikenteen avulla taittaville henkilöille, kuten turisteille tai työmatkalaisille, ei ole tarjolla sujuvaa vaihtoehtoa lippujen ostoon. Joukkoliikennevälineissä kun ei ole mahdollisuutta ostaa lippua.
Kuvittele, että olet viikonloppumatkalla missä tahansa eurooppalaisessa kaupungissa ja mietit eri vaihtoehtoja esimerkiksi illallisravintolan ja hotellin väliselle matkalle. Yksittäistä bussimatkaa varten pitäisi joko ladata erillinen sovellus tai selvittää, mistä myyntipisteestä lippuja mahdollisesti voisi ostaa myöhemmin illalla.
Samalla kotopuolesta tutun taksisovelluksen kautta saman matkan taittaisi reilusti alle kymmenen euron hintaan. Eipä taida juuri kukaan alkaa täyttää puhelintaan vielä yhdellä sovelluksella tai lähteä pimeässä kaatosateessa tallustamaan kohti lähintä korttelikioskia.
HSL uutisoi alkuviikosta, että se jatkaa lähimaksumahdollisuuden testaamista seuraavaksi Suomenlinnan lautalla. Uutinen on luonnollisesti erittäin tervetullut, mutta kuvastaa kiusallisella tavalla sitä, miten pahasti pääkaupungin joukkoliikenne on jäänyt muita verrokkikaupunkeja jälkeen. Muualla testattiin jo 2010-luvun loppupuolella, kun täällä herättiin ruususen unesta vasta nyt.
Satunnaisten joukkoliikennekäyttäjien määrä on viime vuosina noussut, kun yhä useampi tekee vähintään osittain etätyötä. Jos yksittäisen matkan maksaminen tehdään niin hankalaksi kuin se tällä hetkellä on, ei tarvitse ihmetellä HSL:n vuosi vuodelta pieneneviä lipputuloja.
Pahasti laahaava digitaalinen kehitys yhdistettynä lippujen hintojen jatkuvaan nousuun sekä nykyisten matkustustrendien mukaisten lipputuotteiden puuttumiseen kertoo siitä, että matkustajien etu on unohdettu kokonaan. On helppo uskoa, että yksinkertainen ja nopea lähimaksu suoraan joukkoliikennevälineessä vähentäisi niin pummilla matkustamista kuin yksityisautoilun tai taksimatkailun suosimista bussin tai raitiovaunun sijaan.
Joukkoliikenteen houkuttavuuden lisääminen on myös huomattavasti helpompi ja järkevämpi tapa pienentää liikenteen päästöjä Helsingissä kuin kaupunkipolitiikassa viime aikoina puhuttanut polttomoottoreiden täyskielto keskustan alueella.
Teksti: Viktor Fagerudd
Kuva: Senni Kujanpää
Haastattelu: Ilona Chevakova
Kuva, äänitys ja editointi: Nico Laitinen ja Meri Adevuo
Onko näillä nuorilla vaarana omaksua haitallisia arvoja, kuten naisvihaa, rasismia ja homofobiaa? Ja mikä rooli sosiaalisella medialla on?
Kaupunki.TV:n keskusteluohjelmassa aiheesta keskustelevat nuorten parissa työskentelevät erityisopettaja Marjut Virsu sekä Helsingin Poikien talolta Petrus Siltala.
Katso koko ohjelma tästä:
Miesten finaaliin tiensä selvitti Hurrikaani-Loimaa ja Akaa-Volley. Molemmat joukkueet ovat tuttuja nimiä cupin kärkikahinoissa, sillä Hurrikaani on taistellut finaaleissa neljä kertaa viimeisen kymmenen vuoden aikana Akaan yltäessä neljä kertaa cupin välieriin ja nyt toista kertaa finaaliin. Joukkueet pitävät tällä hetkellä myös Mestaruusliigan kärkipaikkoja, Hurrikaani ensimmäisenä, vain pisteen edellä Akaa-Volleyta.
