Tuusulanjärvi herää eloon syksyn väreissä, kun luonto ja kulttuuri yhdistyvät ruskan loisteessa. Järven rannalla sijaitsevat historialliset kohteet kertovat alueen rikkaasta taiteellisesta perinnöstä, samalla kun syksyn kauneus luo täydellisen taustan valokuvaukselle.
Kuvat ja teksti: Liinu Vepsäläinen
Monet autoharrastajat kerääntyivät ympäri Uuttamaata Nurmijärven Myllykukolle viettämään Halloweenia lauantaina 26.10. Paikalle saapui kaikenikäisiä, sekä muutamia koiria katselemaan Myllykukon meininkiä.
Tapahtuman oli järjestänyt TCM eli Tuned Cars Meeting. TCM on järjestänyt autotapahtumia jo vuodesta 2014. Yrityksen ideana on tuunattujen ajoneuvojen kerho Suomessa. Kerho järjestää autotapahtumia autoharrastajille. Heidän tapahtumiinsa saa osallistua niin tuunatut autot, sekä ei-tuunatut autot. Jos sinua siis kiinnostaa autot ja kaikki siihen liittyvä, niin mukaan vaan
Halloween on yleensä kauden päätöstapahtuma, joka järjestettiin tänä vuonna Nurmijärven Myllykukolla. Tapahtuma alkoi iltapäivä viideltä, jolloin ensimmäisellä lähtöpisteellä Myllykukolla oli paikan päällä järjestettyä ohjelmaa. Halloween- autokilpailu, jossa kolme karmeiten koristeltua autoa voittaa. Paikan järjestäjät kiersivät osallistujia ja valitsivat sieltä kisaan päässeet, jonka jälkeen TCM:n Snapchat tilillä oli äänestys kenellä oli tapahtuman karmivin auto. Osa oli tullut paikan päälle vain katselemaan autoja sekä ihmettelemään tapahtumaa, kaikilla ei ollut ajatusta lähteä ajamaan letkaan mukaan.
Kun äänestys oli tehty ja voittajat valittu, alettiin letkaa keräämään yhteen muutaman tunnin kuluttua. Letkassa ajaminen cruisingissa toimii siten, että tapahtuman järjestäjä eli liideri tässä tapauksessa TCM, kokoaa porukan. Kaikki tieto ja informaatio tapahtui tässä tapahtumassa järjestäjän sosiaalisen median tilillään sekä heidän nettisivuillaan. Tämän jälkeen liideri lähti ajamaan ensimmäisenä ja päivitti omaan sosiaaliseen mediaansa reittiä reaaliajassa. Reitti on aina suunniteltu etukäteen, jotta pysähtymispaikkoihin on voitu ilmoittaa tapahtumasta, myös poliisille oli ilmoitettu tapahtumasta etukäteen. Lauantain reitti kulki Nurmijärven Myllykukolta Mäntsälän Juustoportille ja sieltä Porvoon Shellille. Viimeinen pysähtymispaikka oli Keravalla.
Jokaisella pysähtymispaikalla ei ollut suunniteltua tekemistä. Tapahtuman ideana oli koota autoharrastajia yhteen kavereineen ja seurueineen. Tapahtuma oli siis ihanan yhteisöllinen. Lauantaina autoja oli kokoontunut tapahtumaan lähemmäs 300.
Autoharrastajille järjestetään tapahtumaa mielestäni liian vähän, joten tämän tyyppiset tapahtumat ovat todellakin käymisen arvoisia. Ei ole mitään merkitystä millaisella autolla osallistut tapahtumaan. Ihanaa tapahtumassa oli matala kynnys osallistua sekä tapahtuman maksuttomuus.
Lokakuussa Kunnes kuolen -teoksensa julkaissut Sini Helminen on helsinkiläistynyt nuortenkirjailija. Toisessa työssään lasten ja nuorten erikoiskirjastonhoitajana työskentelevän Helmisen teokset ammentavat kotimaisesta mytologiasta ja käsittelevät raskaita aiheita fantasiakirjallisuuden keinoin.
