Kaupunkiradion erikoisohjelma Tänään tapetilla, perkaa ajankohtaisaiheita rennolla otteella.
1. Budjetoi
On tärkeää laskea kuukausibudjetti etukäteen. Kirjaa ylös kaikki kuukauden tulot ja menot, niin näet, mistä raha tulee ja mihin se menee. Silloin voit miettiä, mistä pystyt säästämään ja paljonko voit käyttää ruokaostoksiin. Voit myös jakaa ruokaostosten budjetin yhdelle viikolle kerrallaan. Tee ostoslista valmiiksi ennen kauppaan menoa. Kun suunnittelet ostokset etukäteen, vältyt heräteostoksilta ja pysyt paremmin perillä kuluista.
2. Tarjoukset
Katso aina etukäteen lähikauppasi tarjoukset. Mieti valmiiksi, mihin resepteihin voit niitä hyödyntää. Selaa lehdistä, mitä tarjouksia löytyy. Voit myös ladata puhelimeesi kauppojen sovelluksia, joista löytyy hyviä mobiilitarjouksia.
3. Hävikki
Hyödynnä hävikkituotteita. Voit ostaa isomman määrän kerrallaan ja pakastaa ne, jos et ehdi kaikkia käyttämään. Monista kaupoista löytyy erillinen hävikkiosasto, josta voit löytää edullisesti vihanneksia tai valmisruokia. Iltaisin kaupat myyvät paistopisteen tuotteita puoleen hintaan.
4. Vakuutukset
Muista kilpailuttaa vakuutukset, kuten koti-, terveys-, tapaturma-, auto- ja matkavakuutukset. Kilpailuttamalla saattaa säästää isoja summia rahaa. Keskittäminen samaan vakuutusyhtiöön tuo usein rahan arvoisia etuja ja bonuksia. Käy läpi, mitä kaikkea vakuutus oikeasti sisältää ja karsi sinulle tarpeettomat lisäkohdat pois.
5. Tilaukset
Tarkista, mitä kaikkia suoratoistopalveluita, maksullisia sovelluksia tai muita jäsenyyksiä sinulla on. Karsi turhia jäsenyyksiä pois. Valitse, mitkä ovat tärkeimpiä sinulle.
6. Suosi käytettyä
Mieti tarkkaan, mitä tarpeellisia hankintoja voisit ostaa käytettynä. Voit etsiä kirpputoreilta laajasti erilaista tavaraa. Netistäkin löytyy monia sivustoja, joissa myydään kaikkea käytettynä.
7. Kodinkoneet
Kylmälaitteisiin kertyy usein jäätä ja ne kasvattavat energiankulutusta. On hyvä tehdä laitteiden sulatus ainakin 1-2 kertaa vuodessa. Tämän pystyt tekemään itsenäisesti. Voit varmistaa netistä tarkemmat ohjeet laitteillesi.
Muista tyhjentää kuivausrummun nukkasihti säännöllisesti, se voi nostaa energiankulutusta. Täysi nukkasihti estää ilman kulkemisen koneeseen, jolloin kone joutuu kuivattamaan pyykkejä pidempään. Jos ilma ei kulje koneeseen, se voi ylikuumetua ja aiheuttaa paloriskin. Löydät netistä ohjeet tähän laittamalla hakuun oman laitteesi tiedot. Mieti myös, voisitko olla käyttämättä kuivausrumpua, koska ne kuluttavat usein paljon sähköä. Pyykkien kuivaaminen telineellä ei maksa mitään.
8. Auton käyttö
Jos omistat auton, yritä säästää polttoaineessa. Netistä löytyy monia sivustoja, josta voit tarkistaa lähialueesi huoltoasemien halvimmat hinnat. Kannattaa tankata isompi määrä kerrallaan silloin, kun hinta on edullinen. Hinnoissa voi olla isoja eroja riippuen paikasta ja ajasta.
Jos et käytä autoasi esimerkiksi loman aikana, voit poistaa sen liikennekäytöstä. Säästät tältä ajalta vero- ja vakuutusmaksut. Ajoneuvon poistaminen liikennekäytöstä maksaa vain 6 euroa ja palauttaminen on ilmaista.
