Elämme poikkeuksellisia aikoja, kuten hyvin tiedetään. Tämä syksy avaa kuitenkin kulttuurille monia mielenkiintoisia näkymiä.
Viime keväänä maamme sukelsi uusiin vesiin. Tammikuussa saimme lukea ja kuulla, että Kiinassa on jokin virus. Monet silloin täällä pohjolassa tuumi, että kaukana tauti tuo on. Täällä me rauhassa saadaan olla.
No kaikkihan me se tiedetään, että kuinkas siinä sitten kävikään. Saimme kokea poikkeustilan, jee! Tuli kokoontumisrajoitukset ja muut. Tällä kaikella oli monia seurauksia ja vaikutuksia.
Tämä kaikki vaikutti moniin työpaikkoihin ja aloihin. Yksi merkittävin kärsijä tässä korona-ajassa oli ja on kulttuuritoimijat. Rajoitusten saapuessa monet kulttuurintekijät laittoivat heti kaiken esitystoiminnan poikki, lopuista toimijoista suurin osa seurasi pian perässä. Harvat tahot sinnittelivät keväällä tarjoten elävää kulttuuria, elintila oli heilläkin enemmän tai vähemmän olematon.
Pian saattoi todeta kulttuurikenttä yhteen ääneen Aku Ankasta tutun fraasin eli ”Elämme kovia aikoja, ystävä hyvä”. Näinhän se on.
Nyt, kun sitaattien maailmaan saavuimme, niin otetaan heti toinen. Nimittäin vänrikki Kariluodon- hengessä kulttuuriväen poteroista alkoi kohta puoliin jo jostain kaikua , että ”ei saa jäädä tuleen makaamaan”. Syntyi monia tapoja tehdä kulttuuria rajoituksista huolimatta, tällainen oli esimerkiksi virtuaalinen Karanteeriteatteri.
Koronakevään saavutettuaan kesän, niin saimme jo enemmän elävää kulttuuria luoksemme. Jonkin verran nimittäin oli kesäteatteritoimintaa ja kesän kallistuessa kohti syksyä, niin jopa muutamat festarit sai maamme kokea.
”Kansalla oli kaamea jano”, kirjoitti valitettavan ajankohtainen Vexi Salmi aikoinaan. Kiitos Vexi kaikesta ja hyvää matkaa! Tähän hetkeen tämän Vexin mainitseman janon voi soveltaa koskemaan kulttuuria.
Tästä kulttuurijanosta kertoo esimerkiksi se, että Museokorttia vingutettiin tämän vuoden heinäkuussa ihan ennätykselliset määrät.
Kulttuuri tarjoaa aina pakopaikan arjesta. Nyt näinä aikoina sellaista paikkaa todella tarvitaan. Kulttuuri on juuri tällainen keidas arjen keskellä!
Mutta tässä ja nyt kulttuurialalla, on hyvä mahdollisuus tehdä hienoa taidetta tauon jälkeen. Siis kaikilla heillä, jotka ovat pelikunnossa kevään rajoitusten jäljiltä.
Nyt voi kulttuuriväki kysellä itseltään, kuten runoilija Leino aikoinaan eli ”kylttyyri kylttyyri…mut mikä se on se kyltyyri?”. Näinä aikoina on nimittäin hyvä mahdollisuus tehdä asioita uudella tavalla. Tämän lisäksi on kuin avopaikka kommentoida tätä poikkeuksellista aikaa, jota me nyt toinen toistemme kanssa elämme.
Lauri Koivisto
Artikkelikuva: Pixabay
