20 vuotta jalkapalloa pelannut Veera Turunen innostui amerikkalaisesta jalkapallosta eli jefusta, kun lajin kiehtovuus sai hänet alkeiskurssille testaamaan onko hänestä lajiin. Jo heti alkeiskurssilla Turuselle tuli olo, että jefu on hänen juttunsa. Näin syttyi liekki lajille, jota Suomessa harrastetaan yhä vähän.
-Kaikki oli uutta ja ihmeellistä. Pääsin myös haastamaan itseäni sellaisilla tavoilla, mitä en ole ikinä edes tajunnut.
Lajiin liittyvään kiinnostukseen vaikutti Turusen yli kaksikymmentä vuotta jatkunut jalkapallotausta ja kiinnostus pallopeleihin koululiikunnassa sekä vapaa-ajalla. Myös kuntosalilla käynti on tukenut hyvin Turusen jefun harrastusta.
Turunen on pelannut jefua reilun vuoden. Siihen on mahtunut yksi pelikausi ja off season. Jefukausi alkaa yleensä toukokuussa ja päättyy elokuun alussa, riippuen sarjasta. Turusen kotijoukkue on nimensä mukaan Lohjalta tuleva Lohja Lionesses ja kotikenttänä toimii Ojamon tekonurmi, missä he pelaavat I-divisioonaa.
Hankalaa uuden lajin aloittamisessa “myöhäisellä “ iällä on luonnollisesti asioiden uudelleen opettelu ja vanhojen tapojen muuttaminen, etenkin, jos taustalla on 20 vuoden jalkapalloura. Välillä jefussa pitää tehdä samankaltainen liike kuin jalkapallossa, mutta täysin eri tekniikalla. Uusien asioiden oppiminen on ollut Turuselle muutoksista huolimatta kivaa, ja oman toiminnan kehittämisestä on tullut hänelle mahtava fiilis.
– Myös palautumista on pitänyt harjoitella. Pelipäivät ovat henkisesti ja fyysisesti raskaita, joten ruokailun, nesteytyksen ja levon kanssa on joutunut olemaan tarkempi, kuin muita lajeja harrastaessa. Olen kuitenkin tottunut tähän nopeasti.
Amerikkalainen jalkapallo on kiilannut Turusen urheilulajilistan kärkipaikalle syrjäyttäen jalkapallon. Jefu sisältää enemmän kontaktia, se on hyvin taktista ja se muistuttaa tavallaan shakkia. Lajissa on paljon asioita mitä pitää osata ja muistaa ulkoa. Lajin harrastajat ovat rempseitä, rohkeita ja hyvällä huumorilla varustettuja. Harrastajat ovat kädet multaan -tyylisiä ihmisiä joiden kanssa tulee hyvin toimeen.
Jefu on lajina hyvin yhteisöllinen sekä joukkueen sisällä, että ulkopuolella. Lajin pienuuden takia kaikki tietävät toisensa hyvin myös eri joukkueista ja seuroista. Turunen kertoo hänen joukkueensa olevan todella ymmärtäväinen, tsemppaava, tukeva ja kannustava. Ensimmäisistä treeneistä asti joukkue on ollut hänelle kuin iso lämmin syli, josta välittyy myös tunne, että kaikki ovat messissä. Hänen joukkueessaan on useita todella eri taustoista tulevia uusia pelaajia. Kaikkia kuitenkin kannustetaan taustoista huolimatta ja annetaan mahdollisuus päästä kentälle. Palautetta saa joukkuekavereilta hyvin ja hienotunteisesti. Valmentajat ovat myös todella kannustavia ja he antavat rakentavaa palautetta niin yksilö- kuin joukkuesuorituksista.
-Mielestäni tämä on turvallinen yhteisö opetella ja olla oma itsensä.
Jefussa moninaisuus on hyväksi ja erittäin tervetullutta. Ei ole väliä oletko pieni vai iso ihminen, jokin pelipaikka varmasti löytyy. Lajissa tarvitaan monenlaisia ominaisuuksia ja erilaista osaamista, jotka vaihtelevat pelipaikan mukaan.
Syyllisyyden tunne, jos tekee jotain väärin, voi olla läsnä varsinkin aloittelijana, mutta Turusen oltua vähintään 15 vuotta maalivahtina ei mikään enää tunnu niin pahalta, sillä maalivahdin syyllisyys oli kauheaa. Jefu on myös lajina niin nopeatempoinen, että pelihetkessä ei ole aikaa huomata mikä meni pieleen. Harvemmin myös niin sanottu “moka” on yhden pelaajan virhe.
Jefun aloittamisella ei ole ikärajaa ja joukkueiden sisällä on yleensä laaja ikähaarukka. Nuorin Turusen joukkueessa on 15-vuotias ja vanhin päälle 40-vuotias.
Tulevalle kaudelle Turusella on paljon tavoitteita itselleen sekä joukkueelleen. Hän haluaa voittaa enemmän pelejä sekä rikkoa henkilökohtaisia ennätyksiä esimerkiksi kenttäpotkumaalin teossa. Nykyinen ennätys on 35 jaardia, mutta tavoitteena on vähintään 40 jaardia. Myös taklauksia ja potkumaaleja hän haluaisi tehdä enemmän. Turusen vakituinen pelipaikka on linebacker ja potkaisija. Uuden pelipaikan oppiminen on myös Turusen tulevan kauden bingokortissa.
Jefun aloittaminen vaatii paljon keskittymistä ja halua oppia. On yleistä olla säännöistä aluksi aivan pihalla, jos aiempaa kokemusta ja tietämystä ei ole. Säännöt kuitenkin oppii kunhan jaksaa kotona opiskella ja kysellä joukkuekavereilta. Lajin terminologia on usein englanniksi, mutta termit oppii kuitenkin pitkälti kauden edetessä. Jokaisella joukkueella on myös oma salainen pelikirjansa, jonka opettelu vaatii aikaa. Ensimmäisessä pelissä adrenaliini on mieletön, mutta pelin aggressiivisuus ja nopeus iskee kuin nyrkki vasten kasvoja.
– Siinä kokee sellaisen ahaa elämyksen, että tämän takia pitää oikeasti treenata kovaa.
Teksti ja kuvat: Lydia Markkanen
