Sinun radiosi.
Marimekkopäivänä juhlittiin kesän saapumista
Marimekko järjesti perjantaina 12.5. marimekkopäivän, jonka kohokohta oli neljä muotinäytöstä Helsingin Esplanadilla. Näytöksissä esiteltiin uutta mallistoa ja juhlistettiin kesän alkua.
Kuvat ja teksti: Elina Castrén ja Oona Grönqvist
Penkkiurheilu on kallista ja vaikeaa
Aktiivisen penkkiurheilijan on vaikea pysyä nykyään perässä, mistä niitä omia lempiurheilusarjoja pystyy seuraamaan. Suoratoistopalveluita on monia ja niitä täytyy todennäköisesti olla useita, jotta näkee kaikki haluamansa sarjat. Esimerkiksi, jos haluaa seurata Jääkiekon Mestistä ja NHL:llää, täytyy olla kaksi eri maksukanavaa, C More Sport ja Elisa Viihde Viaplay Total. Vaikeaa ja ennen kaikkea kallista.
Useat penkkiurheilijat kuitenkin seuraavat useampaa urheilulajia, joten maksukanavia kertyy entisestään. Jääkiekkoa löytyy C Morelta ja Viaplaysta, Jalkapalloa C Moresta, Viaplaysta ja Ruutu + -palvelusta, NBA-koripalloa löytyy Ruutu +:sta ja Formulat näkee Viaplaysta.
Penkkiurheilijan haasteena ei ole ainoastaan valita oikeita kanavia, vaan myös kanavapaketin laajuus. Suurin osa jääkiekosta näkyy tällä hetkellä C Morella, mutta jos C Morelta haluaa pelkästään urheilun, voi valita vaihtoehdon C More Sport. Pakettiin ei kuitenkaan kuulu SM-liigaa. Kun liigakausi on käynnissä, sen seuraamiseen löytyy erillinen liigapassi, joka kustantaa 29,90€ hintaisen Sport-tilauksen lisäksi toiset 29,95€. Kaikki C Moren tarjottavat voi kuitenkin saada tilaamalla C More Total + -paketin hintaan 44,95€. Liigapassissa ei ole siis taloudellisesti järkeä, ellet sitten aio seurata pelkästään SM-liigaa.
Paljon on ollut puhetta palvelusta, josta voisi poimia vaikka kymmenen lempiliigaa suoratoistopalvelusta riippumatta. Tämä maksaisi esimerkiksi 50-60 euroa kuussa. Useaan kertaan Suomen parhaaksi podcastiksi valitun Urheilucastin juontaja, urheilutoimittaja Esko Seppänen on puhunut ratkaisun puolesta. Urheilufanit saisivat koota itselleen sopivan paketin, jossa olisi kaikki sarjat kätevästi yhdessä paikassa.
Ratkaisu ei kuitenkaan ole realistinen. Nykyinen kilpailutilanne, jossa kanavat haalivat lisenssejä ja rahastavat katsojaa, tuottaa enemmän rahaa. “Mallihan on niin kauan mahdoton, kun markkinatalous määrää.” Esko Seppänenkin toteaa.
Kuvat ja teksti: Elina Castrén
Drag voi olla lapselle leikkiä siinä missä muukin
Toisille drag on hauskaa viihdettä ilman suurempaa analysointia, toisille se on suuressa osassa elämää harrastuksena tai jopa ammattina. Kun dragin suosio on viime vuosina kasvanut, on esiin noussut myös kolmas ryhmä: he, joille drag on häväistys, väärin ja sopimatonta. Nämä henkilöt tuovat mielipiteensä esiin kovaan ääneen ja kärjistetysti, usein tietämättä aiheesta riittävästi esittääkseen toimivia argumentteja.
Dragin kritiikki kuuluu äänekkäimmin Twitterissä tileillä, joilla jaetaan muitakin konservatiivisia ajatuksia, usein uudelleentwiittausten muodossa. Harvat mielipiteet ovat omia, ja harvalle väitteelle esitetään perusteluita tai lähteitä. Selväksi käy vain se, että drag on näille käyttäjille tuntematon asia, jota on helppo pelätä. Tästä syystä dragilta on suojeltava suomalaisia naisia ja lapsia, kuten monelta muultakin jännittävältä asialta.
Nämä aikamme suuret lasten oikeuksien puolustajat aloittivat näkyvimmin kampanjoinnin dragia vastaan, kun Oodi järjesti lapsille drag-artisti Gaylie 2000:n pitämän satutunnin. Onhan se hirveää, että hauskasti pukeutunut, kokenut esiintyjä lukee satukirjaa lapsille. Ehkä tätä ennen he eivät tienneet dragista, tai sitten joku heidän twitter-idoleistaan ei ollut ehtinyt pahoittamaan mieltään asiasta.
Jotkut päättivät saapua Oodiin asti vastustamaan tempausta niin kiukkuisesti, että järjestyksenvalvoja joutui puuttumaan tilanteeseen. Sehän ei varmasti lapsia pelota, kun aikuiset käyttäytyvät ennakoimattomasti, järjettömästi ja aggressiivisesti – ei, kyllä se todellinen paha on se glitteriin pukeutunut, keijun näköinen satua lukeva tyyppi.