Helmisen tuorein romaani Kunnes kuolen on aiemmista teoksista eroten säeromaani. Säeromaani on kaunokirjallisuuden laji, jossa yhdistellään lyhyiden lauseiden ja ilmavien säkeiden kautta proosaa ja runoutta. Teos kertoo vaihtoehtoisen nykypäivän dystopiasta, jossa ihmisten kuolinpäivä voidaan ennustaa heidän syntyessään. Päähenkilö Aani on tiennyt lapsesta asti kuolevansa 17-vuotiaana ja teos käsittelee esimerkiksi epätoivoa omien tekojen merkityksellisyydestä kuoleman ollessa lähellä. Tietoista päätöstä säeromaanin kirjoittamisesta Helminen ei tehnyt, vaan säkeet alkoivat saapua hänen luokseen omia aikojaan. Helminen kertoo, ettei hän ole kirjailija, jonka olisi pakko kirjoittaa. Enemmänkin hänellä on halu kertoa tarinoita, mikä johtaa kirjoittamiseen. Tämän teoksen kohdalla säkeet kuitenkin syntyivät ensin ja vasta sen jälkeen juoni alkoi selkenemään. Helmisen mukaan kirjoitusprosessi oli aiempiin verraten hyvin erilainen.
—Piti tehdä pieniä palasia kerrallaan ja tehdä palapeliä, että mihin nämä palat kuuluvat ja mikä tämä kokonaisuus on. Tavallisesti olen tottunut kirjoittamaan kronologista tarinaa henkilöhahmojen tekemisen ehdoilla.
Kunnes kuolen -teoksen maailman luominen alkoi ystävysten kirjoitusretriitillä. Viidentoista minuutin kirjoitushaasteen aikana Helminen sai ajatuksen novellista, joka alkaa lasten kieltäytyessä leikkimästä toisen kanssa, koska he tietävät tämän kuolevan pian. Siitä lähti ajatus maailmasta, jossa kuolinpäivä tiedetään etukäteen. Idea unohtui ja sen tuomat muutamat lauseet katosivat vuosien varrella, kunnes ensimmäiset spontaanisti syntyneet säkeet herättivät ajatuksen uudestaan.
—Ensimmäiset säkeet, jotka tein, olivat henkilökohtaisempia, koska minulla on itsellänikin sydänvika. Se oli yksi inspiroiva asia. Mutta sitten etäännytin tarinaa lisää ja muodostin oman maailman, henkilöhahmot ja muut sellaiset. Oma kokemus oli vain lähtökohta, joka sai minut aloittamaan. Teoksessa on myös henkilökohtainen taso, mutta koska olen fantasian tekijä, en lähtenyt kirjoittamaan autofiktiivistä romaania. Halusin sen sijaan tehdä spekulatiivista fiktiota olevan säeromaanin, jossa on mukana tunteita ja tunnelmia, jotka ovat lähteneet omista vanhoista tunteistani ja tunnelmistani, mutta alkaneet luomaan omaa maailmaansa.
Aiemmissa Väkiveriset– ja Lujaverinen-sarjoissaan Helminen on ammentanut inspiraatiota kotimaisesta mytologiasta. Kirjailija itse on nimetty sinipiikojen, eli metsänneitojen mukaan. Lapsena nuorille suunnattua Haltijoitten mailla, maahisten majoissa -kansanperinnekirjaa lukenut Helminen sai teoksesta inspiraatiota Väkiveriset-sarjaansa. Sarja toi kotimaisen mytologian olentoja nykypäivään, ja sitä varten lisää kansanperinnettä tutkinut Helminen törmäsi aikuisille suunnatun kirjallisuuden puolella uusiin asioihin ja käsitteisiin. Näitä hän hyödynsi kuolemaan keskittyvässä Lujaverinen-trilogiassaan.
