Jussi Leppälahti juttelee leppoisasti valmennusryhmänsä kanssa Talin jalkapallohallin aulassa. Kentän laidalla tulisesta persoonastaan ja toimittajana kriittisenä tunnettu Leppälahti on siviilissä kuin eri henkilö.

“Täysin eri henkilö. Valmentaja-Leppälahti on tosi intohimoinen ja vaativa, välillä vähän vaikea. Kentän ulkopuolella olen rento ja leppoisa. Toimittajana besserwisser”, hän analysoi.

Leppälahti tuli jalkapalloyleisön tuntemaksi toimittajana. Urheilulehdestä ja sittemmin Elmo-lehdestä hän oli kriittinen ja mielipiteitä jakava kirjoittaja. Hän teki Gert Remmelin ja Topias Kauhalan kanssa Pausa-podcastia, jossa pureuduttiin todella syvälle jalkapallopeliin ja -kulttuuriin.

Toimittajan töitä hän ei ole tehnyt sitten vuoden 2022. Tällä hetkellä ammatti on päätoiminen valmentaja ja työnantaja IF Gnistan, jossa projekti on ollut käynnissä yhden kokonaisen kauden.

Valmentajan elämä on raadollista, koska todennäköinen syy työsuhteen päättymiseen on potkujen saaminen. Leppälahti ammentaakin filosofiasta, joka kuvastaa hänen suhtautumistaan valmentajan työhön.

Tartu hetkeen. Sanapari toistuu useamman kerran haastattelun aikana.

“Päivä kerrallaan. Jos esimerkiksi heinäkuussa tulee potkut, en tiedä mitä teen syksyllä. Pitää tarttua hetkeen. Pitää tunnustella aina sitä, onko sitä paloa enää, koska en halua tehdä mitään puolivaloilla. Tällä hetkellä sitä on”, Leppälahti vakuuttaa.

Kun Leppälahti vielä työskenteli toimittajana, hänen oma kehityskaarensa valmentajana otti ensiaskeleensa.

Kasvu valmentajaksi

Nuorempana vapaailtoina hänellä oli tapana pelata kahdeksankin tuntia päivässä Football Manager– ja The Manager -videopelejä.

Valmentaminen on siis kiinnostanut Jussi Leppälahtea kauan. Hän ei osaa määritellä valmentajan uralleen selkeää aloituskohtaa, mutta kuvailee katsoneensa peliä valmentajan näkökulmasta nuoresta pelaajasta saakka.

“Se saattoi olla haitallista: jos esimerkiksi jossain harjoituksessa ei ollut järkeä minun mielestäni, en treenannut sadalla prosentilla. Pahoittelut valmentajille”, hän toteaa ja naurahtaa.

Leppälahdella on tradenomin tutkinto ja ylempää korkeakoulua vastaava urheilujohtamisen tutkinto London Metropolitan -yliopistossa. Ennen jalkapalloammattilaisuutta Leppälahti oli muun muassa iltapäiväkerhon ohjaaja ja jäätelötehtaan työntekijä.

Valmentamisen palo on ollut aina mukana ja matkalla on ollut sattumia, joiden kautta hän on ammattivalmentajaksi.

“Aika oli erilainen 20 vuotta sitten: silloin vanhemmat kehottivat valitsemaan oman akateemisen alan”, Leppälahti muistelee.

Etenkin juniorijoukkueissa, joissa valmentajat käytännössä aina aloittavat, valmentajat ovat yleensä pelaajien vanhempia tai muita amatöörejä, eivätkä etenemismahdollisuudet aukea monelle huipulle saakka.

Valmentamisen Leppälahti aloitti vuonna 2007, kun Frey Saarelainen soitti ja palkkasi hänet apuvalmentajakseen FC Espoon B-juniorijoukkueessa. Erilaisissa valmennustehtävissä Leppälahti on ehtinyt olla pitkään. Espoossa hän valmensi muun muassa FC Hongan kesäleireillä ja Leppävaaran Pallossa “kiertävänä” valmentajana.

Pelaajauran vietyä HIFK:hon valmennusura jatkui pelaamisen rinnalla B-juniorien päävalmentajana ja A-juniorien apuvalmentajana. Ensimaistiaisen miesten valmentamisesta hän sai kymmenen vuotta sitten Espoon Palloseuran edustusjoukkueessa, jossa ensimmäinen kausi päättyi sarjanousuun.

“EPS oli kaveriporukka. Kun siellä meni ihan hyvin, halusin päästä eteenpäin. Olen sinänsä edennyt urallani loogisesti ottaen aina seuraavan askeleen entistä kovemmalle tasolle”, Leppälahti arvioi.

Askel kansalliselle tasolle

Ulkomailla, osana opintojaan, Leppälahti valmensi Northampton Town FC:n akatemiassa. Suomeen palattuaan Leppälahden vaimo opiskeli Turussa, jonne muutettua kesä meni miettiessä seuraavaa askelta. Edessä oli lopulta muutto Joensuuhun.

“Olin tavannut (urheilutoimenjohtaja) Timo Tahvanaisen kanssa aiemmin. Kun palasin Suomeen, kysyin ‘Tinkeltä’ Jipon tilannetta ja kerroin etsiväni uutta työpaikkaa”, Leppälahti muistelee.

