Me ollaan nuoriso -lehti antaa äänen 10–18-vuotiaille nuorille.
Lehti on käynnistänyt kampanjan, jonka tavoitteena on ehkäistä koulukiusaamista, syrjintää ja nuorten syrjäytymistä. Lehti tarjoaa konkreettisia keinoja hyvinvoinnin ja yhteisöllisyyden lisäämiseksi kouluissa eri puolilla Suomea.
Me ollaan nuoriso ilmestyy kolmesti vuodessa: syyskuussa koulujen alettua, tammikuussa sekä huhtikuun lopussa kesäspesiaalina.
Lehden päätoimittaja ja pitkäaikainen Radio Cityn juontaja Jere “Jete” Ollinen kertoi Kaupunkiradion lähetyksessä lehden toiminnasta ja julkistetusta kampanjasta. Ollinen toimii myös Laajasalon opistossa radio-opettajana.
“Eiliset Pirkkalan traagiset tapahtumat kuvaavat hyvin lasten ja nuorten nykyistä hyvinvoinnin tasoa. Tarvitsemme keinoja ja tapoja joilla parantaa lasten hyvinvointia etenkin koulumaailmassa ja sosiaalisessa mediassa”, Ollinen kertoo.
“Lehden idea on puuttua koulukiusaamiseen, syrjintään ja torjua nuorten syrjäytymistä. Koulut voivat ilmoittautua mukaan Me ollaan nuoriso -kouluksi, jonka jälkeen lehti arpoo kolme kertaa vuodessa kummikoulun, jossa järjestetään MON-tapahtuma. Tapahtumassa on artisteja, bändejä, tubettajia sekä nuorisotyön ammattilaisia puhumassa ja vetämässä keikkaa, joiden kanssa nuoret voivat turvallisesti keskustella heitä askarruttavista asioista ja saada arvokkaita neuvoja asioiden hoitamiseen”, Ollinen jatkaa.
Lehti valitsee joka kuukausi kaikkien mukana olevien koulujen joukosta parhaan SOME-koulun, jonka tarinoita lehti jakaa somekanavissaan. Oppilaat saavat mahdollisuuden loistaa some-maailmassa ja he saavat myös arvokasta oppia Suomen kovimmilta someosaajilta.
Lehden ensimmäinen numero julkaistaan 3. syyskuuta printti- sekä verkkojulkaisuna. Ensimmäisessä numerossa on haastattelussa muun muassa Niko Saarinen, Veronica Verho, Sergej Hilman ja Tiina Timanttinen, jotka kertovat omista kouluajoistaan sekä uravalinnoistaan. Myös nettipoliisi kertoo turvallisesta tavasta käyttää somea.
Ollinen kertoo Me ollaan nuorison olevan positiivinen lehti, joka toimii pienenä apuna nuorten hyvinvointiin liittyen.
“Lehden idea on olla julkaisu, josta nuoret pystyvät lukemaan hauskoja juttuja ja vinkkejä. Lehden tavoite on olla “rikkana rokassa” nuorten hyvinvoinnin edistämiseksi. Lehti tarjoaa myös nuorten vanhemmille neuvoja, kuinka auttaa lapsia ja nuoria, jos tapahtuu sellaista jota ei saisi tapahtua”, Ollinen kertoo.
Helsinki Priden vapaaehtoistoiminta on avoin kaikille. Vapaaehtoistoimintaan saa osallistua ja panostaa niin vähän tai paljon kun itsestä tuntuu sopivalta.
Hanna Leander ohjaa Bi/Pan ryhmää miltei 20 vuoden kokemuksella. Ryhmä on suunnattu bi- ja panseksuaalisuuden kirjoon kuuluville ja se kokoontuu noin kerran kuussa Kaapelitehtaalla. Bi/Pan ryhmässä on Hanna Leanderin mukaan vähintään seitsemän vapaaehtoista mukana.
“Pienikin panos auttaa” Leander kertoo.
Helsinki Pride -yhteisön yhteisötilat sijaitsevat Kaapelitehtaalla.
Vertaistukiryhmiä on ollut pitkään, vähintään 2000-luvun alusta. Myös Leander aloitti silloin ensimmäisen ryhmänsä ohjaamisen.
Leander on asunut 20 vuotta New Yorkissa ja palasi Suomeen korona-aikaan. Ennen New Yorkiin muuttamista hän veti silloisella HeSetalla Bi-ryhmää. Suomeen muuttamisen jälkeen palasi Helsinki Priden vapaaehtoistoimintaan.
Leander kuvailee itseään Bi-aktivistiksi, koska kokee että biseksuaalisuuden kirjoon kuuluvat ovat usein väliinputoajia.
Yhteisötilan seinää koristaa vuoden 2023 Pride-viikolla tehty ryijy.