Teksti ja kuva: Miina Ghezelbash
Toimitus ja videoeditointi: Teemu Lammi
Kuvaus: Teodora Jokelainen
“Struggle meal” on someilmiö, joka viittaa helppoon, usein epäterveelliseen ruokaan, jota pystyy tekemään käymättä erikseen ruokaostoksilla. Ilmiöön liittyy usein myös talousahdinko. Toinen vastaava kokkaukseen liittyvä someilmiö “comfort meal” viittaa hyvin samankaltaisiin helppoihin ja tyydyttäviin ruokiin ilman talousahdinkoa.
Struggle meal -lmiöissä positiivista on hyvin vaivaton ja ekonominen syöminen. Huolestuttavaa ilmiössä on jopa tarkoituksellinen vihannesten puute ruoassa. Struggle mealeissa käytetään usein suosittuja valmiita kastikkeita kuten ketsuppia, majoneesia ja srirachaa. Tyypillistä on myös nopea hiilihydraattien lähde, kuten pikanuudelit tai leipä. Kyse on silti “mealista” eli ateriasta, joten ruoan on tarkoitus olla täyttävää. Pelkät pikanuudelit tai juustoleipä eivät siis riitä struggle mealiksi ilman, että niitä tuunataan erilaisin keinoin.
Testasimme tehdä toimittaja Jaakko Granbergin kanssa omat versiomme struggle mealeista.
Video: Teodora Jokelainen
Ovatko rippileirin tai penkkareiden kaltaiset perinteet yhä merkityksellisiä? Muistatko, mihin ikävuoteen saakka vanhempasi järjestivät sinulle kaverisynttäreitä? Lauantaina 17.1. lähetetyssä jaksossa juontajat Jenna Kuosa, Ira Pöllänen, Altti Seppänen ja Mira Finne keskustelevat nuoruuden virstanpylväiden merkityksestä. Kuuntele koko jakso alta!
Listahittejä kuunnellessani ajattelen musiikkialan tulevaisuutta ja sitä, kuinka nuoret hokevat merkityksettömiä six seven -lausahduksia ja top-listojen kertosäkeitä, jotka ovat niin sanottua kertakäyttökamaa. Ne unohtuvat viikossa uusien julkaisujen tieltä, eikä niiden sisältö aiheuta kylmiä väreitä, ainakaan minulle. Varsinkin näin itse musiikkia julkaisevana artistina, joka koittaa välttää kaupallisen musa-alan sudenkuopat, tilanne tuntuu jopa lohduttomalta.
Hyvä biisi on sellainen, jonka kuultuaan karvat nousevat pystyyn ja iho menee kananlihalle. Näin on todennut myös Goosebumbs-levykaupan perustaja Juha Honkanen. Levykaupan nimessä hän viittaa juuri tähän ilmiöön. Honkanen on pitkän linjan musadiggari ja keräilijä, joka päätti pitkän harkinnan jälkeen perustaa oman levykaupan epävakaalle, mutta kulttuurisesti tärkeälle alalle.
Striimausalustojen ja TikTokin kiihdyttäessä musiikkibisnestä on mahtavaa tulla konkreettisesti tilaan, jossa voi ottaa käteensä cd-levyn, vinyylin tai kasetin, eli kokonaisuuden joka on lähtökohtaisesti kasattu kuunneltavaksi alusta loppuun, eikä vain sekalaisia biisejä täynnä oleva mixtape.
Iso-Britanniassa uudelleen suosioon nousseet cd-levyt ovat piristäneet fyysisten äänitteiden kauppaa, ja sama ilmiö on näkynyt myös täällä, kertoo Honkanen. Varsinkin, kun 90-luku oli vakiinnuttanut asemansa jo melkein voittamattomaksi, on 2000-luku nostanut päätänsä. Toki ostopäätökseen vaikuttaa myös hinta, vinyylit ovat kalliimpia kuin cd-levyt, Honkanen toteaa. Voidaanko siis todeta, että siinä missä rööki on taas “cool”, myös soittimeen työnnettävä kiekko kiehtoo porukkaa?
Toimittamisen ohella halusin löytää itselleni jotain spessumpaa kuunneltavaa, joten lähdin kyselemään räppilevyjen tarjonnasta. Erityisesti hakusessa oli suomalainen räp. Underground-tarjontaa löytyi muun muassa Psykogee187:lta, joka menee itselläni ehkä hieman kiinnostuksen ohi liian takkuilevan flown takia. Läpät on kuulemma ihan hauskoja.