Trilogia sai alkunsa teosten nimistä. Ensimmäisen osan nimi Hurme syntyi ensin, sitten Sysi ja Kalma. Samannimisiä kirjoja ei ollut aiemmin kirjoitettu ja Helminen lähti nimien avulla makustelemaan, mitä trilogia tulisi pitämään sisällään. Päähenkilöt Seela ja Halla saivat pian tämän jälkeen nimensä. Kuolleita näkevän ja hautaustoimistossa työskentelevän Seelan esikuvaksi Helminen mainitsee näyttelijä Seela Sellan, joka trilogian hahmon tavoin on rohkea ja jämäkkä henkilö. Hallan nimeen vaikuttivat hahmon yhteys kuolemaan sekä tämän muunsukupuolisuus.
—Nimet ovat minulle todella olennainen juttu. Varsinkin hahmojen etu- ja sukunimissä on usein vihjeitä. Esimerkiksi Seelan sukunimi Kalmankari viittaa siihen, että pystyy pistämään kampoihin aaveille. Ja Väkiveriset-sarjassa kaikkien nimet liittyvät luonnonelementteihin. Kunnes Kuolen -teoksen kanssa se on epämääräisempää. Päähenkilön ja hänen kaverinsa nimiä Aani ja Outa lähdin miettimään sitä kautta, että a ja o, alku ja loppu. Toinen on ennustettu lyhyt- ja toinen pitkäikäiseksi, vähän sitä kautta se tuli. Siinä on ehkä silti vähemmän nimimerkitystä kuin näissä kansaperinneaiheisissa kirjoissani. Niissä monien hahmojen nimistä löytyy jotakin vihjeitä, jos lähtee vaikka googlettamaan tai rupeaa miettimään tarkemmin.
Tulevaisuudesta ja seuraavista teoksista kysyessä Helminen toteaa, että vuorossa on luultavasti jotain kevyempää. Neljä kuolema-aiheista kirjaa peräkkäin julkaissut kirjailija aikoo seuraavaksi julkaista jotain lempeämpää.
—Mennään enemmän sellaiseen ruusunpunaiseen lajiin. Ehkä enemmän tällä luonto-sateenkaarirakkaus-identiteetti-puolella, mistä lähdin liikkeelle. Vastapainona tästä vähän synkeästä kuolemateemasta.
Teksti ja kuvat: Oona Hampaala
Kesäkuussa Palloliitto teki virheen solmimalla monivuotisen jatkosopimuksen miesten A-maajoukkueen päävalmentaja Markku Kanervan kanssa. Vuoden 2016 lopusta asti päävalmentajana toiminut Kanerva on ehdottomasti jo legenda Huuhkajissa, mutta nyt tarjolla on vain hävittävää.
“Riven johdolla me mennään kisoihin”, oli tuttu laulu fanipääty Pohjoiskaarteesta vuoden 2020 EM-karsinnoissa, ja niin siinä myös kävi. Rive eli Markku Kanerva johdatti Huuhkajat historiassa ensimmäistä kertaa arvokisojen lopputurnaukseen.
Kanerva teki mahdottomasta mahdollista toteuttaessaan sukupolvien unelman ja on ehdottomasti sinetöinyt asemansa Huuhkajien legendavalmentajana. Hänen saavutuksiaan ei kuulu vähätellä, mutta uusi sopimus tehtiin vain vanhoilla meriiteillä.
Huuhkajien syksyn Kansojen liiga -peleissä tavoitteena on ollut uudistaa joukkueen pelitapaa, eikä Kanerva ole ollut siihen oikea mies.
Neljän ottelun tuloksena on ollut neljä tappiota. Lopputuotteena kentällä on nähty sekavaa ottelukohtaista taktikointia ilman selkeää suuntaa tai peli-identiteettiä. Katseet ja kritiikki kääntyvät luonnollisesti päävalmentajaan.