Helsinki Priden toiminta on muuttunut merkittävästi kahdessakymmenessä vuodessa. 2000-luvun alussa ei ollut koulutuksia vapaaehtoisille, toisin kuin nykypäivänä. Leander kertoo, että juuri viikonloppuna on ollut viikonlopun kestävä koulutus, jossa käytiin tarkasti sääntöjä ja ohjeita liittyen ryhmien ohjaamiseen. Toiminnassa on myös paljon enemmän ihmisiä mukana nykypäivänä.
Helsinki Pridella on muun muassa naisten ja miesten ryhmiä, Bi/Pan-ryhmä, käsityöryhmä ja ryhmä kansainvälisille sateenkaari-ihmisille. Lisäksi on maahanmuuttajille ja pakolaisille erikseen suunnattu suljettu ryhmä, nimeltään Together.
Bi/Pan-ryhmään on suunniteltu kauden ohjelma, mutta sisältö voi kuitenkin muuttua. Leanderille on tärkeää, että ryhmäläiset pääsevät puhumaan omista kokemuksistaan seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön kuuluvana. Vaikka välillä kokoontumiset voivatkin olla yleistä olemista turvallisessa tilassa.
Yhteisötilassa on käytössä turvallisemman tilan periaatteet ja se ilmaistaan monella kielellä.
Keskustelut ovat olleet ryhmässä hedelmällisiä, sillä Bi/Pan iltoihin osallistuu laidasta laitaan erilaisia ihmisiä. Osa kävijöistä käy joka kerralla ja osa sellaisia, jotka käyvät kerran tai satunnaisesti. Leander oletti, että ryhmissä kävisi enimmäkseen nuoria, mutta ikähaarukka yllättäen onkin laaja. Ryhmissä kohtaa erilaiset seksuaalisuudet, sukupuolet ja taustat. Ryhmässä pääsee laajan ikähaarukan myötä keskustelemaan siitä, miten sukupolvikokemus on muuttunut ajan myötä.
“Sun ei tarvitse laittaa itseäsi mihinkään lokeroon ja olet tervetullut”
Bi/Pan ryhmässä on yleensä paikalla noin kymmenen henkeä, joka luo tilanteesta intiimin. Ryhmissä saa olla oma itsensä. Tarkoituksena ei ole haastatella ketään, vaan ryhmään saa halutessaan osallistua vain kuuntelijana. ”Sun ei tarvitse laittaa itseäsi mihinkään lokeroon ja olet tervetullut.”
Helsinki Priden toiminta huipentuu kesäkuun 28. päivä Pride-kulkueeseen.
Biseksuaalinen henkilö tuntee seksuaalista ja/tai emotionaalista vetovoimaa sekä samaa että eri sukupuolta olevia kohtaan. Etuliite bi- viittaa ”kahteen”. Biseksuaalinen ihminen voi kuitenkin nähdä termin ”kaksi tai useampi”.
Panseksuaalinen ihminen tuntee seksuaalista ja/tai emotionaalista vetovoimaa kaikkia sukupuolia kohtaan. Termit ovat hyvin samankaltaisia ja termit voi määritellä itselleen sopivaksi.
Teksti ja kuvat: Onerva Reinola
Lue tämä juttu ja monta muuta toukokuun 26. päivä julkaistavassa Toive-lehdessä!
Harri Heliövaara on pelannut loistavan alkukauden tenniskentillä yhdessä brittiläisparinsa Henry Pattenin kanssa. Maailmanlistan kakkospari on lähellä saavuttaa himoitun ykköspaikan.
35-vuotias suomalaisässä Harri Heliövaara on noussut myöhemmällä iällä tenniksen nelinpelin huipulle. Jo kertaalleen uransa lopettanut helsinkiläinen on löytänyt yhteisen sävelen brittiläisen Henry Pattenin kanssa.
Heliövaara saavutti hyviä sijoituksia jo edellisen vakioparinsa Lloyd Glasspoolin kanssa, mutta on kohonnut uudelle tasolle pelatessaan Pattenin kanssa. Nykyinen pari aloitti yhteistyönsä huhtikuussa 2024 ja saavutti menestystä heti ensimmäisessä turnauksessa.
Pari juhli alkutaipaleellaan muutamaa pienempää turnausvoittoa, mutta myöhemmin kesällä jysähti toden teolla. Kaksikko voitti legendaarisen Wimbledonin mestaruuden tiukan trillerifinaalin jälkeen.
Finaalissa parivaljakko kukisti lähes kolmituntisessa mittelössä australialaiskaksikon MaxPurcell/Jordan Thompson erin 2–1. Heliövaarasta tuli samalla ensimmäinen suomalainen, joka on voittanut Wimbledonin.