Jippo oli pelannut yhden kauden Kakkosessa nousun jälkeen. Heidän kanssaan tehtiin kahden vuoden sopimus, joka poiki nousun Ykköseen saakka. Vuoden jatkosopimuksella pelattu kolmas kausi päättyi putoamiseen.

“Näin että siellä oli paljon kyntämätöntä peltoa”, Leppälahti luonnehtii Joensuuta jalkapallokaupunkina.

Joensuuhun oli juuri valmistunut uusi Rantakylän jalkapallohalli, mikä oli Pohjois-Karjalan haastavissa olosuhteissa merkittävä juttu. Leppälahden aloitteesta hallin kulmaan rakennettiin kuntosali.

Vaikka Jipon tie päättyi Ykköseen, nimi Leppälahti ja energinen pelityyli oli painettu mieleen Kotkassa, joka oli seuraava osoite.

“Intohimo ja energia ovat mun suuri vahvuus, ja ne tarttuvat pelaajiin, toivottavasti myös staffiin (valmennusryhmään). Halu olla ekana ja lähteä vikana paikalta. Kentällä kova vaatimustaso on se, mikä määrittää. Vaadin korkeaa standardia pelaajilta. Kentän ulkopuolelta olen rennompi ja helpommin lähestyttävä”, Leppälahti analysoi vahvuuksiaan valmentajana.

Toimittajan töitä Leppälahti teki viimeksi viimeisellä Jipon kaudella. Kotkassa toimittajan työt jäivät toistaiseksi.

“Se oli ensimmäinen kerta, kun olin niin sanottu ammattivalmentaja, eli en tehnyt mitään muuta. Ei tässä oltu ammattilaisia kuin kolme kautta”, Leppälahti korostaa.

FC KTP:ssa Leppälahden ensimmäinen kausi päättyi sarjanousuun Veikkausliigaan. Seuraavalla kaudella vasta tehty jatkosopimus kuitenkin purettiin yllättävästi kesken kauden.

“Seuratoiminnassa on monia asioita, joita pitää ottaa huomioon, ja se oli seurajohdon näkemyksen mukaan heille paras ratkaisu. Kausi ei kuitenkaan ollut mennyt hyvin, koska taistelimme putoamista vastaan”, Leppälahti muistelee viimeistä vuottaan Kotkassa.

Tuli sydämessä

”Kun tuli fudut Kotkasta, oli kolmen kuukauden periodi, jolloin oli breikkiä. Sen aikana Jarkko Jokiranta (IF Gnistanin urheilutoimenjohtaja) soitteli. Hänen kanssaan neuvoteltiin useamman kerran, ja lopulta he päätyivät tarjoamaan sopimusta”, Leppälahti kertoo.

Kun Leppälahti valmensi Joensuun Jippoa, pyrkimyksenä oli tulla Pohjois-Karjalan yhteiseksi seuraksi. Gnistanissa asetelma on päinvastainen: koska Helsingissä lähtökohtana on olla HJK:n varjossa, ratkaisu on olla erittäin paikallinen.

Maaperää voi pitää hedelmällisenä. Gnistania pidetään eräänlaisena kulttiseurana, onhan se perustettu yli sata vuotta sitten silloin itsenäiseen Oulunkylän kuntaan.

Kun Gnistan valmistautui kauden 2024 ensimmäiseen Veikkausliigan otteluun, viimeistelytreeneissä Oulunkylässä ei ollut stadionia lumipyryn vuoksi, mutta talkoilla stadion saatiin valmiiksi.

“Gnistan on Oulunkylän seura. Muistan kun otin sporan kotiavaukseen neljä tuntia ennen peliä Ogeliin, se oli täynnä Gnistan-lippuja ja kuteita”, Leppälahti kertaa.

Leppälahti toivoo, että Gnistania alettaisiin ajatella kulttuurisesti pohjoishelsinkiläisen yhteistyön tuloksena. Pohjois-Helsingissä PK-35 on esimerkiksi Gnistanin kova kilpailija, vaikka he tulevat jakamaan yhteisen kotistadionin, jahka se valmistuu.

Ensimmäinen kausi Veikkausliigassa päättyi kahdeksanteen sijaan. Gnistan tuli tunnetuksi aikaisempien Leppälahden joukkueiden tapaan aktiivisesta, nopeasta ja painostavasta pelityylistä.

“Ollaan aika lailla kiinni siinä, mitä on tehty mun aikana. Eli tullaan kovaa kiinni ja hyökätään aggressiivisesti. On myös tosi tärkeää saada henki päälle fanien kanssa. Pelitapa on luotu niin, että kannattajat pääsevät kiinni pelityyliin”, Leppälahti arvioi ensimmäisen kauden lopputulosta.

Gnistanin kannattajaryhmä, johon kuuluu omia junioripelaajia, on antanut positiivisen mielikuvan intohimoisena ja asiallisena porukkana, joka keskittyy kannattamiseen.

Oulunkylästä ikuisuuteen

Gnistanin edustusjoukkueen identiteettiin ei haluta muutoksia, vaan tietyillä viilauksilla peleistä halutaan saada enemmän irti.

“Halutaan aiheuttaa enemmän uhkaa. Talvella on mietitty, miten sitä voisi tehdä”, Leppälahti arvioi harjoituskautta.