Kanervan sopimuksen yhteydessä myös valmennustiimi hänen ympärillään koki uudistuksen. Jani Honkavaara sekä entiset maajoukkuepelaajat Teemu Tainio ja Tim Sparv liittyivät ryhmään tuomaan uutta perspektiiviä.
Ajatus on toki hyvä, mutta Palloliiton yritys uudistaa maajoukkueen pelaamista tehtiin epäröiden. Miksi kokenutta Jani Honkavaaraa ei nimetty suoraan uudeksi päävalmentajaksi? Kokeeko Palloliitto turvallisemmaksi vaihtoehdoksi kokeilla muutosta tutulla naamalla? Jos näin ajateltiin, oltiin väärässä ja pahasti.
Kanerva olisi voinut saada ansaitsemansa kunniallisen päätöksen maajoukkuepestilleen edellisen sopimuksen päättyessä. Samalla Huuhkajat olisi voinut saada uuden alun täysin uuden valmentajan alaisuudessa. Nyt todennäköisesti Kanervan aika maajoukkueen peräsimessä tulee päättymään rumasti potkuihin, kun fanit ovat kääntäneet selkänsä legendalle. Pohjoiskaarre heilutti kenkiään potkujen merkiksi lokakuisten kotitappioiden jälkeen Irlantia ja Englantia vastaan.
Palloliiton puheenjohtaja Ari Lahti perusteli jatkosopimuspäätöstä Kanervan saavutuksilla, mitä ei käy kieltäminen. Nyt pitäisi kuitenkin huomioida saavutusten ajankohta ja pelitapa, jolla tuloksiin päästiin.
Kanervan Huuhkajat liihotti vuoden 2020 EM-kisoihin vahvan puolustuspelin saattelemana. Suomi ei päästänyt karsinnoissa ainuttakaan maalia voittamissaan peleissä. Joukkue puolusti kollektiivisesti ja loi maalipaikkoja suoraviivaisten hyökkäysten kautta.
Kanerva myi tätä pelitapaa maajoukkueelle vuosia. On väärin olettaa Kanervan luovan lähes tyhjästä päinvastaista pelitapaa laadultaan rajallisella pelaajamateriaalilla. Heikot tulokset eivät ole yksinään Kanervan tai valmennuksen epäonnistumista, mutta maajoukkueen viime aikoina laskussa olleet suoritukset antavat helpon syyn olettaa niin.
Samalla herää kysymys, onko Kanervan tapa johtaa kulunut loppuun pelaajien silmissä. Se olisi vähintäänkin luonnollista jo nyt pitkän maajoukkuepestin kohdalla. Kesällä tehty jatkosopimus kestää vuoden 2026 MM-kisojen loppuun asti, jos Huuhkajat selvittää tiensä karsinnoista sinne. Jos Kanerva valmentaa uuden sopimuksensa loppuun asti, hän on toiminut Huuhkajien päävalmentajana jo lähes kymmenen vuotta.
Harva valmentaja on pystynyt valmentamaan yhtä joukkuetta menestyksekkäästi näin pitkään. Kenenkään ei olisi tarvinnut hävetä sekuntiakaan, jos Kanerva olisi astunut alas valtaistuimeltaan jo tänä kesänä ja antanut kruununsa eteenpäin.
Kapinoivan kansan johtama vallankumous odottaa jo kulman takana, eikä fanien tyytymättömyys ole salaisuus. Pohjoiskaarteen fanit tuskin kävelevät Palloliiton toimistolle palavien soihtujen kanssa, mutta Kanervalle he ovat jo kääntäneet selkänsä. Vaikka legendan status Kanervan kohdalla on kiistämätön, tämä sekoilu jättää lähtemättömän tahran ylvään Huuhkajan sulkapeitteeseen.