Viime vuoden menestys ei jäänyt vain tähdenlennoksi, vaan pari aloitti kauden 2025 mielettömästi voittamalla heti vuoden ensimmäisen Grand Slam -turnauksen Australiassa tammikuussa.
“Aika mukavasti lähti vuosi käyntiin Australian avointen voitolla, että ei voi todellakaan valittaa”, Heliövaara toteaa nöyrän iloisena.
Heliövaara ja Patten ovat jatkaneet hyviä otteitaan myös Australian turnauksen jälkeen saavuttaen hyviä sijoituksia viikosta toiseen. Parin yhteinen sävel kentällä löytyi poikkeuksellisen nopeasti, sillä pelin yhteensovittaminen nelinpelissä vie yleensä aikaa. Parin vahvuuksiin on kuulunut monipuolinen pelitapa, jota he ovat onnistuneet varioimaan matkan varrella.
“Meillä lähti heti alusta lähtien tosi hyvin sujumaan. Ollaan pystytty jatkuvasti tuomaan uusia asioita meidän peliin, muun muassa mun syöttöön, joka on kehittynyt erityisen paljon”, Heliövaara sanoo arvioidessaan alkukauden menestyksen syitä.
Heliövaara on uransa aikana tunnettu erityisesti vahvana syötönpalauttajana ja verkkopelaajana. Viimeisen vuoden aikana hänen syöttötyöskentelynsä on kehittynyt huimasti, ja yhdessä Pattenin kanssa hän on noussut aivan maailman absoluuttiselle huipulle.
Tennis tunnetaan vaativana yksilöurheiluna, mutta nelinpelissä kentällä on kaksi pelaajaa kummallakin puolella verkkoa. Pelaajien välinen yhteistyö onkin yksi menestyksen avaintekijöistä.
Heliövaaran ja Pattenin yhteistyötä on kuvailtu erinomaiseksi. He täydentävät toisiaan kentällä, ja heidän taktiikkansa on viimeisen päälle hiottu.
Heliövaara itse korostaa pelityylien ja henkilökemioiden yhteensopivuutta menestyksen taustalla. Hän painottaa yhteisen kemian merkitystä erityisesti ratkaisevilla hetkillä.
“Mulla on Henryn kanssa kentällä turvallinen tunne, ja epäonnistumisen pelko ei ole läsnä ollenkaan. Kumpikin arvostaa toista ihmisenä ja jakaa samanlaiset elämänarvot, joten on helppo olla yhdessä niin kentällä kuin sen ulkopuolella”, Heliövaara kuvaa parin menestyksen saloja.
Heliövaara nostaa esiin myös toisenlaisen esimerkin maailmalta. Hänen mukaansa osa nelinpelipareista ei vietä aikaa juuri lainkaan yhdessä kentän ulkopuolella, ja he hädin tuskin syövät lounasta yhdessä.
Tälläiseksi pariksi voi mainita maailman ykköskaksikon MatePavic/Marcelo Arevalo, joiden kuvataan olevan aivan erilaisia persoonia kentällä ja sen ulkopuolella. He ovat kuitenkin tehneet valtavasti töitä saadakseen pelinsä toimimaan, ja tulokset puhuvat puolestaan.
Kyseinen pari on voittanut alkukauden aikana jo kaksi turnausta ja pitää tiukasti kiinni maailmanlistan ykköspaikasta. Tällä hetkellä he vaikuttavat olevan suurin este Heliövaaran ja Pattenin nousulle listan kärkeen.
Ainoa suomalainen tenniksen maailmanlistan ykkössijoituksen saavuttanut pelaaja on uransa nuorena lopettanut Henri Kontinen vuonna 2017. Heliövaaralla on kaikki edellytykset nousta seuraavana suomalaisena tähän upeaan saavutukseen. Ykkössija on suomalaiselle selvä tavoite, mutta ei missään nimessä mikään pakkomielle.
“Kyllä sen tottakai haluaisi ottaa, kun se nyt otettavissa olisi, mutta en halua sitä mitenkään pakottaa. Pari kuukautta sitten mietin asiaa ehkä vähän enemmän ja liikaakin, mutta yritän pitää sen asian nyt taka-alalla ja keskittyä pelaamiseen”, Heliövaara toteaa.
Heliövaara pelaa tällä hetkellä elämänsä parasta tennistä. Hän on kyennyt kehittymään vielä myöhemmällä iällä, ja tämä jos jokin on merkki todellisesta huippu-urheilijasta.
Tällä hetkellä ei ole nähtävissä mitään syitä, miksi kyseinen kehitys ei voisi vieläkin jatkua. Heliövaaran kehitysloikat ja Pattenin nuori ikä huomioiden parilla on kaikki edellytykset menestykseen myös lähitulevaisuudessa.
