Momochi-kahvila tarjoilee Helsingin suloisimmat donitsit

Kahvilassa ensimmäistä kertaa vieraileva Ellen Mursia maistoi mangon makuista Motchi-jäätelöä. Seuraavalla kerralla hän aikoo maistaa: lisää Motchi-jäätelöä!

Alle kaksi kuukautta sitten joulukuussa Helsingin Forumiin avautui uusi kahvila Momochi. Kauppakeskuksen ulko-oville lähestyessä huomio kiinnittyy pieneen tilaan, jossa on söpö vaaleanpunainen sisustus ja herkullisen näköinen seinä. Alkaa tehdä mieli makeaa. Seinä koreilee nimittäin söpöjä eri värisiä donitseja. Kahvilassa kävijät pysähtyvät ottamaan kuvia seinän edessä. 

Seinällä ja vitriinissä olevat donitsit eivät näytä perinteisiltä donitseilta – eivätkä sitä olekaan. Kyseessä on Japani-teemaisen kahvilan japanilaiset Mochi-donitsit.

Donitsien lisäksi vitriinissä herättää mielenkiintoa eriväriset pyöreät leivokset. 

Mitä ne ovat?

Vitriinissä on erimakuisia Motchi-donitseja ja Motchi-jäätelöitä. Yrittäjät ovat tuoneet reseptit Japanista, jonka jälkeen ovat muokanneet reseptiä itse mahdollisimman mieleiseksi.

Kahvilalla on kaksi nuorta naisyrittäjää, Kelly Guo & Lulu wang. Toinen yrittäjistä on paikalla työntekijän kanssa. Kelly esittelee iloisesti kahvilassa leivottuja tuotteita.

Donitsit ja japanilaiset pyöreät Mochi-jäätelöt ovat valmistettu aamulla ennen kahvilan aukeamista. Pyöreät leivokset ovatkin yrittäjien itse tekemiä jäätelö-leivoksia.

Mochi-jäätelö ei ole perinteistä jäätelöä, vaan sen päällinen on makeaa, hieman sitkeää, pehmeää tahmariisiä eri mauissa. Taikinan sisällä on kermainen koostumus – joka maistuu kuin maistuukin jäätelöltä.

Mochi-donitsit taas ovat valmistettu mm. samasta aineksesta kuin suositun Bubble-teen pohjalla olevat tapioka-palleroiset. 

Pienen kahvilan pöydät ovat pieniä, joihon mahtuu juuri kahden henkilön herkut tarjottimineen.

On virkistävää maistaa uusia herkkuja maailmalta. Leivosten lisäksi kahvilasta saa tilata juotavaa. Kelly esittelee kahvilan teetarjonnan. Kaikki näyttää suloiselta vaaleanpunaisessa miljöössä. Mihin tahansa katsoo, voisi siellä ottaa suloisen kuvan. Sisustus on selkeästi mietitty pieniä yksityiskohtia myöten.

Teen makuisia herkkuja

Donitseja ja jäätelöitä on eri makuja. Miltä maistuvat vihreät leivokset?

Vihreä donitsi ja jäätelö ovat Matcha-teen makuisia. Se onkin paikan suosituin maku.

Teen maku leivoksessa saattaa kuulostaa erikoiselta. Mutta Japanissa Matcha-tee on niin suosittua, että sen makuiset herkut ovat myös kovassa suosiossa.

Toinen kävijöiden suosikki on tuttu ja turvallinen mansikan maku. Sitä uskaltaa varautuneempikin makumatkailija maistaa.

Mansikan makuinen donitsi osoittautuu todella herkulliseksi pieneksi donitsiksi, joka maistuu tavallista amerikkalaista donitsia kevyemmältä. Donitsin keveys ei tee ähkyä oloa, mutta herättää himot hakea uuden donitsin!

Kelly Guo, Momochin toinen yrittäjä, kertoo iloisesti tuotteista ja tuoreen yrityksen toiminnasta. Japani-teema on ollut toimiva konsepti, Helsingissä ei ole toista vastaavaa kahvilaa.

Söpöys myy

Nämä herkut jäävät kummittelemaan makunystyröihin. 