Teksti ja kuva: Matias Helinä
NHL:ää on usein kritisoitu vanhoillisesta ajattelumaailmasta sekä kyvyttömyydestä markkinoida jääkiekkosarjaa yksittäisten supertähtien kautta. Uusi dokumenttisarja kertoo menneestä kaudesta nimenomaan tähtipelaajien silmin.
Sarja on kauan odotettu mahdollisuus faneille tutustua suosikkipelaajiinsa myös kaukalon ulkopuolella. Kamerat seuraavat pelaajia kotisohvalle, ulkojäille sekä ravintoloihin. Ääneen pääsevät pelaajien perheenjäsenet ja ystävät.
Pelaajat ovat mikitettyinä myös otteluiden aikana. Sarjassa pääsee kuulemaan, mitä valmentajat puhuvat joukkueelleen aikalisän aikana sekä minkälaista keskustelua joukkueiden pukukopeissa käydään erätaukojen aikana.
Faneille sarja tarjoaa myös mahdollisuuden päästä näkemään NHL-pelaajan arjen vaikeatkin puolet. Millaisten paineiden alla Toronton ruotsalaistähti William Nylander joutuu pelaamaan, miltä Jeremy Swaymanin monimutkaiset sopimusneuvottelut tuntuvat, tai minkälaista Gabriel Landeskogin yli kaksi vuotta kestänyt kuntoutus polvivamman jälkeen on ollut.
Kuusiosaisen dokumenttisarjan kaksi viimeistä jaksoa kertovat Stanley Cupin finaaleista Edmonton Oilersin ja Florida Panthersin välillä. Varmasti sarjan puhuttavimmat kohtaukset nähdään, kun maailman parhaana pelaajana pidettävä Connor McDavid raivoaa pukukopissa hävityn toisen finaaliottelun jälkeen. Mestaruuden ratkettua seitsemännessä ottelussa Floridassa alkavat juhlat, mutta Oilersin pukukopissa McDavid esitetään lohduttomana itkien.
McDavid puhuu sarjassa, kuinka häntä usein pidetään tylsänä ja robottimaisena ihmisenä. Uutuussarja tarjoaa ensimmäistä kertaa myös pelaajille mahdollisuuden näyttää omaa persoonallisuuttaan. Sarjan katsottuaan moni varmasti pitää McDavidia entistä kiinnostavampana persoonana. Ja sehän NHL:lle sopii.
Teksti: Olli Österman
Kuva: Unsplash
Antikvaariseen kirjakauppaan Laterna Magicaan on avattu muutama viikko sitten Pieni Julistepuoti. Kolmisen vuotta sitten kirjakauppaan avattu Runopuoti toimi inspiraationa myös julistepuodin perustamiselle. Runopuodin lisäksi Laterna Magican omistajan Eira Sillanpää toivoi myymälään enemmän johonkin tiettyyn asiaan erikoistuneita pieniä soppeja.
Kirjakaupan suuri julistevarasto sai Sillanpään unelmoimaan siitä, että julisteet olisivat kunnolla esillä jossakin. Hänen mukaansa Helsingissä on myös hyvin vähän paikkoja, joissa julisteita olisi saatavilla.
Laterna Magica on perustettu 35 vuotta sitten elokuva- ja valokuvakirjallisuudelle. Kaupan julisteisto on ollut alunperin hyvin elokuvapainoitteista ensimmäisten omistajien toimesta, mistä kaupan suuri julistekokoelma oli peräisin. Sittemmin on hankittu 40- ja 50 -lukujen elokuvajulisteistoa, joita puodista löytyykin rutkasti.
Pieni Julistepuoti painottuu vanhempiin taide- sekä elokuvajulisteisiin menneiltä vuosikymmeniltä. Uusimmat kappaleet ovat näyttelyjulisteita 90-luvun alku- ja loppupuolelta. Julisteita ihaillessaan voi todella tuntea ajan kääntyneen taakse päin ja historian hivelevän silmiään.