Naisten finaalin mielenkiintoinen ottelupari muodostuu kaikkien aikojen menestyksekkäimmästä cup-seurasta LP Viestistä ja ensimmäistä kertaa finaalissa pelaavasta JymyVolleystä. Finaaliin yltänyt JymyVolley on tällä hetkellä Mestaruusliigan viimeisellä sijalla melkein 30 pisteen päässä viidennellä sijalla olevasta LP Viestistä. Joukkueet ovat kohdanneet Mestaruusliigassa 26 kertaa, LP Viestin voittaessa seurojen välisistä peleistä jokaisen.
Suomen Cup uudistui vuonna 2024 ja se on Mestaruusliigan ohella yksi merkittävimmistä lentopalloturnauksista Suomessa. Cupista mielenkiintoisen tekee se, että siihen voivat osallistua joukkueet eri sarjatasoilta. Tänä vuonna välieriin selvisikin 1-sarjan Kuortaneen valmennuskeskuksen joukkue, joka pudotti jatkosta useamman liigajoukkueen. Vuoden 2024 Suomen Cupissa mukana oli naisten cupissa 34 ja miesten cupissa 30 joukkuetta. Cup-mestareille luvassa on rahapalkinnon lisäksi paikka ensi kauden Eurocup-peleihin.
Mestaruudet ratkotaan jälleen Turun Kupittaan Palloiluhallissa, kun Cupin miesten finaalit otellaan 1.2. ja naisten 2.2.2025. Viikonlopun ohjelmassa mukana on myös Suomen Cupin oma Allstars -tapahtuma, jossa cupissa mukana olleista joukkueista on kasattu kaksi joukkuetta kilpailemaan erilaisissa lajiaiheisissa kilpailuissa, sekä MunLentis -perhepäivä.
Teksti: Sofia Kivinen
Kuva: Suomen Lentopallo
Työttömyys oli vuonna 2024 ensi kertaa samalla tasolla kuin koronakriisin aikaan vuonna 2020. Tilastokeskuksen työvoimatutkimukseen nojaten työllisten määrä oli laskenut vuoden 2024 joulukuussa verraten edeltävän vuoden joulukuuhun. Työttömien osuus työvoimasta oli nyt 8,1 %, kun vuotta aikaisemmin se oli yhtä prosenttiyksikköä vähemmän.
Yleisen työllisyysasteen lisäksi myös korkeakoulutettujen työttömyys on kivunnut yllättävän nopeasti. Vuoden 2024 marraskuussa korkeakoulutettujen työttömyys oli jo ohittanut koronapandemian aikaisen määrän. Korkeakoulutettujen työttömyys on noussut enemmän suhteessa muuhun työttömyyteen.
Korkeakouluttautumiseen kannustetaan, mutta työllistyminen on epävakaalla pohjalla. Mistä tämä voi johtua?
Korkeakoulutettujen osaaminen ja työtehtävät saattavat usein rajautua tietynlaiseen erikoisosaamisen tai johto- ja suunnittelutehtäviin, mikä hankaloittaa työn saantia tai ylipäätään tarvetta tällaiselle osaamiselle. Säästötoimet ovat yksi suurimpia vaikuttajia tällä hetkellä, kun uuden kehittämiselle ei löydy resursseja.
Niin sanottuja jokapäiväisiä askareita sisältävien töiden ollessa kortilla, voidaan luonnollisesti todeta myös korkeamman tason pestien vähentyneen. Joskus asiaan saattaa liittyä työtehtävän lopettaminen tai sen siirtyminen muualle. Näin kävi helsinkiläiselle tradenomi Lasse Niskaselle.
Niskasen entinen pesti lopetettiin päällikkötason henkilöstön vähentämisen seurauksena, jolloin hänen 12-vuotinen työuransa kansainvälisessä vaate- ja jalkineyrityksessä päättyi.