Leppälahti arvioi Gnistanin edustusjoukkueen olevan käännekohdassa. Jiri Kosken ja Kasperi Liikosen kaltaiset pelaajat ovat tehneet muutamassa vuodessa työn, jonka aikana Gnistan on noussut Veikkausliigaan ja jäänyt sinne.

“Koen, että Gnistan on murrostilassa. On ollut upeita pelaajasukupolvia, jotka ovat tehneet historiaa. Nyt ollaan kulkemassa kohti huippujalkapalloa”, Leppälahti maalaa.

Seuraan on tullut uusia taustahenkilöitä: uusi urheilutoimenjohtaja, valmentaja ja toimitusjohtaja. Pelaajabudjetti oli Veikkausliigan ensimmäisellä kaudella riittävä säilymiseen, ja koska tavoite on vakinaistaa asema ja kehittää toimintaa, resurssit kasvavat sen myötä.

Gnistanilla on yhteistyö Pallokerho Keski-Uusimaan kanssa, joka sisältää säännöllistä pelaaja- ja ajatusvaihtoa. Leppälahti kertoo olevansa todella tyytyväinen siihen, miten homma on toiminut.

Gnistan haluaa tarjota selkeän reitin Kakkosessa pelaavasta PKKU:sta; Oulunkylään palkattu keskikenttäpelaaja Elmeri Lappalainen on tämän yhteistyön ensimmäinen hedelmä.

“Veikkausliigakausi oli murrosta täynnä. Katsotaan, pystytäänkö Gnistanin urheilutoimintaa kehittämään sen verran, että emme pyöritä ykkös- tai kakkosdivisioonan organisaatiota”, Leppälahti arvioi.

Suurenmoisten visioiden sijaan Leppälahden filosofia on kuitenkin elää päivä kerrallaan.

“Kyllä mä aistin matseissa ja kaduilla, kun faneja kohtaan, että he ostaa tämän. He näkevät, että täällä tehdään tosi paljon hommia, jotta Gnistanista tulee uskottava veikkausliigaorganisaatio”, Leppälahti hehkuttaa.

Gnistanista ja Oulunkylästä on tullut Leppälahden uusi koti, mutta Gnistan on – toistaiseksi – vailla kotia viime kauden tuhoisan stadionpalon jäljiltä.

“Stadionpalo tuli erittäin huonoon saumaan, koska siinä meni kaikki: kenttä ja varusteet. Seurassa tehdään kuitenkin intohimoisesti töitä uuden stadionin ja harjoitusolosuhteiden palauttamisen eteen”, Leppälahti korostaa.

Uuden väliaikaisen stadionin on määrä rakentua kauden kotiavausotteluun. Joukkue on päässyt harjoittelemaan rakennustyömaan vieressä Oulunkylässä, mutta myös evakossa esimerkiksi Talissa ja Myyrmäessä.

Leppälahti ei kuitenkaan usko tulipalon muuttaneen työssään juurikaan mitään. Yhtä asiaa hän kuitenkin korostaa: kun tulipalo tapahtui, Gnistan teki valmentajana ja joukkueena oikea ratkaisun.

“Me keskityttiin siihen, mitä meillä on. Meillä on se yhteisö, meillä on meidän jalat, meillä on pelityyli, meillä on prässi. Ja se oli oikea ratkaisu, kun miettii, miten se kausi meni.”

Päinvastainen tie

Yleensä jalkapalloilijat ja valmentajat ryhtyvät asiantuntijoiksi ja toimittajiksi uran jälkeen, mutta Jussi Leppälahden tie on ollut päinvastainen. Miten Leppälahti on muuttunut valmentajauransa aikana?

“Toivottavasti olen parempi valmentaja”, Leppälahti naurahtaa ja jatkaa:

“Perusintohimo ja kilpailuvietti eivät ole laantuneet, päinvastoin. Elämänkokemukset ovat antaneet perspektiiviä: nykyään osaa suhtautua paremmin eri tapahtumiin.”

“Siinä mielessä tää on mennyt tylsäksi hommaksi, että mä painan duunia täällä kentällä ja meen sitten himaan lasten luokse.”

Omaa esikuvaansa Leppälahden ei tarvinnut miettiä hetkeäkään.

“Antonio Conte”.

Teksti ja kuvat: Vertti Värekoski

Tämä ja monta muuta juttua luettavissa tällä viikolla julkaistavasta Käänne-lehdestä.

Tapparalla on selkä seinää vasten, kun Ilves johtaa puolivälieräsarjaa voitoin 3–0, ja seuraava ottelu pelataan keskiviikkona. Mikäli Tappara ei pysty parantamaan maalintekoaan, joukkueen kausi päättyy yllättävän nopeasti.

Tampereen paikallisvääntö Liigan pudotuspeleissä on lähellä nopeaa ratkaisua, kun Ilves nappasi maanantaina jo kolmannen kiinnityksen välieräpaikkaan. Tappara on hallinnut kiekollista peliä, mutta tehottomuus on koitunut joukkueen kohtaloksi. Ilveksen maalivahti Dominik Pavlat on ollut huippuvireessä, ja hänen torjuntansa ovat olleet merkittävässä roolissa Ilveksen menestyksessä.