Kaksikko on jo aloittanut seuraavan kilpailunsa Rooman massakentällä, joka valmistaa paria touko-kesäkuun vaihteessa pelattaviin Ranskan avoimiin. Pari on ollut erityisen vahva juuri Grand Slam -turnauksissa, joten odotukset ovat korkealla.
Taskussa on jo Wimbledonin ja Australian avointen voitot, joten Ranskan avoimet ovat seuraava luonnollinen tavoite. Muutaman turnausvoiton ja pahimpien kilpakumppanien tappioiden myötä Harri Heliövaara voi hyvinkin nousta seuraavaksi suomalaiseksi maailmanlistan ykköseksi.
Joku rakastaa, toinen ei ymmärrä koko ideaa – mutta jotain niissä on, mikä vuodesta toiseen saa miljoonat ihmiset eri puolilta maailmaa ruudun ääreen. Euroviisut ovat monelle kevään kohokohta – kun erilaisuus ei erottele, vaan rikastuttaa. Euroviisut toimivat silloin parhaimmillaan, kun ne pääsevät lumoamaan sillä, miten vahvasti musiikki voi yhdistää.
Tänä vuonna keskustelun ytimessä on Israelin osallistuminen. Israelin sotatoimet Gazassa ja palestiinalaisten siviilien jatkuva kärsimys ovat nostaneet esiin vakavia kysymyksiä siitä, voiko maa esiintyä kansainvälisellä viihdelavalla ilman, että sitä pidetään hyväksyntänä Israelin toimille.
Moni vetoaa siihen, että ”Euroviisut eivät ole poliittiset”. Se ei kuitenkaan pidä paikkaansa – ei ole koskaan pitänyt. Jo vuodesta 1956 alkaen kilpailu on ollut osa laajempaa eurooppalaista tarinaa: jälleenrakennusta, yhteyksien luomista ja toisaalta myös konfliktien, murrosten ja kannanottojen kenttää. Kreikan ja Turkin väliset jännitteet, Jugoslavian hajoaminen, Ukrainan ja Venäjän välinen sotilaallinen konflikti – nämä kaikki ovat heijastuneet tavalla tai toisella Euroviisuihin.
Vuonna 2022 Venäjä suljettiin kilpailusta Ukrainaan kohdistuneen hyökkäyksen vuoksi. EBU perusteli päätöstä sillä, että Venäjän mukanaolo ”vahingoittaisi kilpailun mainetta”. Tänäkin keväänä Gazan humanitaarinen kriisi on syvä, eikä tämä linja tunnu enää johdonmukaiselta. Miksi yksi valtio suljetaan ulos ja toinen ei?
EBU väittää, ettei se ota poliittista kantaa, mutta tosiasia on, että sen tekemät päätökset ovat poliittisia – tai vähintään niiden seuraukset ovat. Kun Israel saa lavan ja miljoonayleisön aikana, jolloin se on kansainvälisen yhteisön hampaissa vakavista ihmisoikeusloukkauksista, kyse ei ole neutraalista valinnasta.
Ei ole kyse siitä, että israelilaiset artistit olisivat vastuussa hallituksensa toimista. Ei tietenkään. Mutta samaa voisi sanoa venäläisistä artisteista vuonna 2022. EBU:n toiminnassa ei ole kyse yksittäisten osallistujien oikeudenmukaisesta kohtelusta vaan poliittisesta laskelmoinnista, joka pyrkii maksimoimaan näkyvyyden ja minimoimaan kohut – ja epäonnistuu molemmissa.
Ymmärrys siitä, että musiikki ja politiikka kietoutuvat yhteen, ei ole uusi ilmiö. Musiikki heijastaa aina aikansa arvoja, jännitteitä ja keskusteluja. Euroviisuissa on nähty protestikappaleita, LGBTQ+-oikeuksien korostamista, ja aiempina vuosina mukana on ollut maita, jotka eivät edes maantieteellisesti kuulu Eurooppaan – kuten Australia, joka osallistuu kutsusta. Siksi kysymys ei ole vain siitä, saako Israel osallistua – vaan siitä, kenelle EBU antaa lavan ja millaisen yhteisön Euroviisut haluavat luoda.
Moni kokee, että osallistuminen on palkinto. Euroviisuihin pääsy tarkoittaa hyväksyntää ja näkyvyyttä kansainvälisesti. Siksi ei ole yhdentekevää, ketä kilpailuun kutsutaan. Tämä ei tarkoita, että musiikkikilpailu voisi ratkaista poliittisia kriisejä – mutta se voi lähettää viestin. Hiljaisuus on sekin kannanotto.
Euroviisut voivat olla ihmeellinen juhla. Ne voivat nostaa esiin tarinoita, yhdistää eri kulttuureja, ja näyttää miten musiikilla on voimaa rakentaa siltoja. Mutta ne eivät voi tehdä sitä uskottavasti, jos samalla ohittavat sodan, sortamisen ja väkivallan silloinkin, kun ne tapahtuvat suorassa näköpiirissä. Silloin silta ei yhdistä – se vain peittää kuilun, jota emme halua katsoa.
