Tulipalo pysäytti Kalasataman lauantai-iltana. Kaduille kerääntyneet ihmiset tuijottivat liekkejä, kuvasivat puhelimillaan ja yrittivät ymmärtää, mitä ympärillä tapahtui.
Lauantai-iltana olin palaamassa kotiin illallisen jälkeen metrolla. Viimeisellä pysäkilläni Kalasatamassa kuulutettiin, että alueella on tulipalo ja runsaasti savua, minkä vuoksi ovet avautuisivat painamalla nappia automaattisen avautumisen sijaan.
Aluksi ajattelin, että kyseessä olisi pieni tulipalo jossain kauempana. Mutta kun astuin ulos metroasemalta, näin tumman savupatsaan nousevan tornitalojen välistä. Naurahdin jopa mielessäni, että en kai ollut jättänyt hellaani päälle. Todellisuus oli kuitenkin kaikkea muuta kuin hauska, kun lähdin kävelemään asuntoani kohti.
Kun pääsin lähemmäs kotiani, näky oli kuin elokuvasta. Naapuritalon katto oli tulessa ja suuret liekit näkyivät selvästi. Hälytysajoneuvoja saapui paikalle jatkuvasti lisää.
Kadulla näkyi yhä enemmän ihmisiä kävelemässä samaan suuntaan. Uteliaisuus veti ihmisiä kohti palopaikkaa samalla, kun pelastusajoneuvoja ajoi ohi yksi toisensa jälkeen.
Kävin nopeasti hakemassa kamerani kotoa ja lähdin taas ulos. Suljin samalla kaikki ikkunat, koska pelkäsin savun pääsevän asuntooni.
Uteliaisuus veti ihmisiä kohti palopaikkaa
Ulkona ympärilläni seisoi kymmeniä ihmisiä, joista suurin osa kuvasi tapahtumaa puhelimillaan. Oli outoa huomata, miten tuli tuntui vetävän ihmisiä puoleensa. Vaikka tilanne oli vakava, moni jäi seuraamaan tapahtumia. Yhä useampi käveli kohti palopaikkaa sen sijaan, että olisi lähtenyt pois. Uteliaisuus tuntui sillä hetkellä olevan vahvempi kuin ajatus siitä, että tilanne oli oikeasti vaarallinen. Kadulla vallitsi jatkuva epävarmuus, sillä kukaan ei tuntunut tietävän, mitä seuraavaksi tapahtuisi. Osa keskusteli hiljaa vieressä olevien kanssa, osa vain tuijotti liekkejä sanomatta mitään. Se tuntui yhtä aikaa oudolta ja ymmärrettävältä, sillä harva joutuu elämässään tällaiseen tilanteeseen.
Katujen varsilla törmäsin yllättäen tuttuihin ja naapureihin, joista osaa en ollut koskaan aiemmin tavannut. Tilanne tuntui melkein absurdilta. Yleensä ihmiset kävelevät toistensa ohi nopeasti, mutta nyt seisottiin yhdessä kadulla katsomassa samaa näkyä ja kyseltiin toisilta, mitä oli tapahtunut.
Samaan aikaan nostolava ulottui rakennuksen katolle asti ja suihkutti voimalla vettä liekkeihin.
Kello oli noin yksitoista illalla, ja palo oli jatkunut jo pari tuntia. Ihmiset keskustelivat siitä, miten palo näytti välillä olevan hallinnassa, mutta hetken päästä liekit voimistuvat taas. Välillä liekit nousivat niin korkealle, että näky tuntui epätodelliselta.
Pelastuslaitos osoitti rakennuksen parvekkeita voimakkailla valaisimilla. Yhdellä parvekkeella seisoi kolme nuorta henkilöä kädet ylhäällä, ilmeisesti tehdäkseen itsensä näkyväksi pelastushenkilökunnalle.
Ihmiset ympärilläni olivat järkyttyneitä näkemästään. Moni tuntui vasta nyt tajuavan, että palavassa talossa oli oikeasti ihmisiä sisällä.
Hetken kuluttua parvekkeelle tuli palomies, joka auttoi kolme henkilöä pois paikalta.
Tässä vaiheessa poliisit alkoivat siirtää ympärille kerääntynyttä väkijoukkoa kauemmas palopaikalta. Heidän äänestään huomasi turhautumisen. Moni oli kerääntynyt aivan liian lähelle, eikä kaikki tuntuneet ymmärtävän, että samalla pelastusajoneuvojen kulku vaikeutui. Osa ihmisistä siirtyi heti, mutta kaikki eivät lähteneet yhtä helposti.
”Te häiritsette pelastustoimien työskentelyä”, yksi poliiseista huusi väkijoukolle samalla, kun ihmisiä siirrettiin kauemmas.
Olin itsekin paikalla uteliaisuuttani, mutta poliisin kehotusta täytyi noudattaa.
Kahdeksankerroksinen talo on tällä hetkellä täysin asuinkelvoton, ja kaikki asukkaat ovat joutuneet evakkoon. Rakennus kärsi mittavista palo-, savu- ja vesivahingoista, sillä sammutustöistä aiheutui huomattavia vahinkoja myös asuntoihin. Tulipalon syttymissyyn tutkinta on edelleen kesken. Poliisin mukaan palo sai mahdollisesti alkunsa neljännen kerroksen parvekkeella olleesta kaasugrillistä, mutta erityisesti palon poikkeuksellisen nopeaa leviämistä tutkitaan edelleen. Palossa selvittiin onneksi ilman kuolonuhreja eikä vakavia loukkaantumisia tullut.
Teksti ja Kuvat: Jasmin Neesham