Keskustelun ohella Honkanen kävi aktiivisesti katalogiaan läpi. Tiskin takana sekä takahuoneessa on levyjä kyllästymiseen asti, joten kannattaa käydä kyselemässä, vaikka juuri sillä hetkellä tiettyä levyä ei vielä löytyisikään hyllystä. Tuotteet postataan myös Instagramiin ja yrityksen nettisivuille, joista varsinkin harvinaisemmat teokset liikkuvat nopeasti.
Vaikka liikkeessä oli muutama muukin asiakas, Honkanen vastaili vuorotellen jokaiselle. Aktiivinen palvelu ja henkilökohtainen tarjoaminen varmasti osaltaan kannattelevat perinteisiä kivijalkamyymälöitä, kuten Goosebumps Recordsia.
Kun kysyn kaupan kannattavuudesta, Honkanen toteaa levykaupan olevan enemmänkin harrastus kuin bisnes. “Kaikkea on kokeiltu toimittamisesta lähtien, mutta en mä tahdo oikein muutakaan tehdä kuin tätä”, hän kertoo. Kulunut syksy oli hänen mukaansa erittäin hiljainen, joitakin poikkeuspäiviä lukuun ottamatta. Honkanen vertaa taloustilannetta enemmänkin lamaan, vaikka yhteiskunnassa ja mediassa puhutaan lähinnä taantumasta.
Valitettavasti isot toimijat ajavat pienyrittäjät ahtaalle, mikä näkyy jokaisessa kivijalkamyymälässä. Tähän voimme itse vaikuttaa suosimalla ketjujen sijasta yksittäisiä liikkeitä.
Uskon, että olemme murroksessa, jossa ihmiset kyllästyvät algoritmien suosituksiin ja samanlaisuuteen ja alkavat arvostaa yhä enemmän orgaanista ja aitoa taidetta. Ehkä se lisää myös fyysisten levyjen menekkiä, tai sitten tilalle nousee jokin uusi, vaikeammin saavutettava musiikin jakelumuoto, joka synnyttää artistin ja kuuntelijan välille syvemmän arvostuksen.
Teksti ja kuvat: Jaakko Granberg
Tämä kirja, kuten muukin Statovcin tuotanto, keskittyy entiseen Jugoslaviaan. Kirjassa sodan raakuutta kuvataan lyhyesti ja vain erään isoisän näkökulmasta. Kuitenkin sodan jälkiä ihmismielissä ja heidän tapojaan toimia on kuvattu tarkkanäköisesti ja hyvin analyyttisesti.
Kirjassa on monta päällekkäistä tarinaa, joissa seurataan eri tasoja: yksi tarina kertoo, kuinka perhe on Suomesta kyläilemässä isoisän luona Kosovossa eräänä kesänä päähenkilön ollessa 8-vuotias. Toinen taso kertoo seuraavasta syksystä, kun perhe tulee takaisin Suomeen Kosovon-matkan jälkeen. Kolmas taso sijoittuu tähän päivään, jossa päähenkilö on jo aikuinen. Eri tasoissa käsitellään miten sisäistetty rasismi, itsetuhoisuus, seksuaalisuuden piilottelu, häpeä ja perheen ulkopuolelle sulkeminen ovat seurauksia toisistaan. Kirjassa on muutenkin paljon raakoja teemoja, kuten eläinten oikeudet, sota, insesti ja koulukiusaaminen.
Statovci on kuvannut erittäin tarkasti mielen koukeroita, ja osuu painamaan pelon nappuloita lukijassa. Ajatukset tuntuvat lukijasta tutuilta, mutta kuitenkin uskomattomilta. Kirja venyttää todellisuuden ja mielikuvituksen rajoja. Tarina vaikuttaa ensi alkuun autofiktiolta, mutta pian tarinaan ilmestyy asioita, jotka saavat epäilemään, mahtavatko asiat olla niin kuin sanotaan. Kun pieni lapsi esimerkiksi alkaa kuvitella näkevänsä kimeerin, sen voi ymmärtää olevan joko mielikuvitusta tai vaihtoehtoisesti metafora jollekin toiselle asialle. Kirja kuitenkin pitää koko ajan lukijan skarppina siitä, onko kertomus totta vai kuviteltua.