Minulle Euroviisut ovat tärkeitä. Juuri siksi toivon, että niissä olisi myös moraalinen selkäranka. Ja juuri siksi toivon, ettei Israel olisi tänä vuonna mukana.
Kävimme haastattelemassa ihmisiä heidän nykyisistä television katsomistavoistaan. Arvostetaanko nykypäivänä enää perinteistä televisiota? Ovatko vanhat sarjat parempia kuin uudet? Minkä sarjan toisit takaisin televisioon, jos pystyisit?
Kaupunkiradio tarjoaa tuoreimmat ja ajankohtaisimmat puheenaiheet kuulijoiden arkeen ja juhlaan. Valtakunnallinen Kaupunkiradio on osa Laajasalon opiston Kaupunkikanavan konseptia, jonka musiikkiformaatti vaihtuu kerran viikossa. Kaupunkiradion formaatit ovat Intro, Riff ja Beat.
Kaupunkiradio soittaa parasta musiikkia läpi kesän ja palaa jälleen syksyllä tuoreiden toimittajien kanssa takaisin taajuuksille.
Tule mukaan ja osallistu keskusteluun Kaupunkiradion keskusteluun Whatsapilla: 0409213232
Naisten Korisliigan ratkaiseva viides finaaliottelu pelattiin tiistai-iltana Helsingin Kisahallissa. Kotkan Peli-Karhut nappasi Suomen mestaruuden vuoden tauon jälkeen kaatamalla hallitsevan mestarin Torpan Pojat lukemin 86–72 (41–38).
Legendaarisella Kisiksellä vallitsi suuren urheilujuhlan tunnelma jo hyvissä ajoin ennen ottelun alkua. Kun kello lähestyi puoli seitsemää, katsomo täyttyi viimeistä paikkaa myöten. Yleisömääräksi ilmoitettiin lopulta 1293 katsojaa, joka oli samalla koko kauden ennätysyleisömäärä.
Molemmat joukkueet olivat voittaneet kaikki aikaisemmat kotiottelunsa finaalisarjassa, joten ToPolla oli kotietu ratkaisuotteluun lähdettäessä. Ennakkosuosikin asemaa kuitenkin horjutti edellispäivän peli Kotkassa, jossa PeKa oli täysin ylivoimainen ja vei ottelun 26 pisteen erolla.
Finaalisarjan odotettiin olevan tasainen, ja viidenteen peliin edenneet kamppailut vastasivatkin odotuksia. Ratkaisevassa ottelussa joukkueet tarjosivat tasokkaan ja vauhdikkaan kohtaamisen, ja ratkaisuksi muodostui vierailijoiden erittäin hyvin toiminut hyökkäyspeli.
Ottelu alkoi tasaisissa merkeissä, mutta PeKa oli koko ajan askeleen edellä. Korinteko meinasi aiheuttaa kotijoukkueelle tuskaa, sillä helpoistakaan paikoista pallo ei tuntunut menevän koriraudan sisäpuolelle.
ToPon paransi peliään ja esiin nousivat tutut nimet. Kapteeni Taru Tuukkanen pussitti 19 pistettä ja Carmen Tyson-Thomas upotti 25. Silti PeKa piti lievää johtoasemaa läpi avauspuolikkaan, ja tauolle mentiin kolmen pisteen vierasjohdossa.
Ottelun kulminaatiopiste nähtiin kolmannella neljänneksellä. PeKa tiivisti puolustustaan ja sai ToPon hyökkäyspelin näyttämään ajoittain neuvottomalta. Vierasjoukkue karkasi nopeasti yli kymmenen pisteen johtoon, eikä ToPo onnistunut enää vastaamaan.
Erityisesti PeKan puolustus onnistui tehtävässään Tuukkasta vastaan ja sai ajettua hänet epämukavuusalueelleen. ToPo ei saanut hyödynnettyä kokeneen korinaluspelaajansa vahvuuksia samalla tavalla kuin aiemmissa otteluissa, ja Tuukkanen jäi kahdessa viimeisessä finaalissa alle 20 pisteeseen.
Kolmannen jakson PeKa vei murskaavasti 20–9 ja kasvatti johtonsa jo 14 pisteeseen. Kotijoukkue ei tästä enää toipunut, ja PeKa piti turvallisen piste-eron ottelun loppuun asti.
Vierasjoukkueen pelaajisto onnistui laajalla rintamalla. Parhaana pelaajana palkittiin ansaitusti Elina Koskimies, joka puolusti Tyson-Thomasin hiljaiseksi toisella puoliskolla ja pussitti itse 24 pistettä. Hänen lisäkseen joukkueen tutut avainpelaajat onnistuivat, Lauren Heard (21 pistettä) ja Linda-Lotta Lehtoranta (15 pistettä).