Tilastojen valossa Tappara on ollut niskan päällä lähes jokaisessa ottelussa. Joukkue on voittanut aloituksia, pitänyt kiekkoa hallussaan ja maaliodottama on ollut suurempi. Kuitenkin viimeistely ontuu, eikä hallinta ole konkretisoitunut maaleiksi. Ilveksen puolustus ja maalivahtipeli ovat tehneet Tapparan maalinteosta vaikeaa, ja Ilves on pystynyt hyödyntämään maalipaikkansa tehokkaammin.

Erikoistilannepelaaminen on ollut molemmilta joukkueilta vaisua. Ylivoima ja alivoima eivät ole nousseet ratkaiseviksi tekijöiksi, mikä jättää tilaa parannukselle. Kumpikin joukkue tarvitsee jatkossa tehokkaampaa pelaamista erikoistilanteissa, sillä ottelusarjan ratkaisuhetkillä jokainen tilaisuus on hyödynnettävä parhaalla mahdollisella tavalla.

Historia tasan, mutta Tappara tukalassa tilanteessa

Tappara ja Ilves ovat kohdanneet Liigan pudotuspeleissä kuusi kertaa aiemmin, ja voitot ovat tasan 3–3. Otteluvoitoissa tilanne on myös tasan 10–10, mikä kertoo kahden tasaväkisen joukkueen taistelusta. Edellinen paikallissarja nähtiin kaudella 2016–2017, jolloin Tappara eteni puolivälieräsarjasta finaaleihin ja lopulta mestaruuteen asti.

Ilves on ollut nälkäisempi joukkue, ja se on pystynyt hyödyntämään maalipaikkansa paremmin. Jos sama trendi jatkuu, Tapparan kausi päättyy keskiviikkona ja Ilves etenee välieriin. Ilves nähtiin välierissä kaudella 2022–2023 ja voitti lopulta pronssia.

Pystyykö hallitseva mestari löytämään kääntämään kurssin vai varmistaako Ilves keskiviikkona paikkansa välierissä ja lähettää kirvesrinnat kesälomille?

Teksti: Saara Itäaho

Kuva: Liiga

Kotimainen jalkapallokausi käynnistyy lauantaina 5. huhtikuuta täydellä kuuden ottelun pelikierroksella. Mestari on selvillä viimeistään marraskuussa, ja ennakkosuosikkeina ovat tutut joukkueet, ennakoivat Kaupunkikanavan toimittajat Tomi Karttunen ja Jere Lemettinen.

1. HJK

Suomen menestynein seura epäonnistui pahoin viime kauden Veikkausliigassa. Sekavan kauden pelannut helsinkiläisryhmä sijoittui lopulta kolmanneksi, jääden mestaruuden voittaneesta KuPSista peräti 11 pisteen päähän.

HJK lukeutuu tälläkin kaudella sarjan suurimpiin ennakkosuosikkeihin. Seuralla on sarjan isoin pelaajabudjetti ja se on saanut jälleen merkittäviä paluumuuttajia vahvistamaan joukkuetta. Euroopan kentille viime vuosina tiensä raivannut HJK lähtee kirkastamaan edellisten kausien suorituksia Toni Korkeakunnaksen alaisuudessa. Joukkueen kokoonpanossa yhdistyvät mukavasti kokemus kansainvälisiltä kentiltä ja lahjakkaat omat juniorit.

HJK:n ainoa tavoite on palata mestaruuskantaan ja tarjota kotiyleisölle Töölön jalkapallostadionilla aktiivista ja viihdyttävää jalkapalloa.

Seuraa heitä: Teemu Pukki. Paluun Suomen kentille tekevä Huuhkajatähti on vielä vanhoillakin päivillään merkittävä pelaajahankinta helsinkiläisryhmälle. Pukki kamppailee sarjan maalikuninkuudesta, ja on alati vaarallinen pelaaja hyökkäyskolmanneksella.

Roni Hudd. Viime kaudella Vaasasta HJK:hon siirtyneellä nuorella lupauksella on edessään näytönpaikka. Loukkaantumiset ovat hidastaneet hänen kehitystään, mutta tällä kaudella hänellä on mahdollisuus lopulliseen läpimurtoon Veikkausliigassa. Vahva 1vs1 -pelaaja tulee tekemään tuhoja hyökkäyspäässä, kun hän pääsee operoimaan pallon kanssa oikeilla alueilla. 

2. KuPS

Kuopion Palloseuran viime kausi hipoi täydellisyyttä. Kuopiossa päästiin juhlimaan mestaruutta kahdesti kauden aikana, kun sekä Suomen Cup että Veikkausliiga päättyivät KuPSin juhliin.

Mestaruuskauden runko säilyi suhteellisen hyvin kasassa, joskin avainpelaajista nuoren talentin Matias Siltasen lähtö Ruotsiin jättää ison aukon keskikentälle. Siltasen keskikentälle jättämää aukkoa hankittiin paikkaamaan Ilveksestä Doni Arifi, joka on ehdottomasti Veikkausliigan eliittiä omalla pelipaikallaan.  