Käsitteenä julisteista syntyy helposti mielikuvia menneiltä vuosikymmenistä 70- ja 80-lukujen musiikkitähtien koreillessa huoneiden seinillä tai sittemmin paksuina nippuina aikaikauslehtien välissä. Julisteita odotti aina joka kuukausi innolla nähdäkseen saako seinälleen seuraavaksi kuvan lempi pop-idolistaan vaiko koiranpennusta.
Parikymmentä vuotta sitten Sillanpään mukaan oli vielä paljon julisteita myynnissä, kunnes monet myymälät alkoivat luopua niistä. Miten sitten suosio on pitänyt pintansa tähän päivään saakka?
”Siitä huomaa, kun niitä ei juuri enää näy missään, niin niistä ollaankin hirveän innoissaan.”
Julisteet ovat hyvin monipuolinen sisutuselementti ja helposti vaihdettavissa oman mielen sekä fiiliksen mukaan. Niillä saa huoneen ilmeen muuttumaan paljonkin niin halutessaan. Sillanpää kertoo julisteiden pitäneen pintansa enemmän ulkomaisissa musiikkilehdissä, mutta kotimaisissa tätä samaa ilmiötä ei niinkään näy. Sillanpää uskoo kuitenkin kovasti julisteiden suosion elpymiseen.
Teksti ja kuvat: Senni Kujanpää
Helsingin Arabiassa saatiin hypätä lokakuisena keskiviikkoiltana iättömien soundien vietäväksi, kun Triple J on the Rox -bändi esiintyi Ravintola Olotilassa. Suomalais-britannialainen kokoonpano esittää alkuperäistä rock ‘n’ roll -musiikkia höystettynä tunnetuilla cover-kappaleilla. Bändin basisti-laulaja Roxsy Lundén työstää erinäisten kokoonpanojen lisäksi myös omaa musiikkiaan ja olikin viettänyt keikkapäivän studiossa.
Roxsy Lundén, 32, on Englannin Wiltshiresta Helsinkiin muuttanut muusikko. Nuoruutensa Lontoossa syntynyt Roxsy vietti Edinburghissa ja Suomeen hän muutti vuonna 2013. Suurin syy muuton taustalla oli halu tehdä elämänmuutos ja tunne siitä, ettei hän kuulunut Englantiin. Suomalaisesta rock-musiikista kiinnostunut Roxsy nimeää suosikkibändeikseen esimerkiksi HIMin, The Rasmuksen, Apocalyptican, The 69 Eyesin ja Hanoi Rocksin. Hänen mukaansa suomalaisessa musiikissa on tietynlaista uniikkia melankoliaa, jota ei löydä muualta. Myös pohjoisen dramaattiset vuodenajat, suomalainen luonto ja sen rauhallisuus sekä ihmisten rehellisyys vetivät Suomessa keikoilla ja festareilla vieraillutta Roxsya puoleensa.
— Kyllä, olen ehdottomasti romantikko ja haavelija!
Roxsy elättää itesensä niin omalla musiikillaan kuin covereillakin. Keikat vakinaisissa esiintymispaikoissa, kuten Molly Malone’sissa ja kesäaikaan Viking Linen laivoilla, tribuuttityöt ja cover-esitykset ovat suurimpia leiväntuojia. Toisinaan hän työskentelee myös sessiomuusikkona, mikä antaa hänen mukaansa lisää tilaa luovuudelle. Käynnissä on jatkuvasti useita projekteja, joista merkittävimmät ovat tällä hetkellä alkuperäistä rock ’n’ roll -musiikkia esittävä Triple J on the Rox -bändi ja oma alkuperäinen musiikki. Omaa musiikkiaan Roxsy on ollut työstämässä Hollywood House Studiosilla Helsingissä.
— Tykkään myös lisätä omia kappaleitani soittamilleni trubaduurikeikoille ja ne on otettu hyvin vastaan.