Kotkalaiset pelasivat sarjan kaksi viimeistä ottelua mestarillisesti, ja se palkittiin seuran yhdeksännellä mestaruudella. Peli-Karhut on selkeästi 2010-luvun ja 2020-luvun menestynein seura suomalaisessa naiskoripallossa.
Taru Tuukkasen ura päätökseen – yleisö osoitti kunnioitustaan seisaaltaan
Finaali tarjosi myös tunteikkaan hetken, kun yksi suomalaisen koripalloilun suurimmista urista tuli päätökseen. Torpan Poikien kapteeni Taru Tuukkanen pelasi uransa viimeisen ottelun 47-vuotiaana.
Taru Tuukkasen kunnioitettava ura tuli päätökseen tiistai-iltana Kisahallissa.
Täysi Kisahalli nousi seisaalleen suosionosoituksiin, kun Tuukkanen asteli vaihtoon ottelun viimeisellä minuutilla. Tunnelma oli koskettava niin kentällä kuin katsomossa, ja koripalloyleisö tiesi olevansa todistamassa historiallista hetkeä.
Tuukkanen on kiistatta yksi kaikkien aikojen suomalaisista koripalloilijoista. Hän pelasi yliopistokoripalloa Yhdysvalloissa ja ammattilaisena useissa Euroopan maissa. Suomen mestaruuksia hän saavutti kaksi, ja maajoukkueessa hän pelasi huimat 165 ottelua.
Jäähyväiskukkia noutaessaan Tuukkanen sai osakseen valtavan määrän arvostusta – sekä yleisöltä että kanssapelaajilta. Ura, joka jatkui huipputasolla vielä 47-vuotiaana, kertoo poikkeuksellisesta sitoutumisesta ja lahjakkuudesta.
Pelin jälkeen Tuukkanen kiitti herkistyneenä yleisöä ja omaa joukkuettaan. Hän kertoi myös, että tämänvuotinen hopea on voitettu mitali ja sitä aiotaan juhlia.
Kevään saapuessa eri puolilla maailmaa kristityt valmistautuvat uskontonsa pyhimpään hetkeen – pääsiäiseen. Vaikka pääsiäisjuhlan tavat vaihtelevat maittain, keskeinen sanoma pysyy aina samana. Kävin tutustumassa etiopialaiseen pääsiäiseen viettoon.
Tänä vuonna Fasika, eli etiopialaisen ortodoksisen pääsiäisen juhla, tuo mukanaan erityisen voimakkaan viestin. Melake Amin Lema Besufekad toimii hallintopäällikkönä etiopialaisessa ortodoksisessa kirkossa nimeltä Debre Amin Abune Teklehaimanot ja se sijaitsee Vantaalla. Hänen mukaansa Fasika ei pelkästään kuvasta hengellistä omistautumista, vaan kantaa mukanaan myös toivon ja rauhan sanomaa, jota maailma juuri nyt tarvitsee.
Hänen puheessaan ja opetuksessaan näkyy syvää hengellistä omistautumista ja toivon sekä rauhan sanomaa, erityisesti pääsiäisen juhlan yhteydessä.
Melake Amin Lema Besufekad, etiopialaisen ortodoksisen kirkon hallintopäällikkö Suomessa. Kuva Martha Belay Workneh
Fasika: Paasto, usko ja ilo
Etiopialaiset ortodoksikristityt valmistautuvat pääsiäiseen 55 päivää etukäteen paastoamalla Hudade-aikana. Pyhän aikana uskovat pidättäytyvät eläinkunnan tuotteista ja omistautuvat rukoukselle, katumukselle ja hyville teoille.
”Paasto Hudadessa ei ole vain ruuista pidättäytymistä”, selittää Melake Amin. ”Se on aikaa puhdistaa sielu, ja valmistaa sydän Kristuksen ylösnousemukselle.”
Viimeinen viikko ennen pääsiäistä – pyhä viikko – on vuoden pyhin aika. Se sisältää kiirastorstaina jalkojen pesemisen, pitkäperjantain muistamisen ja pyhän lauantain. Tänä aikana uskovat osallistuvat kirkon palveluksiin, eläen Kristuksen maallisen elämän viimeisiä päiviä.
Melake Amin sanoo: ”Kiirastorstaina muistetaan Jeesuksen viimeistä ateriaa opetuslastensa kanssa ja hänen esimerkkiään nöyryydestä. Tällöin myös muistetaan jalkojen peseminen, joka on Jeesuksen opettama palveluksen ja rakkauden symboli. Tämä muistuttaa meitä palvelemaan toisia rakkaudella ja nöyryydellä.”