Tänne täytyy tulla uudestaan – nimittäin liian kauan yhdellä kertaa ei kahvilassa viitsi viipyä, sillä pienien tilojen vuoksi isompi porukka kääntyy ovella huomatessaan, ettei tilaa ole kiireisempään aikaan kaikille.

Useat hakevatkin kahvilasta suloisia herkkuja mukaansa. 

Pienempi seurue mahtuu hiljaisempaan aikaan kahvilaan useaksikin toviksi. 

Momochissa Helsingin hektisyys unohtuu kaiken söpöyden ja makeuden keskellä.

Kuvat ja teksti: Henna Tolppanen

Meren jäät houkuttelevat liikkumaan, mutta niillä on myös vaara tarjolla

 Ville Fagerholm jääpelastautumisvarusteissa. 

Tammikuun aurinkokeleillä Helsingin ulkojääalueet täyttyvät kaiken ikäisistä retkiluistelijoista, tuulisurffaajista ja ulkona liikkujista. Merenpinnan jäätyessä myös tapaturmien lukumäärät kasvavat ja usein vaaratilanteessa olevat henkilöt eivät tiedä kuinka toimia.  

Ulkoilmaharrastajalle Ville Fagerholmille, jota toimittajat Alisa Hermonen ja Otto Jokinen kävivät haastattelemassa, jääturvallisuus on tärkeä osa ulkona liikkumista ja hän pitääkin jäällä liikkuessaan mukana ammattilaisten välineistöä. Oheinen video esittelee ulkoilmaurheilun mahdollisiin vaaroihin valmistautumista.   

Unelmana Lappi

Lapissa riittää ulkoilma-aktiviteetteja. Kuva: Roosaliina Reinman

Lapin luonto ja rauha houkuttavat yhä useampia ihmisiä vierailemaan ja rauhoittumaan. 

Sosiaalinen media täyttyy idyllisistä pohjoisen maisemista ja yhä useammin ihmiset ilmoittavat lähteneensä kaupungin sykkeestä rauhalliseen ja kauniiseen Lappiin. 

Loma Lapissa näyttää monen silmään ihanalta. Osalla kuvat vakuuttavat niin hyvin, että loma-haaveet vaihtuvat muuttohaaveiksi. Nykypäivänä yhä useammat kaupunkilaiset tarttuvat toimeen ja toteuttavat unelmansa Lappiin muutosta. Näin kävi eteläisemmässä Suomessa asuvan Roosaliinan, Markuksen sekä Sallan kohdalla. Osalla oli tavoitteena lähteä lyhyemmäksi aikaa kokeilemaan, ja osalla aikeena muuttaa pysyvästi. Onko pitkän talven pohjoisessa asuminen yhtä ihanaa ja idyllistä kuin mitä kuvat ja videot antavat ymmärtää?

Mitä muutto Lappiin on todellisuudessa? 

Roosaliina Reinman oli haaveillut muutaman vuoden pohjoiseen muutosta, kun 2021 elokuussa haaveesta tuli viimein totta. 

Nainen pakkasi tavaransa Turun saaristossa saadessaan paikan opettajana Äkäslompolosta. 

Lapissa Reinmania houkuttelivat  sen luonto, harrastusmahdollisuudet sekä selkeät vuodenajat. 

Edessä oli kuitenkin uusi kaupunki ja uudet ihmiset, kaukana tutuista ympyröistä. 

Lapissa on enemmän luontoa ja vähemmän ihmisiä, onko sieltä vaikea löytää ystäviä? 

”Oon kokenut ystävien löytämisen tosi helpoksi. Toisaalta oon myös ollut aktiivinen ja halunnut mennä harrastuksiin ja puolituttujen kanssa retkille. Varmasti jos jäis vaan kotiin niin vois olla yksinäinen, mutta ite oon ollut tosi iloinen että oon löytänyt niin paljon seuraa.” 

Reinman on harrastanut pohjoisessa retkeilyä, sählyä sekä sirkuskoulua. Myös siskon lainaamilla retroilla retkisuksilla on päässyt kätevästi hiihtämään lähimetsään yksin tai ystävän kanssa.

