Jotain aivan kamalaa tapahtui Menendezin perheessä 80-luvulla Kaliforniassa. Vanhempien rauhallinen sunnuntai-ilta keskeytyi äkillisesti haulikon laukauksiin. 

Suomen Netflixin tämän hetken toiseksi katsotuin sarja on Hirviöt: Lyle ja Erik Menendezin tarina, viime viikolla sarja oli kaikista katsotuin. Sarja perustuu tositapahtumiin ja kertoo kahdesta veljeksestä, jotka tappoivat omat vanhempansa vuonna 1989 heidän kodissaan Beverly Hillsin hienostoalueella Los Angelesissa. Tapahtumahetkellä ja vuosia sen jälkeenkin, asiasta uutisoitiin Yhdysvalloissa todella paljon. Suomessa veljesten tarina on tuntemattomampi. Menendezin veljeksistä ja heidän elämästä on tehty vuosien varrella monia dokumentteja ja sarjoja, mutta tämä Netflixin tekemä sarja toi tämän mielipiteitä jakavan tarinan koko maailman tietoisuuteen. 

Sarjan Hirviöt (Monsters) ovat luoneet Ian Brennan ja Ryan Murphy. Menendezin veljeksistä kertova kausi on sarjan toinen tuotantokausi, ensimmäinen tuotantokausi kertoi  sarjamurhaajasta Jeffrey Dahmerista ja hänen uhreistaan. Brennan ja Murphy ovat saaneet molemmista tuotantokausista kritiikkiä. Monet katsojat ovat sitä mieltä, että tämän kaltaiset dramatisoidut true crime -sarjat loukkaavat rikosten uhreja ja heidän perheitään, ja niiden eettisyyttä on alettu kyseenalaistamaan. Onko se oikein, että tuotantoyhtiöt saavat tahkoa rahaa muiden ihmisten traumoilla?

Dramatisoitujen true crime -sarjojen suurin ongelma piilee siinä tosiasiassa, ettei katsoja voi tietää kuinka suuri osa sarjan tapahtumista on tapahtunut oikeasti, ja kuinka suuri osa tarinasta on keksittyä. Katsoessasi mukaansatempaavaa ja isolla budjetilla tehtyä sarjaa, saatat helposti unohtaa, ettet katso dokumenttia vaan käsikirjoitettua draamasarjaa. True crime -sarjat ovat kuitenkin suositumpia kuin koskaa, ja se näkyy tämän kaltaisten sarjojen katsojaluvuissa.  

Ryan Murphylle tuttuun tapaan sarja on yliseksualisoitu ja ajoittain tuntuu mässäilevän aroilla aiheilla, kuten lasten seksuaalisella hyväksikäytöllä ja insestillä. Erik ja Lyle Menendez kertoivat oikeudenkäynneissään, kuinka heidän isänsä pahoinpiteli heitä henkisesti sekä fyysisesti, ja kuinka hän käytti molempia poikiaan seksuaalisesti hyväksi heidän ollessa lapsia. Nämä lausunnot jakavat edelleen tänäkin päivänä ihmisten mielipiteitä. Osa ihmisistä uskoo veljesten puhuvan totta hyväksikäytöstä, ja tuntee empatiaa heidän rankkaa lapsuutta kohtaan. Toiset ovat sitä mieltä, että veljekset keksivät syytökset hyväksikäytöstä heidän asianajajan Leslie Abramsonin avustuksella, jotta he olisivat saaneet lievemmän tuomion. Poikiin ja miehiin kohdistuva seksuaalinen väkivalta on vielä nykypäivänäkin suuri tabu, joten on ymmärrettävää, kuinka vaikeaa siitä on ollut puhua 90-luvulla. Moni onkin sitä mieltä, että jos Menendezin veljekset olisivat olleet siskokset, heitä oltaisiin uskottu paljon helpommin ja he olisivat säästyneet vankilatuomiolta.

Monesti kun tämän kaltaisia true crime -sarjoja ja -elokuvia tehdään, tapahtumista on kulunut pitkä aika ja suurin osa asianomaista ei ole enää elossa. Juuri tämän takia Menendezin veljesten tarina onkin muista true crime -tarinoista selvästi poikkeava, sillä molemmat ovat edelleen elossa. Erik ja Lyle Menendez ovat olleet vangittuina vuodesta 1990 lähtien. Suurimman osan heidän tuomiosta veljet ovat viettäneet eri vankiloissa, mutta vuodesta 2018 asti he ovat olleen samassa vankilassa San Diegossa. Erik Menendez kritisoi Netflixin Hirviöt -sarjaa, kommentoimalla sen pohjautuvan räikeisiin valheisiin ja kuinka sarja on epärehellinen kuvaus perheen tragediasta. Erik Menendezin vaimo Tammi Menendez jakoi aviomiehensä lausunnon X-sovelluksessa. 