Melake Amin Lema Besufekad pesee jalkoja etiopialaisessa ortodoksisessa kirkossa kiirastorstaina.
Pitkäperjantaina muistetaan Jeesuksen kärsimystä ja ristinkuolemaa. Kirkossa pohditaan Kristuksen uhrausta ihmiskunnan puolesta. Melake Amin painottaa: ”Tämä on hetki miettiä Kristuksen suurta rakkautta ja uhrausta.”
Sitten kun lauantai-ilta lähestyy, Fasika on alkamassa. Palvelukseen pukeutuneet uskovat perinteisiin valkoisiin vaatteisiin – jotka symboloivat ilon ja Kristuksen ylösnousemuksen juhlaa – kokoontuvat kirkkoon. Kirkko täyttyy valosta, virsistä, suitsukkeista ja lauluista, jotka julistavat Kristuksen nousseen. Kello kolme yöllä Pyhän lauantain aikana paasto päättyy, ja ylösnousemuksen ilo julistetaan.
Ts’nats’lon liturginen soitin, joka koostuu metallikiekoista ja luo rytmiä ja Mequamya on liturginen sauva, jota käytetään tukena sekä rytmin luomiseen etiopian ortodoksisessa jumalanpalveluksessa.
”Juhlimme päivää, jolloin Herra ja vapahtajamme Jeesus Kristus nousi kuolleista. Kun sanomme tämän, me todistamme hänen ylösnousemuksensa tässä palveluksessa, ja painotamme, että aivan kuten hän nousi kuolleista, myös me uskovina nousemme”, sanoo kirkon johtaja. Jumalanpalveluksen jälkeen alkaa ilon juhla, jossa nautitaan injeraa, doro watia ja perinteisiä juomia.
Kebero on perinteinen etiopialainen rumpu, jota käytetään erityisesti Etiopian ortodoksisen kirkon uskonnollisissa seremonioissa ja juhlatilaisuuksissa.
Etiopialaiset perinteiset ruoat ja juomat
Etiopiassa pääsiäisen aikaan perheet kokoontuvat yhteen, ja keittiö täyttyy herkullisista tuoksuista. Injera on tärkeä osa etiopialaista ruokakulttuuria – se on hapan, pehmeä ja huokoinen leipä, jonka maku syntyy käymisprosessista. Sen ensisijainen ainesosa on teff, gluteeniton ja ravinteikas viljakasvi, jota viljellään erityisesti Etiopiassa.
Doro Wat on mausteinen kanapata, joka haudutetaan berbere-mausteilla ja niter kibbehillä. Keitetyt kananmunat lisätään loppuvaiheessa. Ruoka tarjoillaan injera-levyllä, jossa on usein myös lihaa, kuten naudanlihaa ja lammasta paistettua tai raakana, ja se syödään käsin. Yhteinen ruokailu symboloi yhteisöllisyyttä, ja gursha, suupalan antaminen toiselle, on tapa osoittaa rakkautta ja kunnioitusta.
Aterian yhteydessä nautitaan perinteisiä juomia, kuten T’ej, mausteinen hunajaviini, ja Buna, vahva etiopialainen kahvi sekä muita juomia.
DoroWotin kanssa tarjottavista ruoista yksi on kitfo, joka on maustettu hieman kypsennettynä tai raakana. Lisukkeena on raejuustoa sekä pinaattia. (Kuvat Martha Belay Workenh)
Juhla jatkuu 50 päivää pääsiäisen jälkeen. Se on aika pohdintaan ja iloon ja silloin ei paastota. Ruoan tai rituaalien lisäksi Melake Aminin pääsiäisviesti on rauhan sanoma: ”Kirkkomme toivoo rauhaa koko maailmalle. Olkoon Kristuksen ylösnousemus tuomassa parantumista, yhtenäisyyttä ja rakkautta kaikkien ihmisten keskuuteen, riippumatta siitä, missä he ovat.”
Maailmalla: Yhtenäisyyttä monimuotoisuudessa
Fasika on erittäin tärkeä Etiopiassa, pääsiäistä juhlitaan monin eri tavoin eri puolilla maailmaa.
Kreikassa pääsiäinen (Pascha) alkaa keskiyön jumalanpalveluksessa, jossa pyhä valo jaetaan seurakunnan kesken ja ilma täyttyy huudoista ”Christos Anesti!” Punaisiksi värjätyt munat ja paistettu lammas ovat yleisiä pääsiäispöydässä.
Suomessa pääsiäinen on juhlallinen ja iloinen. Lapset pukeutuvat pääsiäisnoidiksi, ja perheet nauttivat mämmiä (perinteinen jälkiruoka) ja lammasta, jotka symboloivat uuden elämän syntymistä talven jälkeen.