Tuttuja kaikkialla

Hiihto on yleinen harrastus pitkän talven Lapissa. Kuva: Markus Sahlgren

Kokkolasta Kittilään neljän vuotta sitten muuttanut luontokuvaaja Markus Sahlgren on myös kokenut ystävien löytämisen pohjoisessa helpoksi. Ihmisiin ystävystyy erilaisten harrastusten, yhteisten retkien, töiden, sekä yhteisten mielenkiinnon kohteiden kautta. 

Myös kaupungista muuttaneiden yhteinen lähtökohta yhdistää heitä tutustumaan toisiinsa. Kaupungeista saapuneet sekä alkuperäiset lappalaiset ovat olleet avoimia ja kiinnostuneita tulokkaista. Sahlgren harrastaa luonnossa liikkumisen lisäksi kuntosalia, jossa tunnelma on yhteisöllinen ja rauhallinen. 

”Jos vertaa Keski-Pohjanmaalla kun kävi kuntosalilla, niin täällä on siihen verrattuna pienet piirit ja kaikki on oikeastaan toistensa tuttuja”, mies kuvailee. 

Nykyään pohjoisen maisemissa asuvat kuvailevat pohjoisen ihmisiä aidoiksi, avuliaiksi, kilteiksi, sekä maanläheisiksi. Elämä ei tunnu niin kiireiseltä kuin etelässä.

Menoa ja meininkiäkin Lapissa kuitenkin riittää. Joka vuosi pohjoiseen muuttaa iso määrä kausityöntekijöitä, jotka saattavat tehdä suuria määriä töitä koko talvikauden ajan. 

Sahlgren kertookin, että kausityöntekijöille on käyttöä, sillä turismi on kasvanut miehen asuinaikana todella paljon. Neljä vuotta sitten kesällä Kittilän keskustassa vallitsi hiljaisuus. Nyt hiljaisuus on vaihtunut turistien asuntoautovirtaan ja luonnonpuistojen rauhallisuus pitkiin retkeilijöiden muodostamiin jonoihin. Yritykset hyötyvät turisteista, mutta luonnon kulumisesta huomaa paikoitellen turismin lisääntyneen. 

”Porukkaa on tosi paljon. Yhdessäkin kohtaa on laitettu aitaa, ettei saa pystyttää telttaa, koska rannat on niin kuluneita telttailijoista ja kävijöistä. Tietyt paikat ei kestä sitä kulutusta,” Sahlgren kertoo luonnon reagoinnista isoon kävijämäärään. 

Pidempään pohjoisessa asunut luontokuvaaja tietää kuitenkin myös rauhallisiakin paikkoja, joissa saa liikkua rauhassa ilman muita ihmisiä. 

Kausityöntekijänä Rukalla 

Väliaikaiseksi kausityöntekijäksi pohjoiseen on muuttanut tamperelainen Salla Pihlava. 

Pihlava oli kirjoittanut ystävänsä kanssa hetken mielijohteesta työhakemukset kausityöntekijäksi Rukan hiihtohisseille. Asia oli unohtunut, mutta myöhemmin syksyllä saapui soitto Rukalta. Molemmat ystävyksistä toivotettiin tervetulleeksi töihin. 

Pihlava empi hetken, sillä oma elämä pitäisi järjestää Tampereella niin, että lähtö olisi mahdollinen. Nainen oli kuitenkin päättänyt tarttua tilaisuuteen ja sai järjestettyä asiansa niin, että pääsi lähtemään ensimmäistä kertaa pohjoiseen. 

Kaksi kuukautta takana Kuusamossa. Ystävykset asuvat kahdestaan tunnelmallisessa hirsimökissä. Työyhteisö Rukalla on osoittautunut tiiviiksi ja työ on tuntunut Pihlavan sanoin todella rennolta, melkein kuin lomalta. 

Palkka ei huimaa naisen päätä, mutta kokemus pohjoisen maisemista ja uusista kokemuksista on saanut kipinän syttymään vielä korkeammalla pohjoisessa asumisesta. 