Isoin huoli Kuopiossa kohdistuukin valmennuspuolelle, kun Jarkko Wiss korvaa mestarivalmentaja Jani Honkavaaran. KuPS lähtee kauteen tavoitteena mestaruuden uusiminen, mutta joukkueiden kokoonpanoja vertailtaessa HJK on hiukan edellä

Seuraa heitä: Johannes Kreidl. Useamman kauden KuPSin maalia vartioinut Kreidl on kiistatta pelipaikkansa parhaimmistoa Veikkausliigassa. Kreidlin erinomaisen torjuntatyöskentelyn lisäksi hän on liigan eliittiä peliä avatessa.

Otto Ruoppi, KuPSin oma kasvatti jäi viime kaudella Matias Siltasen varjoon, mutta Siltasen poistuttua Ruopilla on loistava mahdollisuus nousta isompaan rooliin. Vuonna 2006 syntynyt keskikenttäpelaaja sai vastuuta vajaan 900 minuutin verran Veikkausliigan puolella ollen kahdeksassa pelissä avauskokoonpanossa. Alle 19-vuotiaiden maajoukkueen vakiokasvoksi noussut Ruoppi on saanut talven aikana paljon vastuuta Liigacupin peleissä, joten Ruopilta voidaan odottaa läpimurtoa tulevalla kaudella.  

3. Ilves

Ilves otti viime kaudella ison loikan suomalaisen jalkapallon huipulle, kun joukkue sijoittui toiseksi niin Veikkausliigassa kuin Suomen Cupissa. Uudella Tammelan stadionilla pelaamaan päässyt joukkue esiintyi ennakkoluulottomasti läpi kauden ja oli mukana mestaruuskamppailussa aivan loppumetreille saakka. 

Päävalmentaja Joonas Rantanen jatkaa joukkueen peräsimessä ja yrittää kirkastaa viime vuoden hopeamitalia. Ilveksen kokoonpano on kokenut vain pieniä muutoksia, mikä luo vankan pohjan menestykselle myös tulevalla kaudella. Seura on onnistunut paikkaamaan merkittävimmät menetykset laadukkailla vahvistuksilla. 

Vaikka Ilves on materiaaliltaan pieni haastaja verrattuna HJK:hon ja KuPS:iin, mitalisijoitus on täysin saavutettavissa. Olosuhteiden ja pelaamisen kehittymisen myötä Ilves tulee vakiinnuttamaan paikkansa suomifutiksen huipulla. 

Seuraa heitä: Anton Popovitch. Joukkueen pallollisen pelin rytmittäjä ja keskikentän moottori. Popovitchilla on tärkeä rooli joukkueen pelitavassa ja hän lukeutuu sarjan parhaimpiin keskikenttäpelaajiin.

Oiva Jukkola. Viime kaudella oikealla laidalla läpimurtonsa tehnyt nuorukainen jatkaa nousuaan parrasvaloihin. Vuoden kokeneempana pelaajan Jukkolalla on entistä merkittävämpi rooli Ilveksen hyökkäyksessä. Jukkolalla on kaikki edellytykset ulkomaan siirtoon, mikäli hän pelaa onnistuneen kauden.

4. SJK

Viime kaudella neljänneksi sijoittunut SJK onnistui kauden päätteeksi voittamaan FC Hakan eurolopputurnauksen finaalissa, ja näin ollen pääsee pelaamaan etenkin rahallisesti tärkeitä europelejä ensi kaudella. Edellisestä mestaruudesta on kulunut jo kymmenen vuotta, eikä SJK lukeudu mestarisuosikkeihin tulevallakaan kaudella.

Joukkueen hyökkäyspäästä poistui viime kauden päätteeksi iso palanen, kun sarjan maalipörssin voittanut Jaime Moreno siirtyi Indonesian liigaan. Lisäksi sarjan parhaimpiin keskikenttäpelaajiin kuulunut Pyry Hannola ja puolustuspäässä läpimurtokauden pelannut Ville Tikkanen lukeutuvat isoihin menetyksiin. Yhdysvaltojen pääsarjan Kansas Citystä hankitusta kärkipelaaja Alenis Vargasta toivotaan korvaajaa Morenolle.

Valmennuspuolella Stevie Grieven jatko tuo SJK:lle kaivattua jatkuvuutta monien valmentajanvaihdosten jälkeen. SJK:n pelaajapolku on maan eliittiä, ja SJK Akatemiasta voidaankin odottaa lisää esiin nousevia nuoria lupauksia. Kolmen kärjen takana joukkueiden tasoerot ovat pieniä, ja kamppailu yläloppusarjaan pääsystä tulee olemaan tiukka. 

Seuraa heitä: Fallou Ndiaye. FC Hakasta viime kaudella Seinäjoelle siirtynyt Ndiaye on liigan parhaimpia pääpelaajia ja iso uhka hyökkäyspään erikoistilanteissa. Merkittävää vastuuta topparin tontilla kantava Ndiaye on elintärkeä palanen SJK:n puolustuksessa myös tulevalla kaudella. 

Kasper Paananen. Vuonna 2003 syntynyt kärkipelaaja iski viime kaudella kahdeksan maalia, ja tulevalla kaudella häneltä on lupa odottaa entistä enemmän. Oululaislähtöinen Paananen on nuoresta iästään huolimatta kokenut pelaaja ja hänellä on kaikki edellytykset lyödä lopullisesti läpi tulevalla kaudella. Paananen erottuu edukseen erinomaisella viimeistelykyvyllään.