Tällä hetkellä noin viidessä aktiivisesti toimivassa kokoonpanossa mukana olevan Roxsyn keikkojen määrä vaihtelee roimasti vuoden varrella. Kesäkuukausina esiintymisiä saattaa kertyä kuukauden aikana jopa 15, kun talvella määrä voi laskea vain kahteen. Sivutyönään musiikin ohella Roxsy tekee muotokuvia, joita myymällä hän saa lisätuloja. Merkittävimmät tavoitteet ovat kuitenkin musiikin puolella.
Musiikillisista tavoitteista puhuessa Roxsylla on selkeä suunta: suurin mahdollinen menestys.
— Tavoittelen kuuta taivaalta! Realistisesti lyhyellä tähtäimellä tavoitteeni on julkaista omaa musiikkia onnistuneesti. Haluan ne Spotify-luvut, haluan tehdä hitin, että musiikkini on suosittua ja että aiheuttaisin meteliä ihmisten joukossa. Olisi upeaa saada levytyssopimus, päästä liikkeelle promootion kanssa ja tehdä musiikkivideo. Aloitan pian esiintymisen uudella tavalla ja haluaisin saada pienen bändin taustalleni, jotta voisin ruveta keikkailemaan ympäri planeettaa. Ehkä ROMIn tai Jessie Waren kanssa… Se olisi suuri unelma! Queer-artistina myös Pride-tapahtumissa esiintyminen on yksi suurimmista tavoitteistani. Muuten olen onnellinen, kun voin tehdä sitä, mitä rakastan, eli esittää musiikkia ja työskennellä erilaisissa kiinnostavissa projekteissa erikoisten ja upeiden ihmisten kanssa tavoittaen yleisön ja koskettaen heidän sielujaan musiikin avulla!
Teksti ja kuvat: Oona Hampaala
Vuosaaren kuuluisiin paikkoihin kuuluu esimerkiksi Aurinkolahden ranta. Rannalla voi uinnin ja auringonoton lisäksi pelata esimerkiksi padelia tai koripalloa. Pehmeähiekkainen ranta on yksi suosituimmista Helsingissä. Sijainniltaan ranta on kävelymatkan päässä metroasemalta.
Vuosaaressa sijaitsee rahtisataman vieressä myös Pauligin paahtimo. Tehdas muutti Vuosaaren keskustasta satamaan vuonna 2010. Tehdas tuottaa 100 miljoonaa kahvipakettia vuodessa ja tuotannossa on peräti 200 eri tuotetta. Kahvin voimakas tuoksu oli osa vuosaarelaisten arkea ennen tehtaan muuttoa.
Vuosaaren metroasemalta voi nousta suoraan kaupunginosan kauppakeskus Columbukseen. Jo vuonna 1996 ovensa avannut kauppakeskus palvelee vuosittain yli kuutta miljoonaa asiakasta. Suuri osa asukkaista asioi kauppakeskuksessa päivittäin.
Vuosaaren alueella on yhteensä kuusi koulua. Lukion ja ruotsinkielisen alakoulun lisäksi alueella on yhteensä neljä peruskoulua. Kouluissa opiskelee 800-1200 oppilasta per koulu. Puistopolun peruskoulun rehtori Pertti Tossavainen kertoo, että 9% Helsingin nuorista asuu Vuosaaren alueella.
Lenkkipolkuja löytyy Vuosaaresta lukuisia. Ramsinniemen rannasta aina Mustavuoreen asti. Lenkkeilijöihin voi törmätä aamuvarhaisesta iltamyöhään. Alueen asukkaat arvostavat luontoa ja mahdollisuutta ulkoilla luonnon helmassa. Vuosaaren korkein kohta Vuosaarenhuippu on lenkkeilijöiden suosima paikka. Entisestä kaatopaikasta on tehty miellyttävä ulkoilualue, jonka huippu kohoaa jopa 60 metrin korkeuteen.