Ikätyöttömyyttä esiintyy usein 40-60 -vuotiaiden joukossa. Ikään perustuvaa työttömyyttä on kahdenlaista, korkeakoulutettua ja jopa tohtoritasolla ilmenevää työttömyyttä, sekä alemman tutkinnon työllisyyteen liittyvää. Millaiselta tuntuu, kun työkokemusta ja osaamista on, mutta ei vain työllisty?
Niskanen kokee tilanteen turhauttavana ja jopa muutaman kuukauden kestävät työnhakuprosessit henkisesti raskaina. Energiaa kuluttavinta on prosessiin kuuluva keskeneräisyys, odottelu ja lopulta pettymykseksi kilahtava kielteinen valintatulos.
Taloudellinen tilanne ja kvartaalitalous vaikuttavat mahdollisesti työllisyystilanteeseen, sillä työnantajat laskevat mahdollisuuksia vain muutama kuukausi kerrallaan, mikä ei anna turvaa jatkuvuudesta tai uusien työntekijöiden palkkaamisesta.
Niskanen kokee tilanteen omalla alallaan olevan melko tasainen, mutta avointen työpaikkojen määrän olevan kuitenkin vähäinen. Täysin omaa osaamista vastaavaa paikkaa ei vain yksinkertaisesti ole auki tällä hetkellä.
Liittyykö työn saanti ikään tai liian laajaan kokemukseen?
Niskanen ei koe olevansa kokenut suoranaista syrjintää ikänsä puolesta, mutta ajattelee valitsemattomuuden taustalla olevan mahdollisesti liiallinenkin työkokemus. Tällä voi toki olla tekemistä iän kanssa. Suomessa ikäsyrjintä on yleinen syrjintäperuste varsinkin työnhaussa. Yli 55-vuotiaiden työllistyminen on heikointa Suomessa verrattuna muihin Pohjoismaihin. Eläkeiän noustessa 50 ja risat täyttäneillä olisi vielä yli kymmenkunta tehokasta työskentelyvuotta edessään. Miksi sitä ei nähdä potentiaalisena?
Niskanen on käynyt työhaastatteluissa, joissa palkkaava henkilö on ollut häntä itseään nuorempi. Hän pohtii, kokevatko nuoremmat työnantajat hänet kokemuksensa vuoksi uhkana. Myös epävarmuus firmoissa saattaa olla syy sille, ettei Niskasen ikäistä työntekijää oteta töihin. Yli 50-vuotiaat työntekijät ovat kokeneempia ja osaavat huomata mahdolliset viat yrityksessä nopeammin, eivätkä tällöin olisi pitkäaikaisia työntekijöitä.
Kysymys “Missä näet itsesi viiden vuoden päästä?” kummastuttaa Niskasta työhaastatteluissa. Maailma muuttuu sen verran nopeasti nykypäivänä, ettei kyseistä työtehtävää välttämättä ole olemassa enää silloin, ainakaan täysin samanlaisena. Vaikka Niskanen itse vastaisi kysymykseen näkevänsä itsensä tässä positiossa viiden vuoden kuluttua, niin varmasti aika on vaatinut jonkinlaista muutosta kyseiseen tehtävään joka tapauksessa.
Uudelleen kouluttautuminen on lähes välttämätöntä nykyään miltei jokaisella alalla. Kouluttautumiseen rohkaistaan ja se on usein myös vaatimus, mutta silti esimerkiksi Niskanen pelkäisi työnsaannin vaikeutuvan entisestään. Hän on miettinyt maisterin koulutusta, mutta ajattelisi tällöin olevansa ylikouluttautunut työmarkkinoilla. Niskanen ajattelee kokemuksensa olevan nyt jo yksi este työn saamiselle.
Suomessa kannustetaan kouluttautumaan mahdollisimman pitkälle, ja myös työttömäksi jääneenä kehotetaan etsimään töitä oman taitotason ulkopuolelta tai hakemaan muiden alojen tehtäviä. Usein kuitenkin vastaukseksi saa olevansa liian kokenut tai ylikoulutettu.