5. FC Inter

Vesa Vasaran ensimmäinen kausi turkulaisten peräsimessä päättyi lopulta seitsemänteen sijaan. Joukkue aloitti kautensa heikosti, mutta paransi peliään kauden edetessä ja saavutti Suomen Cupissa toisen sijan. 

Tulevalla kaudella joukkue on kokeneempi ja valmiimpi taistelemaan mitaleista. Inter on esiintynyt talven Liigacupissa erinomaisesti ja tehnyt fiksuja pelaajavärväyksiä ennen kauden alkua. Joukkue koostuu tasonsa todistaneista suomalaispelaajista sekä laadukkaista ulkomaalaisvahvistuksista. 

Vasaran ryhmällä on viime kauden jälkeen todistettavaa, sillä edellytykset menestykseen ovat olemassa.

Seuraa heitä: Axel Kouame. Vasta 21-vuotias norsunluurannikkolainen keskikenttäpeluri on yksi joukkueen tärkeimmistä palasista ensi kaudella. Viime kaudella kukkaan puhjennut pelaaja tuskin viihtyy Suomessa pitkään, jos kehitys jatkuu samanlaisena. Kouame pelaa pallollisena fiksusti ja kykenee loistavaan puolustustyöskentelyyn alempana keskikenttäpelaajana.

Johannes Yli-Kokko. HJK-kasvatti siirtyi viime kaudeksi Turkuun isomman vastuun perässä. Yli-Kokko ei onnistunut ensimmäisellä kaudellaan nousemaan toivottuun rooliin joukkueessa, mutta tuleva kausi on näytönpaikka. Hyökkäävällä keskikenttäpelaajalla on kaikki edellytykset nousta Interin hyökkäyspelin avainhahmoksi ja olla jatkuva uhka vastustajille.

6. VPS

Vepsun viime kausi oli hyvin vaihderikas ja päättyi lopulta Veikkausliigan kuudenteen sijaan. Peli ei missään vaiheessa lähtenyt samanlaiseen lentoon, kuin edellisellä pronssimitaleihin päättyneellä kaudella, ja peliesitysten ailahtelu oli Vepsun kauden teema. 

Ennakkoasetelmissa Vepsua ennakoitiin keskikastiin, joten kuudes sija oli aika lailla odotettu lopputulos. Joukkueen avauskokoonpanon 

vakiokasvoista Evgeni Bashkirovin, Mikko Pitkäsen ja Teemu Hytösen menetykset kilpaileviin seuroihin ovat isoja takaiskuja. 

Toisaalta myös tulijapuolella on ollut liikennettä, kun muun muassa on FC Hakassa vahvoja otteita esittänyt Maissa Fall ja yhden kauden tauon jälkeen Vaasaan palaava Tyler Reid vahvistavat joukkuetta tulevalla kaudella. Reid nousi kahden Vaasassa vietetyn kauden aikana kannattajien suosikiksi ja on varmasti mieluinen paluumuuttaja raitapaidoille. 

Seuraa heitä: Mads Borchers. Tanskalaiskärki viimeisteli viime kaudella pelaamissaan kuudessatoista ottelussa 10 maalia ja oli joukkueen paras maalintekijä. Elokuussa sattunut harmillinen loukkaantuminen piti Borchersin sivussa kentältä koko loppukauden ajan. Ennakkoasetelmissa Borchers kamppailee maalipörssin voitosta tulevalla kaudella. 

Josep Nuorela. VPS:n oma kasvatti Nuorela pääsi ensi kertaa Vepsun avaukseen viime kauden lopulla FC Hakaa vastaan ja onnistui heti syöttämään maalin Vepsun 2-3-vierasvoitossa FC Hakasta. Pääosin vastuuta tuli Miesten Kolmosen puolella VPS Akatemian paidassa, jossa hän kuului joukkueen ehdottomiin avainpelaajiin kaudella, joka päättyi sajanousuun. Nuorella laitapuolustajalla on ehdottomasti mahdollisuus vakiinnuttaa pelipaikkansa Veikkausliigan puolella tulevalla kaudella.

7. Gnistan

Gnistanin ensimmäinen kausi Veikkausliigassa päättyi hyvien esitysten jälkeen kahdeksanteen sijaan. Jussi Leppälahden joukkue suoritui debyyttikaudesta pääsarjatasolla mallikkaasti ja lähtee tulevalla kaudella parantamaan sijoitustaan. Kotistadion tulipalo yhdisti seuraa entisestään, ja juuri yhteisöllisyys on yksi koko seuran vahvuuksista.

Aggressiivinen ja vauhdikas pelitapa tuotti tulosta, ja samalla reseptillä joukkue lähtee tulevaan kauteen. Kokoonpano koostuu kokeneista suomalaisista, eteenpäin urallaan pyrkivistä nuorista ja laadukkaista ulkomaalaisvahvistuksista. Monen pelaajan on otettava seuraava askel urallaan, mikäli joukkue haluaa sijoittua kuuden parhaan joukkoon. 

Seuraa heitä: Roman Eremenko. Jatkosopimuksen Gnistan-paitaan tehnyt kokenut pelimies on joukkueen maestro keskikentällä. Vaikka Eremenkon liike on hidastunut vuosien varrella, hänen syöttövalikoimansa ja pelikäsityksensä on edelleen sarjan eliittiä. Joukkueen pallollinen peli rullaa pitkälti Eremenkon jalan kautta.

