Haastattelu: Viktor Fagerudd.
Kuva: Lobi Stars FC.
I love me messut rantautuvat Helsingin Messukeskukseen perjantaina 29.11 ja kestävät sunnuntaihin 1.12 asti. Messut ovat profiloituneet kauneuteen, muotiin ja hyvinvointiin.
Kävin haastattelemassa myyntipäällikköä Pauliina Laaksoa liittyen tämän vuoden I love me messuihin ja haastattelussa selviää mitä kaikkea tämän vuoden I love me messut sisältää.
Pauliina Laakso, Myyntipäällikkö | I love me
Haastattelu ja teksti: Elsa Uimonen
Kuvat: Pauliina Laakso ja Messukeskus mediabank
Viime vuosina on ollut havaittavissa uusien death metal -bändien ilmaantumista musiikkikentälle enemmän kuin vaikkapa kymmenen vuotta sitten. Genre siis trendaa tällä hetkellä, vaikka ihan jokaisen musiikkia se ei kuitenkaan ole. Genren ystäville tämän hetkinen tilanne on varsin otollinen, sillä Suomestakin ponnistaa liuta nuoria toinen toistaan lupaavampia bändejä.
Yksi näistä on Cryptic Hatred, joka julkaisi kesällä toisen albuminsa ”Internal Torment” ja se on otettu lämmöllä vastaan. Kuluneen kesän ja syksyn aikana bändi kiersi Suomea ja meininki oli keikoilla katossa. Cryptic Hatredin kitaristi Joonas Honkanen ja rumpali Tatu Saves istuivat alas treenikämppänsä ruskealle nahkasohvalle ja kertoivat mietteitään death metallin nykytilasta.
Kuuntele haastattelu alta:
Teksti, kuva ja haastattelu: Mika Hallami
Kuvat ja tekstit: Senni Kujanpää
Svenkan visassa kisaillaan kolmen eri kauden aikana. On kevät-, kesä- sekä syyskausi. Näissä kisoissa kilpaillaan pääsystä Svenkan finaaliin, jos voi päästä Baaripähkinän aluefinaaliin ja siitä Baaripähkinän Suomen finaaliin. Palkintona on 2000 euron matkalahjakortti. Svenkan omissa visoissa palkitaan aina 1, 2 ja 3 sija sekä arvotaan yksi palkinto vielä muiden joukkueiden kesken.
Visaa pitää Marika Lahti, joka on pitänyt visaa sen alusta alkaen. Hän kertoo, että on aivan ihanaa ja hauskaa katsoa kun visassa kävijät ovat kuin yksi iso perhe, joka kokoontuu joka keskiviikko viettämään aikaa yhdessä. Moni joukkueista on myös tutustunut toisiinsa visassa ja monet ovat muodostaneet uusia ystävyyssuhteita.
Viimeiset viisi vuotta kesäkaudet he ovat kisailleet ulkona ja koronapandemian pahimpaan aikaan he olivat kaikki kaudet ulkona.Kävijämäärät ovat lisääntyneet hurjasti vuosien aikana. Parhaimmillaan sisällä kartanossa on noin 120 osallistujaa ja lähes 40 joukkuetta.
Kesäkautena kävijöitä on ollut tuplasti kun visat on voitu pitää ulkona. Enimmillään paikalla on ollut 235 visailijaa ja 71 joukkuetta. Kesällä usein osallistujamäärä oli lähellä 200. Kävijämäärä on lisääntynyt vuosien varrella siis paljon ja Svenkan visa on Suomen suurin visa tällä hetkellä.
Moni visailija on ollut vuosia mukana ja melkeinpä joka visaan tulee aina uusia joukkueita. Yksi joukkueista Team Fortuna, on ollut mukana alusta alkaen ja he ovat olleet poissa vain yhden visan.
Visassa on aina kolme osiota, jossa on kysymyksiä kulttuurista ja, -musiikista sekä ristikkotehtäviä. Visan juontaja Lahti kerää jokaisen osion jälkeen joukkueilta vastauslaput ja tarkistaa kaikki. Hänellä on käytössä myös excel taulukko, jolla on helpompi laskea pisteitä koko kisasta varsinkin jos on monta joukkuetta paikalla. Kesäisin Lahdella on myös avustaja pisteiden laskussa sillä joukkueita on niin paljon, että menisi pisteiden laskussa menisi liian kauan.