Dragia on käytetty taiteessa jo vuosisadat. Antiikin Kreikassa miehet pukeutuivat teatterissa naisiksi, kun naisia ei tuolloin vielä päästetty lavalle. Sama meno on jatkunut taiteessa tähän päivään asti, vaikka naiset ovat onneksi saaneet jo luvan näytellä. Elokuvissa dragiin ovat pukeutuneet muun muassa Robin Williams Mrs. Doubtfiressa, John Travolta vuoden 2007 Hairsprayssa ja Amanda Bynes She’s The Manissa. Niin ja Mulan. Eikö sitäkään voi siis näyttää lapsille?
Dragin määritelmä on liioitellun maskuliinisesti tai feminiinisesti pukeutumista, yleisimmin muun kuin oman sukupuolen mukaan. Esityksiin sisältyy yleensä komediaa, tanssia ja musiikkia, mutta myös satiiria tai poliittisia puheenvuoroja. Sitä, miksi joidenkin mielestä dragiin sisältyisi lasten seksualisointi tai groomaaminen, on vaikeaa hahmottaa. Iltalehden Sanna Ukkola vertasi kolumnissaan 20.4. lasten drag-kurssia BDSM:ään, kun oli ymmärtänyt väärin koko dragin idean.
Lapsen tulisi saada kokeilla uusia asioita. Vaikka ne olisivat minihameita, dinosauruspaitoja, meikkiä tai hölmöjä pikku tansseja. Aikuisen, eli usein vanhemman, vastuulla on, ettei pakota lastaan aikuisten vaatteisiin tai tilanteisiin, joissa häntä voidaan tavalla tai toisella vahingoittaa. Vaikka käsitys dragista menisikin mönkään ja lapset asetettaisiin asemaan, jossa heidät voisi nähdä seksuaalisessa valossa, on vastuu silti katsojalla. Kuka aikuinen katsoo lasta bikineissä, balettipuvussa tai vaikka ihan ilkosillaan ja ajattelee, että onpas siinä kuuma pakkaus, ihan sama, mitä lapsi juuri silloin tekee? Tuskin kukaan sellainen, joka muutenkaan näkisi lapsia mitenkään seksikkäinä.
Vaikka suuri osa aikuisten drag-esityksistä sisältävät seksillä tai seksuaalisuudella leikittelyä tai niistä vitsailua, eivät nämä määrittele dragia, eikä drag ole näistä riippuvainen. On olemassa aikuisten dragia ihan yhtä lailla kuin on aikuisten elokuvia, ohjelmia, kirjoja ja stand up -komediaakin. Aikuisten dragissa voidaan heitellä pippelivitsejä ja puhua rivoja, siinä missä Adam Sandler ja muut äijät elokuvissaan. Tosin dragissa vitsit usein toimivat paremmin, kun yhtälöstä puuttuu kokonaan juuri se äijämäisyys, ja tilalla on puhdasta turvallisuuden tunnetta ja itseilmaisun iloa.
Drag on kohderyhmästä riippumatta hauskaa, äänekästä, kirkasta ja värikästä. Se on poliittista. Monelle se on turvapaikka, keino löytää itsevarmuus tai oma paikka maailmasta ja olla luova. Lasten dragiin ei kuulu rivous eikä seksi, mutta drag kuuluu myös lapsille. Drag voi olla samanlaista leikkiä kuin mikä tahansa muukin itsensä etsiminen.
Teksti ja kansikuva: Oona Grönqvist
Tuntematon Tammisalo
Tammisalo on runsaan 2000 asukkaan kaupunginosa Itä-Helsingissä. Alue on vehreä ja viihtyisä, mutta palveluita siellä on vähän. Tutustuimme historiantutkijan Jan Strangin opastamana kaupunginosaan, joka on vieras monelle helsinkiläisellekin.
Tammisalon alue oli alun perin osa Laajasalon saarta. Mantereesta sen erotti salmi, joka täytettiin 1700-luvun lopulla ja paikalle rakennettiin Tammisalon kanava vuonna 2001. Historiantutkija Jan Strang tuntee Tammisalon historian hyvin ja on myös itse asunut alueella pitkään.
Strang on kirjoittanut useita teoksia ja keskittynyt erityisesti Itä-Helsingin historiaan. Tammisaloon hän päätyi edesmenneen vaimonsa kanssa sattumusten kautta etsiessään tonttia talon rakentamiseen.
Strangin kirja Tammisalo – Paratiisi meren äärellä käsittelee Tammisalon kaupunginosan historiaa. Kirja sai alkunsa, kun hän törmäsi puuhuvila Villa Edeshemiin. Kirjailija kyseli naapureilta tietoja huvilasta ja kuuli erikoisia tarinoita. Strang teki lisäselvityksiä ja totesi suuren osan saamastaan tiedosta vääräksi, mutta samalla innostui Tammisalon historiasta.