Kirjan tarkat kuvaukset raakuuksista muistuttavat enemmän dekkareiden rikoksia kuin klassista proosaa. Teot eivät tavallaan ole kaukaa haettuja, mutta ne ovat kuitenkin brutaaleja. Sodan kauhuihin ja pakolaistarinaan tulee syvyyttä: millaista elämä on sotatantereella ja millaisia raakoja asioita näkee. Myös kouluun ja koulukiusaamiseen liittyvät teot tuntuvat epätodellisen raaoilta, mutta jättävät pohtimaan, voisivatko ne kuitenkin olla totta?
Kirjassa oli monia kohtia, joista se jää lukijan mieleen pitkäksi ajaksi, koska motiivit tuntuvat niin samaistuttavilta. Asioita, joita voi heijastella tai peilata itseensä, tai ottaa itselleen elämänohjeeksi. Kirja nostaa monia asioita esiin, jotka tarvitsisivat muuttamista sekä henkilökohtaisella, että yhteiskunnallisella tasolla. Läpikulkeva ajatus on, että kirjan hahmojen maailmankuva on synkkä, mutta siinä on todella helposti samaistuttavia ajatuksia nykyajasta ja menneiltä vuosikymmeniltä.
Päähenkilö on ristiriitainen. Samaan aikaan hän vaikuttaa tunnolliselta saavutettuaan monia asioita elämässään, mutta on kuitenkin miellyttäjä, joka taipuu muiden tahtoon. Vasta kirjan lopussa selviää, miksi päähenkilö toimii näin, mutta monessa kohdassa lukija tuskailee, miksi päähenkilö ei kerrassaan voi toimia toisin.
Kun päähenkilö antaa pakkoajatusten voittaa, eli tekee juuri sen minkä me kaikki haluaisimme tehdä, tilanteessa on voimakasta voitonriemua. Hän ottaa vallan omiin käsiin, haukkuu kaikki yhteistyökumppaninsa, läheisensä, sekä pääministerin. Vaikka tämä ja muut samankaltaiset tilanteet ovat hulluja ja yliampuva, lukija voi tuntea voimaantumista juuri tällaisista ristiriitaisista ja voimakkaista kohtauksista.
Kirja oli helppolukuinen, sillä Statovci onnistuu kuvailemaan tilanteet ja tunteet proosallisesti, mutta kuitenkin modernilla kielelllä. Statovci käyttää kieltä taidokkaasti, ilmaisu on kaunista ja sanavarasto on laaja. Kirjaa oli miellyttävää lukea raskaista aiheista huolimatta Statovcin mestarillisen sanakikkailun ansiosta.
Pajtim Statovci: Lehmä synnyttää yöllä (Otava, 2024)
Teksti: Krista Äyräväinen
Kuvat: Otavan mediapankki
Vaskivuoren lukiossa on aktiivista esitystoimintaa ympäri vuoden, mutta produktioista näyttävin ja ammattimaisin on vuonna 1992 alkanut musikaalitraditio. Tämän vuoden tuotanto, hervoton Nunnia ja konnia, ei tee poikkeusta sääntöön. Nunnien, konnien ja poliisien hersyvää meininkiä katsoessa melkein unohtuu, että vaikka tuotantoihin kiinnitetään ammattitaiteilijoita, lavalla nähdään pelkästään lukiolaisia.
Nuorten läsnäolo, heittäytymiskyky ja esiintymisen ilo kielivät, että porukasta on hitsautunut harjoituskauden aikana kollektiivi, joka antaa esitykselle ja toisilleen kaikkensa. Kymmenet opiskelijat laulavat, tanssivat ja näyttelevät varmuudella, jota voisi odottaa ammattilaisilta. Ilmeikäs kardinaali ottaa hahmonsa fyysisestä komiikasta kaiken irti, mutta vielä vapautuneemmin revittelee eräs räppäävä nunna.
Kohtauksesta riippumatta katsojalle on luvassa audiovisuaalista ilottelua niin näyttelijäntyön ja koreografian kuin valo- ja lavastetekniikan puolesta. Lavasteiden takaa soittava orkesteri johtajineen ansaitsee suitsutusta onnistuneista sovituksista. Opiskelijamuusikot täräyttävät ilmoille soulia sellaisella voimalla, että paatuneinkin tapakristitty alkaa lämmetä gospelkirkkojen tunnelmalle.