Lännen kulttuureissa pääsiäiseen kuuluvat tutut symbolit, kuten pääsiäispupu, suklaamunat ja lahjakorit – perinteet, jotka ovat tulleet suosituiksi kaupallistamisen ja mainonnan kautta. Ostoskeskukset täyttyvät keltaista koristeista, ja monille pääsiäinen on enemmän makeisten ja perheiltojen juhla kuin kirkon palvelusten juhla.
Pääsiäisen perinteet ovat kehittynyt vuosien varrella, ja nykypäivän vaikutteet ja käytännöt ovat saaneet merkittävän roolin. Monissa länsimaissa pääsiäispupujen ja suklaamunien kuvista on tullut pääjuhlan osa. Tämä kaupallistuminen on muuttanut juhlan, joka keskittyy munajahteihin ja makeisiin herkkuihin, usein peittäen sen syvemmän hengellisen merkityksen.
Yksi usko, yksi sanoma
Erilaisista kulttuurisista ja sukupolvien eroista huolimatta pääsiäisen ydin pysyy aina samana: ylösnousemus, uudistuminen ja toivo. Kristityt ja muiden uskontokuntien edustajat ympäri maailmaa – Etiopiassa, Kreikassa, Suomessa, Egyptissä, Romaniassa, Puolassa ja muilla alueilla – juhlivat elämän voittoa kuolemasta ja iankaikkisen elämän lupausta.
Pääsiäistä vietetään Vantaan etiopialaisessa ortodoksisessa kirkossa.
Kuten Melake Amin kauniisti ilmaisi:
”Pääsiäinen ei ole vain paikallinen perinne, se on universaali rauhan kutsu.
Ja kuten hän päättää:
”Kirkkomme toivoo rauhaa koko maailmalle. Olkoon Kristuksen ylösnousemus tuomassa parantumista, yhtenäisyyttä ja rakkautta kaikkien ihmisten keskuuteen, riippumatta siitä, missä he ovat.”
Melake Amin Lema Besufekad opettaa, ja kaikki kuuntelevat tarkkaavaisesti.( Kuva:Martha Belay Workenh)
Teksti: Martha Belay Workenh
Kuvat:Martha Belay Workenh ja Debre Amin Abune Teklehaimanot kirkon somesivulta .
Suntiopodi on Laajasalon opiston suntio-opiskelijoiden podcast, jossa keskustellaan suntion monipuolisesta työstä. Millaista suntion työ on? Miltä suntion työpäivä näyttää? Miten huolehtia omasta työhyvinvoinnista? Podcastissa pohditaan myös lähimmäisen rakkautta ja vähemmistöjen kohtaamista suntion työn näkökulmasta. Työssään suntiot kohtaavat myös surevia ja tällaiset tilanteet voivat olla vaikeitakin. Mitä ajatuksia keskustelijoilla on surevien kohtaamiseen? Podcastia isännöimässä ovat Tiina Rautiainen, Christa Renwall ja Ville Männikkö.
Seurakunta- ja hautauspalvelualan ammattitutkinto on väylä kirkon palvelukseen, merkitykselliseen ja monipuoliseen työhön. Laajasalon opistossa voit opiskella seurakuntapalvelun osaamisalan (tutkintonimike suntio).
A mentoring program that builds bridges between foreign background journalists in Finland with Finnish editors in chief is currently being organized. It is part of the Finnish Foundation for Media and Development’s (Vikes) ”Media Moniäännisemmäksi nyt! (More Diverse Media Now!)” project that is funded by Helsingin Sanomat Foundation. The project’s main goal is to create a sustainable foundation for Finnish media houses in improving their diversity through tailored training.
Four foreign background journalists participants of Vikes’ mentoring project shared their stories and experience in the Finnish media field at the latest Democracy Drinks event organized on April 2nd, 2025. The speakers have mentioned how only a few Finnish media channels had approved their created content. Those who have had work experience at the Finnish-language media houses also mentioned that support from colleagues and the usage of artificial intelligence and translation tools to be really crucial in succeeding in their roles. Many of the foreign background journalists now create content for Satakieli Media, a multilingual media published by Haaga-Helia University of Applied Sciences journalism degree program. Satakieli produces content in English, Ukrainian, Russian, Arabic, and Finnish.
More Diverse Media Now! project leader Kristiina Markkanen talked more about the mentoring project and the efforts done by Vikes to create a more diverse Finnish media.
Democracy Drinks is a once-a-month event organized in different cities around the world, discussing democracy in an informal environment, with the Helsinki-held events organized by Demo Finland. The next Helsinki Democracy Drinks is organized by research company Verian. It will be held on May 7th, 2025 at Bruuveri Bar in Kamppi. The next Democracy Drinks will discuss about this year’s County and Municipal Elections and the party opinion polls.
