Lokakuun 31. päivä oli tyypillinen syyssää, harmaa ja sateinen. Saavuin Tuulispäähän päivällä klo 11 maissa ja ensitöiksemme lähdimme paikan perustajan, Piia Anttosen, kanssa Somerolle eläinlääkäriin. Turkistarhalta karannut kettu oli ollut leikkausoperaatiossa ja haimme ketun uuteen kotiinsa Tuulispäähän, turvaan tarhaukselta.
Jätimme Halla-ketun toipumaan nukutuksen jälkeisestä väsymyksestä ja kävimme katsomassa Tuulispään muita kettuja. Valkoinen naali Lumi, sekä Sumu-kettu, saapuivat uteliaina katsomaan, kuka heidän aitaukseensa oli tullut. Lumi kävi haistelemassa niin läheltä, että sen nenästä jäi märkä läntti polvelleni. Kiinnostus ei kuitenkaan kauan kestänyt ja molemmat lähtivät touhuamaan omia juttujaan, kuten kiipeilemään ja pötköttelemään sateensuojaan. Pisimpään keskuksessa ollut Viima-kettu ei ollut tällä kertaa kiinnostunut vierailijoista.
Tuulispää on vuonna 2012 perustettu voittoa tavoittelematon yhdistys, ja se toimii lahjoitusvaroin. Tilalla asuu tällä hetkellä yli 100 eläintä.
Kettujen aitauksen vieressä on vuohia nauttimassa lounasta. Vuohistakin osa on kiinnostuneita vierailijasta kameran kanssa, ja ne tulivat moikkaamaan aidan välistä kuono edellä. Vuohet asuvat suurimman osan vuodesta ulkona ja niillä on vapaa pääsy pihattoon. Kovimmilla pakkasilla vuohet viettävät aikansa sisällä, sillä kylmänsietokyky ei ole niiden vahvuus.
Vuohien moikkaamisen jälkeen menimme seuraamaan sikojen unia. Siat eivät vaivautuneet nostamaan päätään kesken unien, vaikkakin niiden korvista huomasi, että tulomme oli noteerattu. Kuorsaus ja tuhina vain kuului olkien seassa olevista sioista. Kävimme myös kurkkaamassa minipossujen menoa. Possut heräsivät päiväuniltaan ja tulivat jaloittelemaan käytävälle. Pääsin myös antamaan vatsarapsutuksia toiselle minipossulle, joka kellahti kyljelleen nauttimaan tilanteesta.
Sateisen lokakuun vuoksi Tuulispään alue on todella mutainen ja märkä, mutta se ei eläinten menoa haittaa. Pihapiirissä elelee muutaman hevosen lauma ja loput elävät pienessä laumassa toisessa aitauksessa. Molemmilla laumoilla on pihatto, joten hevosilla on vapaa pääsy sisätiloihin halutessaan. Kesät kaikki viettävät laitumella yhtenä laumana. Hevosten lisäksi Tuulispäässä asustelee myös kaksi ponia, jotka elelevät lampaiden kanssa kolmen hehtaarin metsäaitauksessa.
Lähdettiin vielä vähän matkan päähän moikkaamaan Tuulispään lintuja, sekä nautoja. Yhdistys on vuosien varrella ostanut lisää maata, joka on mahdollistanut tilojen laajennusta. Tuulispäässä kukot ja kanat elävät eri laumoissa, jotta vältytään kukkojen valtataisteluilta ja kärhämiltä. Kukoilla oli oikea poikamiesboksi, jossa oli kaiken näköisiä ja kokoisia kavereita. Samassa pihapiirissä asustelee myös muita siivekkäitä kuten kalkkunoita ja hanhia.
Naudoilla on myös Tuulispäässä kylmäpihatto, jotta ne voivat itse kulkea ulos ja sisälle mielensä mukaan. Pihattoon saapuessamme suurin osa naudoista oli kokoontunut ruokailemaan. Naudat oli jaettuna kahteen laumaan, jossa toisessa oli hieman isokokoisemmat ja toisessa pienemmät yksilöt.
Piia kertoi, että nautoja on saapunut Tuulispäähän myös suoraan tiloilta, joissa joku henkilö on kiintynyt tiettyyn nautaan, eikä hän ole halunnut tämän päätyvän teuraaksi.
Pari tuntia vierähti Tuulispäässä nopeasti ja olikin aika lähteä kotimatkalle. Kiittelin Piiaa kierroksesta ja eläinten tarinoista, jotka jäivät mieleeni. Tuulispään arkea pääset seuraamaan heidän Instagram-sivuillaan, ja jos enemmän alkoi kiinnostaa, niin heille voi hakea myös vapaaehtoistöihin.
Teksti ja kuvat: Joanna Kulmala