Valitettava totuus on, että emme välttämättä koskaan saa tietää koko totuutta siitä, mitä Menendezin perheessä on oikeasti tapahtunut. Olivatko vanhemmat ne oikeat hirviöt, jotka tekivät lastensa elämästä yhtä helvettiä? Vai olivatko veljekset pilalle hemmoteltuja kakaroita, jotka tappoivat vanhempansa rahan vuoksi? Jos minulta kysytään, Menendezin perheen hirviöt eivät istu tällä hetkellä vankilassa, he ovat jossain aivan muualla.

Kuva: RPNICKSON/BIXABAY 

Teksti: Beda Hautanen 

Hoitajapula, hoitajien palkkaus ja arvostus puhuttavat vuodesta toiseen alalla työskenteleviä ihmisiä sekä mediaa. Arvostus hoitajia sekä sosiaali- ja terveysalaa kohtaan on surullisella tasolla.

Pientä kiitosta toki on tullut, jos mietitään Husin hoitajille korona-aikaan antamia kiitoskortteja, jotka piti vielä itse tulostaa. 

Banaaninkin ovat hoitajat saaneet kiitoksena joustamisesta ja venymisestä. 

Ovathan nämäkin toisaalta tyhjää parempi. Sanoisin kuitenkin, että naurettavaa ja todella nöyryyttävää. Voisin väittää, että tämän kaltaista kiitoksen osoitusta ei koskaan annettaisi miesvaltaisella alalla työntekijöille. 

Sosiaali- ja terveysalan henkilöstön tehtäväkohtaisten palkkojen keskiarvo nousee vuosien 2022-2027 välillä vähintään 20,9 prosenttia Korotukset ovat merkittäviä ja hyvä, että niitä tulee. 

Arvostuksella sosiaali- ja terveysalalla tarkoitan syvemmin sitä, että miten se näkyy hoitajien arjessa hoitajia kohtaan. Väitän, että jos ihminen tekee hyvää tulosta liike-elämässä, niin hän saa siitä jonkin bonuksen. Hoitaja sattaa tehdä monta kuukautta hyvää työtä ja pelastaa ihmishenkiä, ja hän tuskin saa edes esihenkilöltään kiitosta. 

Olemme vuodessa 2024, ja tulleet paljon eteenpäin työelämän tasa-arvoisuudessa. Edelleen kuitenkin tosiasia on se, että meillä on paljon vielä tehtävää, jotta sosiaali- ja terveysala olisi tasavertainen muiden alojen kanssa. 

Sehän on selvää, että kaikki arvostavat hoitajia ja terveydenhoitoalalla ylipäätään työskenteleviä. Ainakin näin sanotaan. Monikaan ei kuitenkaan tiedä, mitä kaikkea hoito-ala pitää sisällään. 

Sosiaali- ja terveysala on yksi mielenkiintoisista ja inspiroivista aloista, mutta samalla se on todella riisuttu, raaka ja haavoittuvainen ala. Monelle saattaa tulla yllätyksenä, kuinka kovilla hoitajat saattavat ollakin vuoroissa. Väliin saattavat jäädä vessa- ja ruokatauot, on henkistä- ja fyysistä väkivaltaa, sekä kova paine työtehtävissä. Nämä asiat ovat enemmän normi kuin poikkeus.

Monesti kuulee sanat: “Hei vitsi mä arvostan sun työtä!”, ja tämän lauseen saattaa kuulla myös esihenkilöltään, vaikka esihenkilö ei aina tiedä, mitä työ oikeasti päivittäin pitää sisällään. 

Useat saattavat ajatella myös, että ihmiset syntyvät hoitotyöhön ja se tekevät sitä sydämestään, joten he eivät tarvitse siitä työstä rahallista korvausta. Väitän, että suurin osa ei tee työtä pelkästään rahallisen korvauksen vuoksi vaan sen takia, että he pitävät työstään ja haluavat auttaa ihmisiä. 

Tämä ajatus ei kuitenkaan auta laskujen maksamisessa. Sosiaali- ja terveysala on ala, jossa ollaan vuorokauden ympäri töissä. Ihmiset viettävät joululomaa tai juhannusta. Sairaalat ja ympärivuorokautinen hoito eivät vietä. Hoitajat ovat niitä, jotka ovat aina saatavilla ja apuna.

Teksti: Elsa Uimonen
Kuva: shopify.com