Saku Heiskanen. Vikkeläkinttuinen laitapelaaja onnistui kiitettävästi jo viime kaudella Gnistanin paidassa. Potentiaalia löytyy vielä nähtyäkin enemmän, ja hän tulee aiheuttamaan vastustajien puolustuksille harmaita hiuksia läpi kauden. Onnistunut kausi voi avata ovet ulkomaille.

8. AC Oulu

AC Oulun viime kausi oli melkoinen näytös. Lopulta se päättyi yhdeksänteen sijaan, mutta karsintaviivakaan ei jäänyt kauaksi. Oulussa ovatkin puhaltaneet kauden jälkeen muutoksen tuulet, sillä niin pelaaja- kuin valmennuspuolella on tapahtunut muutoksia.

Valmennusvastuun ottaa jo viime kauden lopulla reservijoukkueesta edustukseen palkattu Mikko Isokangas. 

Viime kaudella Rauno Ojasen korvannut päävalmentaja Konstantinos Bratsosin aikakausi Oulussa oli tapahtumarikas. Kreikkalaisen valmennusurakka alkoi vakuuttavasti, mutta päättyi eräänlaiseen sirkusnäytökseen. Tulisieluisen Bratsoksen kauden kolmannen ulosajon jälkeen AC Oulu tiedotti Bratsoksen jättävän seuran yhteisymmärryksessä. 

Pelaajapuolella AC Oulu koki isoja menetyksiä. Joukkueen paras maalintekijä Ashley Coffey, ykkösmaalivahti Calum Ward ja luottopelaaja Jere Kallinen siirtyivät uusin haasteisiin.

AC Oulun tekemät hankinnat ovat suurilta osin Veikkausliigaa seuraavalle yleisölle tuttuja nimiä. Mikko Pitkänen, Matias Ojala ja Otto Kemppainen ovat Veikkausliigassa tasonsa todistaneita pelaajia, tosin kukaan heistä ei lukeudu aivan sarjan eliittiin. 

Seuraa heitä: Justin Rennicks. Yhdysvaltojen juniorimaajoukkueissa esiintynyt Rennicks viimeisteli viime kauden Veikkausliigassa viidesti, mutta potentiaalia isompaan maalimäärään on. Rennicks erottuu nopeudellaan edukseen, mutta maalinteon kliinisyydessä on vielä parannettavaa, jos hän aikoo paikata Coffeyn menetyksen.

Niklas Schulz. Nuori maalivahti palaa Suomeen yhden Italiassa vietetyn kauden jälkeen ja on valmis kamppailemaan ykkösmaalivahdin tittelistä. Schulz lähtee lähtökohtaisesti kauteen haastajana, mutta saa varmasti kauden aikana mahdollisuuksia näyttää osaamistaan.

9. FC Haka

Valkeakoskelaisseura sijoittui viime kaudella kuudenneksi, mikä oli hyvä suoritus Andy Smithin miehistöltä. Suoraviivaista brittiläistyylistä jalkapalloa pelannut joukkue hävisi lopulta viimeisen europelipaikan SJK:lle jatkokarsinnoissa. Smith iskosti pelaajiin sitoutuneen ja yhtenäisen ilmapiirin, jonka ansiosta joukkue oli inhottava vastustaja. 

Tulevaan kauteen joukkue lähtee kuitenkin kysymerkkien saattelemana. Preseason ei ole sujunut toivotulla tavalla, ja joukkueen kokoonpanossa on ollut paljon muutoksia viime kaudesta. Useat pelaajahankinnat herättävät kysymyksiä, ja valmennuksella on täysi työ luoda jälleen yhtenäinen joukkue.

Seuraa heitä: Eetu Mömmö. Viime kaudella SJK:ta edustaneella keskikenttäpelurilla on edessään iso näytönpaikka. Hänelle on tarjolla vastuuta, ja nyt on aika lunastaa odotukset. Hyökkäyspään varmat onnistujat ovat vähissä, joten Mömmöltä odotetaan paljon hyökkäysten rakentelussa.

Valentin Purosalo. Turusta Hakaan siirtynyt puolustaja hakee läpimurtoa Valkeakoskelta. Vasta 19-vuotias lupaus on tuttu kasvo nuorisomaajoukkeista. Roolia on tällä kaudella tarjolla, ja Purosalolla on kaikki edellytykset nousta Hakassa avainpelaajien joukkoon. 

10. IFK Mariehamn

IFK Mariehamnin mestaruuskauden 2016 kaltaisia suorituksia ei ole enää viime vuosina nähty, vaan joukkue on kamppailut usealla kaudella tiukasti sarjapaikkansa puolesta. 

IFK haki elintärkeän voiton AC Oulusta viime kauden viimeisellä kierroksella FC Lahden jäädessä kotikentällään tasapeliin EIF:iä vastaan, mikä varmisti Mariehamnin kymmenennen sijan. 