Olisiko parempi opetella jotakin aivan uutta vai pitää kiinni omasta osaamisestaan?
Niskanen kokee olevansa kokemuksen, osaamisen ja työmotivaation kannalta parhaimmillaan juuri tässä kohtaa elämäänsä ja kokee, että menisi hukkaan olla käyttämättä koko työuralla kertynyttä osaamista ja opetella täysin uusi ala.
Työhakemusten ja useamman haastattelunkin jälkeen Niskanen aikoo sitkeästi jatkaa työnhakua. Yrittäjyys on käynyt myös mielessä, eikä hän pidä itsensä työllistämistä pelottavana ideana. Hän on toiminut ennen yrittäjänä kahdessa kello- ja kultaliikkeessä. Niskanen kertoo, että jos hänellä olisi idea yrittämiseen, hän olisi todennäköisesti jo toteuttanut sen.
Teksti ja kuvat: Senni Kujanpää
Miten tekoälyä tulisi hyödyntää kulttuurialalla? Tämä on yksi hetken kuumimmista kysymyksistä, johon ei löydy vielä kirkkaita vastauksia. Sen sijaan kysymys tuottaa vain lisää kysymyksiä. Silti tekoälyn hyödyntämistä on kokeiltu eri tavoin – kohujen saattelemina – elokuva-alalla jo muutaman vuoden ajan. Pitäisikö leikkauksista ja epävakaudesta kärsivän kulttuurialan turvautua tekoälyyn kriisin alla?
Tuorein elokuva-alan tekoälykohu liittyy Brady Corbertin ohjaamaan The Brutalist elokuvaan. Elokuvan jälkituotannossa pääosan näyttelijöiden unkarin kielen lausumista korjattiin tekoälyllä. Perinteistä jälkeenäänitystä kokeiltiin, mutta tulokset eivät tyydyttäneet elokuvan leikkaaja David Janscoa, joten hän päätyi käyttämään Respeecher-tekoälyohjelmaa.
Muita tekoälyyn liittyviä kohuja lähihistoriassa ovat muun muassa Tom Hanksin nuorentaminen Here elokuvassa, tekoälyllä tuotetut still-kuvat elokuvassa Late Night with the Devil sekä tekoälyllä tuotetut promoposterit A24-studion Civil War -elokuvaa varten.
Esimerkkien pohjalta voidaan nähdä, että tässä vaiheessa tekoäly on elokuva-alalla vasta testikaudella. Studiot ja ohjaajat tunnustelevat maaperää tekoälyn kanssa käyttämällä sitä rajoitetusti. Tämä kaikki on kieltämättä huolestuttavaa ja herättää paljon skeptisismiä yleisössä sekä varsinkin alan työntekijöissä.
Hollywood koki historiansa pitkäkestoisimman käsikirjoittajien lakon vuoden 2023 kesällä. Ammattiliitto Writers Guild of America (WGA) järjesti lakon, joka kesti 148 päivää. Käsikirjoittajien palkkojen noston lisäksi toinen keskeinen ehto oli tekoälyn käytön rajoittaminen elokuva-alalla. WGA sai ehtonsa läpi, joten teattereissa ei vielä voi nähdä kokonaan tekoälyn käsikirjoittamia Hollywood elokuvia.
Kunnioitettu ohjaaja-käsikirjoittaja Paul Schrader puolestaan innostui tekoälyn käsikirjoittamista elokuvista. Viimeaikaisessa Facebook päivityksessään Schrader kertoi olevansa ihmeissään siitä, kuinka hyviä ja alkuperäisiä käsikirjoituksia ChatGPT voi tuottaa. Kyseessä oli todennäköisesti vain tarkoituksella provosoiva trollaus, sillä totuudessa ChatGPT ei kykene tuottamaan mitään oikeasti alkuperäistä, ja jos joku tämän tietää niin Schrader.