Näyttämöllä on parhaimmillaan yli 60 nuorta ja koko työryhmä on pitkälti satapäinen. Vaskivuoren musikaali on instituutio, jonka osaksi pääsee koe-esiintymisten kautta. Musikaali voi osalla painaa vaakakupissa jo opiskelupaikkaa valittaessa. Harvassa lukiossa pääsee työskentelemään näyttämötaiteen ja -tekniikan ammattilaisten opastuksella ja olemaan mukana näin korkealaatuisessa produktiossa.
Musikaaliprojekti on monelle myös paikka kokeilla, kiinnostaisiko tulevaisuudessa työskennellä taiteiden parissa. Kaiken hehkutuksen keskellä tulee kuitenkin muistaa, että kyse on lukiolaisista. Toivon, että näille nuorille tulevaisuus näyttäytyy monien mahdollisuuksien kenttänä, että he saavat rauhassa etsiä itseään, tehdä virheitä ja muuttaa mielensä tulevaisuuden suhteen vielä monta kertaa. Lahjakkuutta ja innostusta heiltä ei nimittäin puutu.
Whoopie Goldbergin tähdittämään vuoden 1992 Sister Act -elokuvaan perustuvaa Nunnia ja konnia -musikaalikomediaa esitetään Vantaan Martinus-salissa vielä sunnuntaihin 18.1. saakka. Lisätietoja löytyy osoitteesta https://www.vaskivuorenesitykset.fi/nunniajakonnia
Teksti ja kuva: Ira Pöllänen
Sarja julkaistaan nyt ensimmäistä kertaa Suomessa HBO Nordicissa 23. tammikuuta pitkän odotuksen jälkeen. Sen suosio on kasvanut kansainvälisesti fanikeskustelujen ja arvioiden kautta jo ennen kotimaista julkaisua.
Heated Rivalry nousi maailmanlaajuiseksi hitiksi lähes kokonaan sosiaalisen median kautta. Ilman massiivista markkinointikoneistoa sarja levisi TikTokissa, X:ssä ja Redditissä fanien reaktioiden ja keskustelujen avulla. Se nousi nopeasti katsotuimpien sarjojen joukkoon Kanadassa ja Yhdysvalloissa, ja katsojaluvut kasvoivat viikko viikolta sen sijaan, että olisivat hiipuneet.
Sarjan vetovoima perustuu yksinkertaiseen mutta tehokkaaseen asetelmaan: kaksi kilpailevaa jääkiekkotähteä, julkinen vihamielisyys ja salattu romanssi. Mutta todellinen syy ilmiöön on siinä, miten tarina kerrotaan. Heated Rivalry ei käsittele queer-suhdetta sivujuonteena tai erityistapauksena. Se on koko tarinan ydin.
Rachel Reidin alkuperäinen romaani oli suosittu queer-romantiikan piirissä jo ennen sarjaa. Se tunnettiin suorasta seksuaalisuudestaan ja vihollisista rakastavaisiksi -dynamiikasta, joka toimii lähes aina. Kirja oli koukuttava, mutta jätti kaipaamaan enemmän.
Kirja nojaa vahvasti fanifiktiosta tuttuun kerrontaan. Kieli on suoraviivaista ja hyvin dialogiin tukeutuvaa. Se ei tavoittele kirjallista kunnianhimoa, vaan toimii ennen kaikkea fantasian ja suhdedynamiikan välineenä. Lukukokemus ei ole erityisen vetävä. Tarina etenee tasaisesti, ilman kielellisiä tai rakenteellisia yllätyksiä.
Teos on silti uskollinen omalle genrelleen. Se edustaa smuttia eli seksuaalista sisältöä sisältävä kirjallisuutta puhtaimmillaan, jossa seksuaalinen sisältö on keskiössä, kun taas jääkiekko jää taustaelementiksi. Urheilumaailmaa ei avata syvällisesti, eikä lajia käytetä yhteiskunnallisen rakenteen tarkasteluun. Se toimii lähinnä kulissina romanssille. Tai seksille.