Strangilla oli hallussaan paljon tietoa menneiden aikojen Tammisalosta, ja kun hän tapasi kotiseutuyhdistyksen puheenjohtajan, puheenjohtaja innostui ehdottamaan kirjan kirjoittamista.
Tammisalolaiset viihtyvät alueellaan
Strang kertoo, että suurin muutos Tammisalossa on asutuksen lisääntyminen. Suurin rakennusbuumi alueella alkoi 1960-luvulla, koska tuolloin alueelle saatiin vesijohtotekniikka. Tällöin pystyttiin vasta alkaa rakentamaan moderneja taloja.
Vaikka alue on kasvanut, ovat palvelut poistuneet alueelta lähes kokonaan. Lähin isompi kauppa löytyy Herttoniemestä, noin kahden kilometrin päästä.
Harrastusmahdollisuuksia on, mutta niukasti. Tammisalosta löytyy kaksi venekerhoa, jotka ovat toiminnassa paikallisille. Lisäksi on vapaaehtoinen palokunta ja partio. Perinteisiä urheilumahdollisuuksia ei kuitenkaan Tammisalosta löydy, vaan esimerkiksi pelikenttiä saa lähteä hakemaan alueen ulkopuolelta.
Kierrokselle Tammisaloon
Strang nostaa yhdeksi Tammisalon erityiseksi paikaksi Porolahden, jonka itäpää tunnetaan nykyään Tammisalon kanavana. Nimi Porolahti tulee veden väristä, joka on sameaa. Tällä viitataan ikään kuin kahvin poroihin, joka kuvastaa veden likaisuutta.
Porolahteen rakennettiin 1950-luvulla vedenpuhdistamo, mutta vesi vain likaantui puhdistamosta huolimatta. Vedenpuhdistamo ei siis suinkaan saanut puhdistettua kaikkea vettä, koska vesi ei päässyt vaihtumaan.
Tammisalolaiset lähtivät kampanjoimaan sen puolesta, että vesi saataisiin taas puhtaaksi ja rannalla leijuva haju saataisiin hävitettyä. Tätä kampanjoimista käytiin noin 50 vuotta ja sen tuloksena 2000-luvun alussa avattiin vanha vesiväylä uudestaan. Tällöin rakennettiin kanava, joka yhdisti Porolahden mereen myös sen toisesta päästä.
Tammisalossa toimii vapaapalokunta (VPK), joka on ylivoimaisesti Helsingin pienin. Tammisalon VPK syntyi talvisodan aikana, kun paikallinen väestö koki, että Helsingistä ei palokunta ehdi paikalle ajoissa, jos pommituksia tulee alueelle. Helsingissä palokunnilla oli jo tarpeeksi sammutettavaa, joten alueelle päätettiin perustaa omaa vapaapalokunta.
Tammisalossa järjestetään kerran vuodessa elojuhlat, johon osallistuu paljon väkeä. Siellä muun muassa VPK, partiolaiset ja Mannerheimin lastensuojeluliitto näyttäytyvät.
Tammisalon kirkon tunnistaa 60-luvun punatiiliarkkitehtuurista. Tammisalon oman kirkkorakennuksen suunnittelu alkoi vuonna 1961 ja se vihittiin käyttöön 1966. Aloitteen oman kirkon saamiseksi teki paikkakuntalainen kapteeni Väinö Viitasalo.
Arkkitehti Lauri Silvennoinen toimi Tammisalon kirkon suunnittelijana. Silvennoinen on myös suunnitellut myöhemmin rakennetun Roihuvuoren kirkon ja nämä kaksi kirkkoa muistuttavatkin paljon toisiaan punaisien tiilien ja kuusikulmaisen muodon takia.
Roihuvuoren seurakunta luopui juuri Tammisalon kirkosta taloudellisten syiden takia.
Villa Edeshem on yksi Tammisalon kauneimmista rakennuksista, joka toiminut monien yrittäjien kotina. Se ei kuitenkaan ole ensimmäinen huvila tällä paikalla. Alkuperäinen Edeshem oli yksi Helsingin vanhimmista huviloista ja sen rakennutti vuonna 1875 sokerileipuri Fredrik Ekberg.
Nykyisen huvilan rakennutti alkuperäisen Edeshemin paikalle Nokia-yhtiön perustaja Fredrik Idestam perheensä eläkepäivien asunnoksi 1898.
Idestamin jälkeen pitkäaikainen omistaja oli kauppaneuvos Armas Niemeläinen, jonka suvulla huvila oli aivan viime vuosiin asti.
Villa Edeshemin ja yllä mainitut kohteet löydät Tammisalosta kiven heiton päästä toisistaan.
Kuvat ja teksti: Emilia Kinnunen
Jutussa on käytetty lähteenä myös Janne Strangin kirjaa Tammisalo – Paratiisi meren äärellä.
Diana Ball on viihteen moniottelija
Diana Ball on toiminut ammattidominana, vapaapainijana ja viihdealalla. Nykyisin hän nauttii rauhallisesta elämästä yhdessä koiriensa ja kumppaninsa kanssa. Mitä kaikkia vaiheita Dianan elämään on kuulunut?
Kuuntele koko haastattelu: Diana Ball – Viihteen moniottelija