Somekuvien luomat odotukset pohjoisesta ovat osoittautuneet yhtä lumoavaksi paikan päällä: 

”Odotin paljon, mutta ajattelin, että siihen tottuu. Mutta mä oon ollu täällä nyt kaksi kuukautta, enkä oo vieläkään tottunut. Aina kun mä ajan jonnekkin autolla, niin mietin, että ei vitsi, mä oon oikeesti täällä! Se tekee mut onnelliseks koko ajan.” 

Vaikka Pihlava asuukin idyllisessä hirsimökissä ystävänsä kanssa, se ei ole pohjoisessa asumisessa itsestäänselvyys. Itse asiassa tilanne on lähes päinvastoin. Pohjoiseen muuttaneet kaupunkilaiset ovat kokeneet asuntojen löytämisen todella haasteelliseksi. Hyvät asunnot ja mökit ovat kiven alla. 

Töiden löytyminen koetaan helpommaksi kuin asunnon.

Kausityöntekijät asuttavat ison osan vuokra-asunnoista ja kauniit hirsimökit ovat usein turistien käytössä. Pihlavalla oli käynyt tuuri, kun hän oli saanut vuokrattua lomamökin koko työkautensa ajaksi. Asumisen hinta nousee kuitenkin korkeaksi kausityöläisen palkkatasoon nähden. 

Kämppiksen kanssa asuminen on mahdollista, mutta yksin se olisi samanlaisessa mökissä haasteellista. Töiden löytymisen suurempi todennäköisyys kävi toteen, sillä Pihlava sai kausityönsä lisäksi hiljattain myös työpaikan päiväkodista. Myös naisen kaveri oli hakenut eri paikoista pohjoisessa töitä, ja olisi saanut töitä monesta hakemastaan paikasta. 

Asunnon ja työpaikan löydettyä elämä lapissa on sujunut entisiltä kaupunkilaisilta hyvin. 

Ympärillä on kiireettömiä ja aitoja ihmisiä, ja on paljon erilaisia harrastusmahdollisuuksia niin yksin retkeilevälle kuin porukassa toimijalle. 

Välimatkat ovat kuitenkin pohjoisessa pitkät, ja auton omistaminen onkin ollut tärkeä jokaiselle. Pohjoisessa julkinen liikenne ei kulje samalla tavalla kuin etelässä, ja lääkärissä käynti ja pienemmät asiat olisi haasteellista hoitaa ilman autoa. 

Mahdotonta ajokortittomuus tai autottomuus ei kaupunkilaisista ole, jos asuu työpaikkansa lähettyvillä. Mutta hienot maisemat ja harrastusmahdollisuudet, jotka saavat Lappiin lähtemään, ovat yleensä automatkan päässä. 

Hirsimökissä asuminen lisää tunnelmaa. Kuva: Salla Pihlava

Lapin huonot puolet 

“Huonoimmat puolet lapissa asumisessa on.. En mä tiedä! Onks niitä?” 

Rukalla asuva Sahlgren pohtii.

Tyytyväisistä pohjoisessa asuvista on vaikeaa saada mitään negatiivista irti. 

Yksi ikävä asia pohjoiseen muuttaneilla kuitenkin on.

Vaikka uusia ystäviä on ollut ilo löytää, usein vanhat ystävät ja perhe jäävät Etelä-Suomeen, ja näin pohjoisen maisemista nauttivan tulokkaan on kestettävä pitkä välimatka ja kaipaus läheisiä kohtaan.

Lapissa on myös huomattavasti pidempi talvi kuin eteläisemmässä Suomessa. Opettajana työskentelevä Reinman on nauttinut Lapin talvesta, mutta tiedostaa myös, ettei se ole välttämättä jokaisen unelma. 

”Ei tänne nyt ehkä kannata muuttaa, jos vihaa talvea”, hän sanoo nauraen. 

Kokemisen arvoinen kohde

Lapin revontulet loistossaan. Kuva: Markus Sahlgren

Väliaikaisena tai pysyvänä ratkaisuna pohjoiseen muutto on ollut yksimielisesti kokemisen arvoinen. Äkäslompolossa asuva Reinman oli hiihtänyt retkisuksillaan lähisuolle katsomaan kaunista auringonlaskua ja kokenut lapin taian. 

