Lääkäri Yahya Malikzayn tarina kuulumisesta, identiteetistä ja auttamisen merkityksestä
Päivystyksessä on hiljainen hetki. Valkoinen takki on jo vuosia ollut osa Yahya Malikzayn, 32, arkea, mutta joskus hän pysähtyy miettimään, miten pitkää matkaa se symboloi. Matkaa, joka alkoi kaukana täältä.
– Yliaktiivinen, rauhallinen, kuunteleva ja touhuileva, Malikzay kuvailee itseään hymyillen.
Rauhallisuus ei kuitenkaan ole syntynyt tyhjästä. Se on rakentunut kokemuksista, elämästä, vastuusta ja hetkistä, joissa lääkärin on pysyttävä tyynenä, vaikka kaikki ympärillä tuntuu kiireiseltä ja epävarmalta.
– Kun tilanne on akuutti, osaan rentoutua ja miettiä rauhassa, mitä meidän pitää tehdä seuraavaksi.
Mutta ennen kuin hänestä tuli lääkäri, oli toinen elämä.
Kahden kulttuurin risteyksessä
Malikzay syntyi Afganistanissa ja muutti Suomeen lapsena. Hän oli juuri täyttänyt seitsemän.
– Se oli hyvin köyhä alue, melkein kuin pakolaisleiri. Paljon sotaa ja traumaa. Kellään ei oikeastaan ollut kotia.
Kun hän puhuu lapsuudestaan, hänen äänensä muuttuu rauhallisemmaksi. Suomessa hän oppi arvostamaan asioita, jotka monelle tuntuvat arkisilta.
– Perhettä. Kotia. Sitä että on tuloja, ruokaa ja katto pään päällä. Juuri nämä kokemukset ovat kulkeneet hänen mukanaan myös lääkärin työssä.
Vaikka Suomi on hänen kotinsa, identiteetti ei ole aina ollut yksinkertainen.
– Välillä tuntuu, että on kahden maailman välissä, Malikzay sanoo. Afgaanitausta ja suomalainen kasvatus ovat muovanneet häntä samaan aikaan.
– On ne arvot, joita olen saanut omasta kulttuurista, ja sitten kaikki se, mitä olen oppinut Suomessa. Joskus sitä miettii, missä oikeastaan seisoo. Silti yksi asia on hänelle selvä.
– Suomi on minun kotimaani. Täällä on perhe, vaimo, ystävät ja ura. Olen siitä todella kiitollinen.
Päätös auttaa
Lääkärin ura ei syntynyt yhdestä hetkestä tai lapsuuden haaveesta.
– Monelle maahanmuuttajataustaiselle se on toiveammatti, Malikzay sanoo. Hänen kohdallaan ajatus oli yksinkertaisempi.
– Mietin vain, miten voisin auttaa ihmisiä. Sota-alueella, kotimaassa tai täällä. Vastaus löytyi lopulta lääkärin ammatista. Opiskelupaikka löytyi Romaniasta, jonne hän päätyi veljensä innoittamana. Mutta lähtö ei ollut helppo.
– Kulttuurishokki oli iso. Suomi oli jo tullut kodiksi, ja sitten lähdin taas pois perheen luota.
Malikzaylla on neuvoja lääkärin työstä haaveileville.
– Anna aikaa itsellesi, keskity kouluun ja lukemaan. Kirja opettaa perusasiat, mutta työmaailma on hyvin erilainen ja potilaat ovat erilaisia. Kirjassa puhutaan yhdestä sairaudesta, mutta potilas tulee kymmenen sairauden kanssa. Kokemus opettaa ja virheitä sattuu.
Ensimmäiset vuodet lääkärinä
Kun Malikzay palasi Suomeen lääkärinä, hän oli täynnä motivaatiota.
– Tein pitkiä työpäiviä ja opiskelin paljon myös vapaa-ajalla. Ensimmäiset potilaskohtaamiset olivat kuitenkin jännittäviä. Kun hän muistelee niitä nyt, hän nauraa.
– En edes muista ensimmäistä kunnolla. Olin varmasti todella stressaantunut. Ehkä potilaskin oli hermostunut, mutta Malikzay epäilee, ettei tämä tiennyt lääkärin olevan vielä enemmän.