Tämän tietää myös käsikirjoittaja Katri Manninen. Artikkelissa Käsikirjoittaja Katri Manninen antaa tekoälylle kaikki tylsimmät hommat, hän sanoo: “Tekoälyn tuottamat tekstit muistuttavat toisiaan, koska laajat kielimallit kuten ChatGPT pyrkivät antamaan todennäköisimmän vastauksen” (HS 8.1.2025).
Samassa artikkelissa Manninen kertoo kuinka hän itse hyödyntää tekoälyä työssään uhraamatta käsikirjoitusten inhimillisyyttä. Hän käyttää tekoälyä esimerkiksi litteroinnissa eli puheen muuttamisessa tekstiksi sekä synopsiksen eli tiivistelmän tekemisessä. Käsikirjoitus on siis täysin hänen omaa tekstiä, tekoäly vain nopeuttaa prosessia.
Tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että tekoälyn käsikirjoittamille elokuville ei ole vielä paljon kysyntää. Käsikirjoittajat haluavat pitää työnsä, ja yleisö haluaa ihmisten tuottamaa taidetta. Mielikuva ihmisistä tuottamassa tai kuluttamassa robotin tekemää taidetta vaikuttaa vielä dystooppiselta, vaikka se onkin jo osittain osa arkeamme.
Mikael Brunila on tieteenfilosofian ja määrällisiin menetelmiin erikoistunut maantieteen tutkijatohtori McGillin yliopistolla. Tällä hetkellä Brunila tekee väitöskirjaa Montrealin vuokramarkkinoista.
Mikael Brunila kertoo Helsingin Korjaamolla järjestetyillä Käänne-festivaaleilla 19. tammikuuta asumispolitiikasta Suomessa ja muualla maailmassa. Suomessa vuokrien hintakehitys on huomattavasti jyrkempi kuin yleisen kuluttajahintaindeksin kasvu. Tiedämme siis, että vuokrat nousevat, mutta emme ketkä niitä nostavat.
Suomalaisten asumismenot kallistuivat vuonna 2023 keskimäärin 6,5 prosenttia. Kasvua ajaa erityisesti korkojen voimakas nousu.
Tämä ilmiö näkyy erityisesti Helsingissä. Hekan eli Helsingin kaupungin asunnot, tarkoituksena on tarjota Helsinkiläisille kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja. Hekan vuokrat nousevat kuitenkin korkojen nousun mukana ja vuonna 2024 keskivuokra on 12 prosenttia korkeampi edelliseen vuoteen verrattuna. Alhaisimmillaan Hekan vuokrankorotukset ovat 7-8 prosenttia ja korkeimmillaan 14,9 prosenttia.
Kaupungeista on tulossa kohtuuttoman kalliita, etenkin maaseutuun verrattuna. Brunila käyttää kauhuskenaariona Pariisia ja New Yorkia. Suomessa vuokrat ovat nousseet huomattavasti nopeammin kuin muut kuluttajahinnat 2010-luvusta eteenpäin.
Brunilan mukaan vuokrien nousuun löytyy monta tekijää. Vuokrien nousuun vaikuttaa muunmuassa muutokset kysynnässä ja tarjonnassa. Muutoksia kysynnässä voi olla maaseudulta kaupunkiin muutto ja tarjonnassa maa- ja rakennuskustannukset.
Brunila painottaa mielestään tärkeää näkökulmaa, joka ei pääse tarpeeksi esille, ja jota hän on väitöskirjassaankin tutkinut: vuokranantajan ja vuokralaisen epätasapaino. Vuokranantajat voivat olla näkymättömiä, emmekä tiedä heistä tarpeeksi. Brunila kertoo, että osaamme datan perusteella päätellä missä vuokrat nousevat ja missä ne laskevat, mutta emme sitä ketkä niitä nostavat.