Lahti kertoo, että visat ovat antaneet hänelle todella paljon vuosien varrella. Lahdesta näkee miten paljon hän viihtyy juontajana ja hänen mielestään on ihanaa nähdä miten ihmiset hymyilevät ja nauttivat olostaan visoissa. Vuosien aikana visoissa on ollut yli 750 eri joukkuetta ja yli tuhansia kävijöitä. Lahti kiittää kaikkia visailijoita osallistumisesta. On siis hyvä sanoa että pubivisat yhdistävät ihmisiä ja hyvää ajanvietettä.
Teksti ja kuvat: Noora Hartikainen
Kuuntele koko haastattelu:
Teksti: Tiia Haiko
Kuvat: Tiia Haiko
Haastattelu: Tiia Haiko
Kuvat ja teksti: Topi Nummi
Kuvat ja teksti: Antti Kuokkanen
Kuvat ja teksti: Antti Kuokkanen
Pimeys koettelee meitä, eikä siitä pääse mihinkään. Kun aurinko nousee myöhään ja laskee aikaisin, on luonnollista, että keho ja mieli tuntuvat väsyneiltä. Ei ihme, sillä meidät on rakennettu kaipaamaan valoa. Pimeys on ankarimmillaan paniikkikohtauksia, ahdistusta sekä eristäytymisen tunnetta. Miten marraskuun kanssa pääsee väleihin?
Pimeydessä on jotain syvästi rauhoittavaa, sillä pimeydessä ei ole mitään, mikä vaatisi huomiota. Pimeys antaa luvan olla epätäydellinen ja suojautua tuomitsevilta katseilta täydessä raitiovaunussa. Luottamus omiin voimiin epäilyttää, ja tulee vahva tunne siitä, että mistään ei tule mitään. Mitä jos ajattelisimme marraskuusta toisin -mitä jos se voisi opettaa meille jotain selviytymisestä, hidastamisesta ja jaksamisen taidosta? Entä jos marraskuu onkin mahdollisuus hiljentymiselle ja oman tahtimme kuuntelulle.
Pimeinä iltoina pienet asiat saavat suuremman merkityksen. Kynttilänvalo, lämmin suihku ja pehmeä tyyny tuntuvat tavallista arvokkaammilta. Pimeys, joka pakottaa meidät olemaan kotona, on myös tilaisuus antaa itselleen lupa levätä. Ehkä se aika voidaankin käyttää tekemällä asioita, joista emme arjen kiireessä ehdi nauttia. Hyvän ystävän luona kahvittelu, neulominen TV:n ääressä, tai uusi vaniljalta tuoksuva kynttilä. Yhdessä tai itsekseen vietetty aika on tärkein voimavaramme, jota emme aina muista tarvitsevamme.
Ehkä tärkein asia, jonka marraskuu meille opettaa, on irti päästäminen. Vaikka elämme kiirettä ihannoivassa yhteiskunnassa, joka kannustaa tehokkuuteen, marraskuu näyttää toisen tien. Luonto vaipuu lepoon, puut seisovat paljaina ja hiljaisina, ja eläimet hakeutuvat talvehtimaan. Ehkä me ihmiset voisimme ottaa askeleen, edes pienen sellaisen, samaan suuntaan – antaa itsellemme luvan tehdä vähemmän.
Marraskuu vaatii meiltä jaksamista, mutta ehkä se juuri siksi myös opettaa, mitä jaksaminen todella tarkoittaa. Joten tänä marraskuuna en aio vain sinnitellä ja kärvistellä läpi pimeyden. Ehkä löydän uutta viehätystä hiljaisista iltakävelyistä, joiden aikana hengitys höyryää ja maailma tuntuu kääriytyvän omaan rauhaansa. Aion etsiä niitä pieniä valoja, oli se sitten kynttilän liekki, pehmeä villasukka tai ystävän nauru. Välillä vähemmän on enemmän – ja kevään tullessa opimme arvostamaan valoa uudelleen ja katsoa taaksepäin miten selvisimme marraskuusta. Annoimme itsellemme luvan levätä ja olla vain.
Teksti: Liinu Vepsäläinen
Kuva: Pixabay