Joissakin tilanteissa lääkärin työ muistuttaa, miksi työtä tekee. Yksi niistä tapahtui Lohjan päivystyksessä. Vastaanotolle tuotiin kaksivuotias lapsi, jolla oli flunssaoireita. Ensi silmäyksellä tilanne näytti tavalliselta. Mutta jokin ei tuntunut oikealta.
– Hän oli todella kalpea ja siinä oli merkkejä verisairaudesta. Verikokeet vahvistivat epäilyn, kyseessä oli akuutti verisairaus. Lapsi vietiin ambulanssilla lastensairaalaan jatkohoitoon. Tilanne oli aluksi pelottava. Myöhemmin Malikzay näki, että lapsi sai hyvää hoitoa ja tilanne kääntyi parempaan.
– Silloin tuli tunne, että tämä työ todella merkitsee jotain.
Ennakkoluulojen kohtaaminen
Kaikki potilaskohtaamiset eivät kuitenkaan ole helppoja. Malikzay tietää, että joskus ihmiset näkevät hänessä ensin jotain muuta, kuin lääkärin.
– Joskus negatiivisuus tulee siitä, että olen erinäköinen. Yhdessä tilanteessa potilas jopa kieltäytyi hoidosta. Kun hän huomasi, etten ole kantasuomalainen, hän ei halunnut hoitoa, mikä oli hyvin outoa. Kyseessä oli vakava sairaus.
Hän myös kertoo että välillä on raskasta joutua todistelemaan osaamistaan.
– Pitää todistaa koko ajan, että osaat tutkia ja olet pyytänyt oikeat tutkimukset ja sitten kun tulee virhe, niin ollaan heti että se maahanmuuttaja ei ole hyvä lääkäri. Kaikki voivat tehdä ne samat virheet, vaikka olisi kuinka kokenut lääkäri.
Silti Malikzay ei anna tilanteiden vaikuttaa työhönsä.
– Minun tehtäväni on auttaa. Me lääkärit haluamme ja toivomme potilaan parasta. vaikka olisit rasisti tai kuka tahansa me ei välitetä siitä, se hoito mikä sinulle kuuluu, se myös sinulle annetaan.
Lääkärin työssä virheitä ei voi täysin välttää. Malikzay puhuu niistä suoraan.
– Virheistä olen oppinut eniten. Tärkeintä on rehellisyys, myös itselle. Jos virheen jälkeen vain puolustelee itseään, siitä ei opi mitään. Sen sijaan virhe voi muuttua kokemukseksi.
Lääkärin työ on olla ihminen ihmiselle
Malikzayn kertoo että hänen tapansa kohdata potilaita juontaa juurensa hänen kulttuuristaan ja uskonnosta.
– Meidän kulttuurissa ja uskonnossa painottuu aika paljon kunnioitus, nöyryys ja se, että kaikkia kohdellaan tasavertaisesti.
Työ tuo mukanaan myös raskaita hetkiä.
– Pääsee näkemään elämän loppuvaiheessa olevia potilaita, mielenterveysongelmia ja paljon surua. Silti lääkärin on oltava vahva. Kun tulet töihin, sinun pitää olla lääkäri. Mutta Malikzay muistuttaa, että valkoisen takin alla on silti tavallinen ihminen.
– Olen vain ihminen, jonka ammatti on lääkäri. Ei se tee minusta superihmistä.
Malikzayn mukaan lääkärin työssä tärkeintä on luottamus.
– Ihminen tulee vastaanotolle ja kertoo sinulle asioita, joita hän ei ehkä kerro edes perheelleen. Silloin lääkärin työ on enemmän kuin diagnosointia, se on kuuntelemista.
Oman paikan löytäminen
Kun Malikzay katsoo taaksepäin, hän tuntee ylpeyttä.
– Olen tullut Afganistanista, opiskellut lääkäriksi ja pystyn auttamaan ihmisiä.
Mutta suurin merkitys löytyy arjen asioista.
– Minulla on hyvä perhe, ihana ja rakastava vaimo ja hyvät ystävät.
Lopuksi Malikzay pysähtyy hetkeksi miettimään, mitä hän haluaisi ihmisten ymmärtävän.
– Ihmisiä on erilaisia, elämässä voi tapahtua raskaita asioita, sairauksia, menetyksiä, mutta aina on toivoa. Aurinko nousee aina uudestaan. Se on kiinni siitä, miten itse haluat elää elämäsi.
Teksti ja kuvat: Muhamed Bashir
Artikkelikuva: Päijät-Hämeen hyvinvointialue