Monet pelkäsivät, että televisiosovitus kesyttäisi kirjan rohkeat seksikohtaukset. Näin ei käynyt. Seksuaalisuus on edelleen näkyvää, mutta se on aiempaa merkityksellisempää. Kirjassa kohtaukset olivat runsaita mutta ajoittain mekaanisia. Sarjassa ne kytkeytyvät valtaan, identiteettiin ja tunnesuhteen kehitykseen. Tämä tekee sarjasta intensiivisemmän mutta myös emotionaalisesti raskaamman. Katsoja ei seuraa vain romanssia, vaan suhdetta, jossa keho ja tunne kehittyvät rinnakkain.
Siinä missä kirja jää kieleltään ohueksi, Heated Rivalry -sarja rakentaa merkityksiä rytmillä ja katseilla. Kirjoissa jääkiekko jää kulissiksi, kun taas sarjassa urheilu tuntuu järjestelmältä, jossa media, fanit ja pukukoppikulttuuri luovat jatkuvan paineen. Suhde ei tapahdu tyhjiössä, vaan näiden rakenteiden keskellä. Sarja tekee näkyväksi, miksi suhde on riski. Salailu ei näyttäydy romanttisena valintana, vaan selviytymiskeinona.
Suurin yksittäinen syy sarjan suosioon on näyttelijöiden välinen kemia. Katsoja uskoo vetovoimaan ilman korostettua seksuaalisuutta. Läheisyys rakentuu hitaasti ja pienistä eleistä. Tämä tekee suhteesta uskottavamman kuin kirjassa.
Sarjan vahvuus on huomiossa yksityiskohtiin. Katseet, kosketukset ja tauot kertovat enemmän, kuin suuret juonenkäänteet.
Sarja on tehty pienellä budjetilla, mutta lopputulos on yllättävän vahva. Tuotanto tekee osuvia muutoksia alkuperäistekstiin. Kaikkea ei selitetä puhki, näyttelijäntyö kantaa ja ilmaisu pysyy intiiminä ja tarkkana.
Sävyssä on silti saippuasarjamaisia piirteitä. Kuitenkin sarja kasvaa jakso jaksolta. Erityisesti viides jakso on noussut katsojien keskuudessa poikkeuksellisen korkealle arvostetuksi esimerkiksi IMDb:ssä.
Sarjan vahvuus on huomiossa yksityiskohtiin. Katseet, kosketukset ja tauot kertovat enemmän, kuin suuret juonenkäänteet tai vaikka hahmojen pukeutuminen. Se tekee tarinasta emotionaalisesti tarkemman, ja samalla uskottavamman.
Sarjan ratkaiseva etu kirjaan verrattuna on näyttelijäntyö. Hudson Williams ja Connor Storrie tuovat hahmoihin kerroksia, joita proosa ei yksin pystynyt rakentamaan.
Amerikkalainen Connor Storrie tekee poikkeuksellisen vahvan suorituksen venäläisen Ilya Rozanovin roolissa. Hänen venäläinen aksenttinsa on tarkka ja johdonmukainen. Myös venäjän kieli kuulostaa luontevalta ja uskottavalta. Hän opetteli kieltä vain parin kuukauden ajan.
Storrie ei nojaa pelkkään ääntämiseen, vaan hän on omaksunut hahmon kulttuuriset piirteet. Ilmeissä ja eleissä näkyy pidättyväisyys ja tietty emotionaalinen kylmyys, jotka rakentavat hahmon uskottavuutta. Myös niin sanottu Slavic stare, eli tapa liikkua ja asettua tilaan, tukevat kokonaisuutta.
Williamsin Shane on pidättyvä, älykäs ja herkkä tavalla, joka välittyy eleistä ennen sanoja. Storrien Ilya on itsevarma, mutta jatkuvasti ristiriidassa itsensä kanssa. Katsoja ymmärtää heidän motiivinsa jo ennen kuin he itse myöntävät ne ääneen. Juuri tämä tekee sarjasta tunteellisesti vahvemman kuin kirjan.
Useimmat adaptaatiot kärsivät siitä, että ne tiivistävät liikaa. Heated Rivalry tekee päinvastoin. Se laajentaa tarinaa ja tekee siitä merkityksellisemmän. Sarja kunnioittaa alkuperäisteosta uskaltaen parantaa rakennetta, syventää teemoja ja tehdä tarinasta ajankohtaisemman kuin kirja yksinään oli.
Teksti: Jasmin Neesham
Etusivun kuva: Bell Media
Jutun kuva: rachelreidwrites