Vuosaari toimii metron itäisessä päädyssä toisena päätepysäkkinä yhdessä Mellunmäen kanssa. Metro on yksi suosituimmista kulkuvälineistä alueen asukkaiden kesken. Metroa pidetään välttämättömänä kulkuneuvona. 90-luvulla avattua metroasemaa käyttää arkisin noin 20000 kulkijaa.
Kuvat ja teksti: Janne Niemenmaa
Jalkapallomaailmaa kuohuttivat viime viikolla uutiset, kun Englannin jalkapalloliitto ilmoitti uudeksi päävalmentajakseen saksalaisen Thomas Tuchelin. Ulkopuolisen näkökulmasta nimitys ei välttämättä vaikuta sen erikoisemmalta, mutta Britteinsaarilla tämä uutinen sai aikaan valtavan keskustelun.
Englannin maajoukkueessa on kautta historian säilynyt pyhä ajatus, että valmentajan täytyy tulla omista riveistä. Vuosien varrelta löytyy kaksi poikkeusta, kun Englantia ovat luotsanneet ruotsalainen Sven-Göran Eriksson ja italialainen Fabio Capello. Tuchel on siis kolmas poikkeus tähän sääntöön, mutta keskustelua lisää varmasti se, että hän on saksalainen.
Kun katsotaan Englannin pääsarjatasoa Valioliigaa, voidaan huomata, että liigan valmentajista vain kolme on englantilaisia ja yhteensä kuusi Britteinsaarilta. Englantilaiset seurat hakevat siis paljon mieluummin valmentajia ulkomailta kuin etsivät kotimaisia osaajia esimerkiksi alemmilta sarjatasoilta. Historiallinen fakta on myös se, että yksikään englantilainen valmentaja ei ole voittanut Valioliigaa. Tämä kaikki vahvistaa karua kuvaa englantilaisen valmentamisen tasosta.
Kotimaisten valmentajien osaaminen ei riitä modernissa jalkapallomaailmassa, jossa osaavia valmentajia on entistä enemmän. Mutta miksi silti Englannin maajoukkueen valmentajavalinnassa on aikasemmin pyritty pitämään kiinni niin kapeakatseisesta ajattelusta?
Tuchelin nimitys on itsessään historiallinen, mutta hänen kansalaisuutensa ja aikaisempi historiansa Englannissa varmasti lisäävät keskustelun määrää. Tuchel onnistui voittamaan lontoolaisseura Chelsean peräsimessä sen kaikkein halutuimman pokaalin, Mestarien liigan. Esitykset kyseisessä kilpailussa kertoivat muutenkin siitä, että saksalaisvalmentaja kykenee ottamaan pelaajistaan kaiken irti pudotuspeli- muotoisissa kilpailuissa, kun liigan puolella otteet jäivät vaisummiksi.
Hänen aikaansa kuitenkin varjostaa pestin loppupuoli, jossa Tuchel ajautui riitoihin niin pelaajien kuin seurajohdonkin kanssa. Kysymysmerkiksi jääkin, miten Tuchel pystyy ottamaan haltuun supertähtiä täynnä olevan maajoukkueen. Hänen edeltäjänsä Gareth Southgate oli kuitenkin tiettävästi erittäin arvostettu pelaajien joukossa ja onnistui saamaan joukkueen puhaltamaan yhteen hiileen kerta toisensa jälkeen.
Kokonaisuutena Tuchelin nimitystä voidaan pitää mallikkaana, sillä se oli paras, mitä Englannille oli tarjolla. Tuchel on todistanut valmennusurallaan kykenevänsä luotsamaan joukkueitaan pokaaleille, mutta heikkouksia häneltä myös löytyy. Saksalaisen valinta pestiin antaa suojaa Englannin jalkapalloliitolle, sillä fanaattiset kannattajat todennäköisemmin lähtevät syyttämään valmentajaa huonosta menestyksestä kuin itse liittoa.
Tuchel aloittaa pestissään ensi vuoden alussa ja sopimus on kaksivuotinen.
Teksti: Aleksi Paananen
Kuva: Pixabay