Vuokranantaja, joka omistaa monta asuntoa, tuntee jokaisen vuokralaisen. Vuokralaisena tunnet kuitenkin vain vuokranantajan. Vuokralaiset eivät siis tunne toisiaan, joten tilanne on epätasapainoinen. Brunila korostaa, että vuokralaisten organisoitua liikehdintää ei ole olemassa ilman ilman yhteistä ymmärrystä ja kokemuspohjaa. Tilanteessa, jossa vuokria korotetaan kohtuuttomasti, vuokralaisen on vaikeaa selvittää ketkä muut vuokralaiset ovat samassa tilanteessa.
“Vuokramarkkinat ovat musta laatikko, joka tulee avata”
Brunilan mukaan tarkoituksena on selventää vuokralaisen ja vuokranantajan välistä epäsymmetrisyyttä.
Väitöskirjassaan Brunila keräsi dataa Montrealin vuokramarkkinoiden tietokannasta, jonka kautta sai kartoitettua kuka omistaa yksityisasuntoja ja kuinka paljon. Hän kuitenkin törmäsi ongelmaan. Tietokannan yritysnimistä ei välttämättä selviä kuka tai ketkä yksityishenkilöt omistavat yrityksen. Tai tieto voi olla pitkän hakemisen takana.
Uuden tutkimuksen perusteella ollaan voitu todistaa, että finansialisaatiota esiintyy vuokramarkkinoilla enemmän kuin on luultu. Alueilla, jossa finansialisoituneet yritykset omistavat asuntoja: vuokrat ovat korkeampia, esiintyy enemmän epävarmuutta asumisesta ja tämä usein kohdistuu vähävaraisempiin ihmisiin.
Brunilan vaatimukset vuokramarkkinoille olisivat, että kaikki yli viisi asuntoa omistavaa vuokranantajaa tulisi rekisteröidä tietokantaan, vuokranantajan omistamat kiinteistöt tulisivat olla haettavissa vuokranantajan nimellä ja tietokannan datan tulisi olla helposti haettavissa kokonaisuudessaan.
Teksti: Onerva Reinola, Kuvat: Sofie Satta
Suunnittelu, kuvaus ja editointi: Nadira Kusaeni
Syytän italialaista toimittajaa Fabrizio Romanoa siitä, että hän vei meiltä tämän pelaajasiirtoihin liittyvän jännityksen. Uuden sopimuksen ympärillä käyty hälinä ei koskenut vain sitä, kuka pelaaja allekirjoittaa seurallesi, vaan myös sitä, kuinka siirrot julkaistiin.
Esimerkkejä näistä on lukuisia. Paul Pogban paluu Manchester Unitediin julkaistiin brittiartisti Stormzy’n säestämänä kesällä 2016. Alexis Sanchezin tammikuun 2018 siirto julkaistiin taas hänen soittaessaan ”Glory, Glory Manchester Unitedia” pianolla, mikä jäi hänen parhaaksi suorituksekseen paholaisten paidassa. Jopa huonoissa julkaisuissa, kuten Antonio Rüdigerin Chelsea -siirron julkaisussa, oli hahmoa ja yllätystekijä, joka sai fanit innostumaan uudesta pelaajasta.
Nykyään pelaajahankintojen julkaisut ovat sieluttomia. Pelkkä kuva, jossa pelaaja allekirjoittaa sopimusta tai pitelee seuran paitaa sekä kuvateksti, jossa kerrotaan siirtosumma ja sopimuksen pituus. Ei värikästä videota, ei persoonallisuutta, ei mitään.
Joukkueet kilpailevat Romanon kaltaisten toimittajien kanssa julkaista tieto siirrosta, mikä rajoittaa julkaisujen luovuuden mahdollistamista. Kun siirto on ollut jo tiedossa useamman päivän ajan ennen kuin joukkue on itse julkaissut sen, ei ole järkeä panostaa siirron mainostamiseen.
Mutta jalkapallossa on kyse intohimosta ja spektaakkelimaisuudesta, eli siirtoilmoitusten pitäisi kuvastaa sitä. Ilmoituksen tulisi olla jännittävämpää kuin X-postaus ja ”here we go”.
Teksti: Antti Kuokkanen
