Fyysistä musiikkia tarjoavia kivijalkaliikkeitä onneksi vielä löytyy, mutta pysyvätkö ne katukuvassamme pitkään? Levykaupoilta on vuosien varrella kysytty, onko toiminta kannattavaa, mutta mikä on tilanne on nyt, vuonna 2026.
Listahittejä kuunnellessani ajattelen musiikkialan tulevaisuutta ja sitä, kuinka nuoret hokevat merkityksettömiä six seven -lausahduksia ja top-listojen kertosäkeitä, jotka ovat niin sanottua kertakäyttökamaa. Ne unohtuvat viikossa uusien julkaisujen tieltä, eikä niiden sisältö aiheuta kylmiä väreitä – ainakaan minulle. Varsinkin näin itse musiikkia julkaisevana artistina, joka koittaa välttää kaupallisen musa-alan sudenkuopat, tilanne tuntuu jopa lohduttomalta.
Hyvä biisi on sellainen, jonka kuultuaan karvat nousevat pystyyn ja iho menee kananlihalle. Näin on todennut myös Goosebumbs-levykaupan perustaja Juha Honkanen. Levykaupan nimessä hän viittaa juuri tähän ilmiöön. Honkanen on pitkän linjan musadiggari ja keräilijä, joka päätti pitkän harkinnan jälkeen perustaa oman levykaupan epävakaalle, mutta kulttuurisesti tärkeälle alalle.
Striimausalustojen ja TikTokin kiihdyttäessä musiikkibisnestä on mahtavaa tulla konkreettisesti tilaan, jossa voi ottaa käteensä cd-levyn, vinyylin tai kasetin – kokonaisuuden, joka on lähtökohtaisesti mietitty, eikä vain sekalaisia biisejä täynnä oleva mixtape.
Iso-Britanniassa uudelleen suosioon nousseet cd-levyt ovat piristäneet fyysisten äänitteiden kauppaa, ja sama ilmiö on näkynyt myös täällä, kertoo Honkanen. Varsinkin, kun 90-luku oli vakiinnuttanut asemansa jo melkein voittamattomaksi, on 2000-luku nostanut päätänsä. Toki ostopäätökseen vaikuttaa myös hinta, vinyylit ovat kalliimpia kuin cd-levyt, Honkanen toteaa. Voidaanko siis todeta, että siinä missä rööki on taas “cool”, myös soittimeen työnnettävä kiekko kiehtoo porukkaa?
Toimittamisen ohella halusin löytää itselleni jotain spessumpaa kuunneltavaa, joten lähdin kyselemään räppilevyjen tarjonnasta. Erityisesti hakusessa oli suomalainen räp. Underground-tarjontaa löytyi muun muassa Psykogee187:lta, joka menee itselläni ehkä hieman kiinnostuksen ohi liian takkuilevan flown takia. Läpät on kuulemma ihan hauskoja.
Keskustelun ohella Honkanen kävi aktiivisesti katalogiaan läpi. Tiskin takana sekä takahuoneessa on levyjä kyllästymiseen asti, joten kannattaa käydä kyselemässä, vaikka juuri sillä hetkellä tiettyä levyä ei vielä löytyisikään hyllystä. Tuotteet postataan myös Instagramiin ja yrityksen nettisivuille, joista varsinkin harvinaisemmat teokset liikkuvat nopeasti.
Vaikka liikkeessä oli muutama muukin asiakas, Honkanen vastaili vuorotellen jokaiselle. Aktiivinen palvelu ja henkilökohtainen tarjoaminen varmasti osaltaan kannattelevat perinteisiä kivijalkamyymälöitä, kuten Goosebumps Recordsia.
Kun kysyn kaupan kannattavuudesta, Honkanen toteaa levykaupan olevan enemmänkin harrastus kuin bisnes. “Kaikkea on kokeiltu toimittamisesta lähtien, mutta en mä tahdo oikein muutakaan tehdä kuin tätä”, hän kertoo. hänen mukaansa erittäin hiljainen, joitakin poikkeuspäiviä lukuun ottamatta. Honkanen vertaa taloustilannetta enemmänkin lamaan, vaikka yhteiskunnassa ja mediassa puhutaan lähinnä taantumasta.
Valitettavasti isot toimijat ajavat pienyrittäjät ahtaalle, mikä näkyy jokaisessa kivijalkamyymälässä. Tähän voimme itse vaikuttaa suosimalla ketjujen sijasta yksittäisiä liikkeitä.
Uskon, että olemme murroksessa, jossa ihmiset kyllästyvät algoritmien suosituksiin ja samanlaisuuteen ja alkavat arvostaa yhä enemmän orgaanista ja aitoa taidetta. Ehkä se lisää myös fyysisten levyjen menekkiä – tai sitten tilalle nousee jokin uusi, vaikeammin saavutettava musiikin jakelumuoto, joka synnyttää artistin ja kuuntelijan välille syvemmän arvostuksen.
Teksti ja kuvat: Jaakko Granberg
