Suomen Meripelastusseuran vapaaehtoisia koulutetaan monipuolisin harjoittein ympäri vuoden ja hälytys voi tulla kellon ympäri.
Merikasarmin laiturin välittömässä läheisyydessä liplattaa punavalkea pelastusristeilijä Jenny Wihuri. Suomen Meripelastusseuran omistaman risteilijän kannella vapaaehtoiset valmistautuvat päivän koulutukseen. Punaiseen Meripelastusseuran paitaan ja pelastusliiveihin sonnustautunut Pihla Sjöholm on yksi aluksen vapaaehtoisista.
Vuoden ympäri luonnonvesissä viihtyvä Sjöholm päätyi meripelastajaksi etsiessään uutta harrastusta, jossa voisi hyödyntää uimataitojaan.
– Meinasin aloittaa syväsukeltamisen, mutta totesin et se ei oikein onnistu, kun mä kellun niin hyvin.
Kiinnostus meripelastukseen syntyi syksyllä 2025 Itämeripäivä-tapahtumassa, jossa Jenni Wihuri risteilijällä esiteltiin vapaaehtoistoimintaa. Idea jäi kytemään ja keväällä 2026 Sjöholm päätti hakea mukaan.
– Olin ihan ihmeissäni kun pääsin ykkösellä sinne haastatteluihin, Sjöholm muistelee. Hänellä ei ollut aiempaa kokemusta vesillä olemisesta tai veneistä.
Meripelastusseuran viikoittain järjestettävissä koulutuksissa vapaaehtoiset harjoittelevat mm. uhrin pelastustoimintaa, palontorjuntaa sekä veneiden hinausta.
– Tänään meillä on itseasiassa koulutusohjelmasta täysin poikkeava päivä, Sjöholm huomauttaa ja käy läpi päivän yhteisharjoitusta Kulosaaren meripartion kanssa. Koulutuksessa tutustutaan purjeveneen hinauspisteisiin, purjeiden laskemiseen hätätilanteessa sekä purjeveneen turvallisuusvarusteisiin.
Jenny Wihurin ollessa suurempi pelastusristeilijä, heidän toimintansa keskittyy ison veneluokan auttamiseen. Tästä syystä myös hätäkutsuja tulee harvemmin.
– Hälytys voi tulla ympäri vuorokauden. Yksi hälytys tuli esimerkiksi mun omissa häissä ja silloin en tietenkään päässyt paikalle, kun olin valkoisessa mekossa, Sjöholm naurahtaa.
Sjöholm on odottavainen ensimmäistä hälytystään kohtaan.
– Järkyttävässä myrskyssä se voi olla tosi vaikea, mutta tämmöisellä aurinkoisella tyynellä säällä, se voi olla ihan tosi kivakin keikka, Sjöholm kertoo odottavainen katse horisontissa.
Teksti ja kuvat: Rebecca Kurtén