Joukkueen paras maalintekijä Adam Larsson siirtyi kauden päätteeksi Yhdysvaltoihin ja jättää hyökkäykseen valtavan aukon paikattavaksi. Saarelaiset ovat hankkineet Admiral Muskwen korvaamaan Larssonin jättämää aukkoa, mutta hänen tilastonsa eivät vakuuta. Lähtökohtaisesti isoin kysymysmerkki Maarianhaminassa suuntautuu nimenomaan hyökkäyspäähän.

Seuraa heitä: Sebastian Dahlström. Kokenut keskikenttäpelaaja Dahlström kuuluu ehdottomasti IFK:n avainpelaajiin tulevalla kaudella. HJK-kasvatti tuo kokemuksellaan tärkeää suoritusvarmuutta keskikentälle. Mariehamnin pelinrakentelu kulkeekin usein juuri Dahlströmin kautta.

Matias Kivikko Arrano. Suomalais-chileläinen nuori laitapuolustaja jäi viime kaudella Ilveksessä pieneen rooliin, joten lainasiirto Maarianhaminaan oli järkevä ratkaisu. Aikaisemmin Ykkösessä TPS:ssa isossa roolissa edukseen esiintynyt Kivikko Arrano on vakiokasvo juniorimaajoukkueissa, mutta läpimurto pääsarjatasolla on vielä tekemättä. Hyökkäävälle laitapuolustajalle on luvassa paljon vastuuta IFK:n alakerrassa. 

11. KTP

Sarjanousija KTP lähtee haastajana tulevaan Veikkausliigakauteen. Liigacup sujui mollivoittoisesti, joten lähtökohdat kauteen näyttävät haasteellisilta. Ykkösliigan viime kaudella voittaneessa kotkalaisnipussa on ollut paljon muutoksia sarjanousun myötä. Joukkuetta on vahvistettu määrätietoisesti, ja kokemusta pääsarjatasolta ovat tulleet tuomaan muun muassa Joona Toivio ja Atomu Tanaka.  

Avainpelaajista moni on jo parhaat pelivuotensa nähnyt, joten muilta pelaajilta vaaditaan tasonnostoa, mikäli joukkue haluaa taistella muista kuin putoamissijoista. Päävalmentajana toimiva Jonas Nyholm on kovan haasteen edessä, sillä hän valmentaa ensimmäistä kautta Veikkausliigassa.

Seuraa heitä: Petteri Forsell. Turkista Suomeen palannut pallotaituri on KTP:n hyökkäyspelin avainhahmo. Hyvällä potkutekniikalla ja pelisilmällä varustettu pelimies on tehnyt vuosien varrella tuhoja Veikkausliigassa. Suurin kysymys on, saako Forsell riittävästi palloa hyökkäyspäässä, jotta hänen parhaat vahvuutensa saadaan käyttöön?

Luca Weckström. Viime kaudella komeat 11 maalia Ykkösliigassa iskenyt nuorukainen on tällä kaudella uuden haasteen edessä. Weckströmillä on hyvät hyökkäyspään taidot, mutta pystyykö hän nousemaan uudelle tasolla ja todistamaan pelitaitonsa myös Veikkausliigan puolella?

12. FF Jaro

FF Jaro kävi viime kaudella Ykkösliigassa kovan kamppailun karsintapaikasta Joensuun Jippoa vastaan, ja lopulta kahden pisteen turvin karsintaan oikeuttavan nappasi toisen sijan. Altavastaajana FC Lahtea vastaan lähtenyt Jaro voitti kotiottelunsa 2-0, joka varmisti vierastappiosta huolimatta yhteismaaleilla nousun takaisin Veikkausliigaan. 

Lähes kaikissa papereissa Jaro on perustellusti sijoitettu ensi kauden sarjajumboksi. Joukkueen runko on säilynyt hyvin kasassa, mutta joukkueesta löytyy todella vähän veikkausliigakokemusta. Ykkösmaalivahti Sergei Lazarevin menetys on iso kolaus pietarsaarelaisille. Jaron tekemät hankinnat eivät paperilla vakuuta, vaan pelaajamateriaali on selkeällä marginaalilla liigan heikoin. Uuden stadionin valmistuminen täyttää varmasti etenkin alkukaudesta katsomot Pietarsaaressa, mutta kotiyleisön tuki tuskin riittää sarjapaikan säilyttämiseen.

Seuraa heitä: Sergei Eremenko. Suurimman osan urastaan Jarossa pelannut Eremenko on selkeästi joukkueen kirkkain timantti ja harvoja pelaajia, joilta löytyy veikkausliigakokemusta entuudestaan. Eremenko tunnetaan erityisesti loistavasta potkutekniikastaan, ja keskikentän maestro onkin iskenyt upeita vapaapotkumaaleja edellisten kausien aikana. 

Albin Björkskog. Nuori Björkskog iski viime kaudella neljä maalia Ykkösliigan puolella ja pääsee nyt ottamaan ensikosketuksensa pääsarjajalkapalloon. Björkskogilla on potentiaalia erottua edukseen myös liigan puolella, tosin kovin suurta maalimäärää häneltä ei voine olettaa. Vuonna 2004 syntynyt hyökkäyspään pelaaja on paras esimerkki omista kasvateista, joiden pitää ottaa isoa roolia ensi kaudella.

Teksti: Tomi Karttunen ja Jere Lemettinen
Kuva: Tomi Karttunen, Veikkausliiga