”Se oli aika siisti fiilis. Sen jälkeen mä oon tehnyt silleen, että oon laittanu sukset tässä kotiovella jalkaan ja hiihtäny sinne suolle ja sieltä metsään. Oon ollut iloinen että kotiovelta pääsee jo sillein, että tuntuu kuin olisi suuremmallakin seikkailulla”, nainen naurahtaa. 

Luontokuvaajana toimiva Sahlgren kertoo hienoimmiksi pohjoisen hetkiksi revontulet.

Revontulia on Lapissa usein, mutta niitä ei aina näe pilvisyyden vuoksi. Tänä talvena mies on kerennyt kuvaamaan viidet pilvettömän taivaan revontulet. 

Lappi on ollut tulokkaille odotusten mukainen, osalle jopa yli odotusten. Minkälaisen ihmisen kannattaa muuttaa lappiin? 

”Lappi on semmoselle ihmiselle, joka rakastaa luontoa. Kyllähän täälläkin,  jos muutat Leville niin oot kuin pienessä kaupungissa. Siellä on kaikki bilemestat sun muut. Tietysti sellanen ihminen, joka tykkää shoppailla iltaisin ja viikonloppuisin, niin sellaselle ei ehkä oo oikea paikka”, Sahlgren hymähtää.

Tarina Arttu Rintasen kaupunginosa vaakunoiden taustalla

Arttu Rintanen suunnitteli Helsingin kaupunginosille omat vaakunat. Mistä inspiraatio projektille? Mikä tuotti haasteita ja minkälainen vastaanotto projektille oli helsinkiläisten keskuudessa?

Toimittaja Karoliina Roihu haastatteli Arttu Rintasta asian tiimoilta.

Kuuntele kokko haastattelu:


Koronarajoitukset kurittavat tapahtuma-alaa tarpeettoman paljon

Metallica Hämeenlinnan Kantolan Tapahtumapuistossa kesällä 2019. KUVA: Otto Jokinen

Viimeiset kaksi vuotta on saanut lukea, kuinka jokaisien uusien koronarajoitusten jälkeen suurin syyttävä sormi osuu aina tapahtuma-alaan. Esimerkiksi ikoninen rock-klubi Tavastia joutui taas loppuvuodesta 2021 perumaan kaikki sovitut keikkansa, vaikka koronatartuntoja ei ole ollut räjähdysmäisesti, vaan luvut ovat pysyneet hillittyinä verrattuna muihin julkisiin tapahtumiin.

Onhan se tietysti totta, että ihmiset viettävät aikaa lähekkäin ja pitävät hauskaa keikoilla, ja sekös on hallitukselle aina pahin pelkokuva. Mutta ylipäätään konserteissa ja tapahtumissa ei ole ollut altistumisia ja tartuntoja niin paljoa, että ne erottuisivat muista paikoista, mutta  silti kovimmat ja älyttömimmät rajoitukset ovat aina keikkatiloille. 

Outoahan on, että pahimmat rajoitukset koskevat paikkoja,  joissa lähtökohtaisesti käy vain kolmesti rokotettuja aikuisia, jotka tarvittaessa osaavat kyllä käyttäytyä. Esim jos keikat alkavat  alkuillasta, niin harva on liian liiskat, että rupeaisi riehumaan. Näillä rajoituksilla saadaan aikaan vain se, että kaikki saladiskot ja keikat rupeavat yleistymään, koska sehän on ihan selvä,  että viihde ei pysähdy, vaikka pääministerimme niin telkkarissa pyytää.

Ruokakaupoissa ruuhka-aikaan  on enemmän väkeä kuin perus rock-klubillinen ottaa edes täynnä sisään, mutta kertaakaan ei olla kahden vuoden aikana uutisoitu että “KAUPASSA JOUKKOALTISTUMINEN!.” Se on aina vain “No se riski on otettava”, “no kaupassa on käytävä, mutta ei teidän nuorisolaisten riekkumista tarvitse olla”. 

Viime vuonna myös nähtiin jakso, jossa ravintola sai ottaa sisälle 50 ihmistä, mutta jos siellä esiintyi bändi, niin paikasta tuli jotenkin extra-altis tartunnoille ja se luku tippui 20:een. Aivan älytöntä pelleilyä ja joka kertaa maistuu alan systemaattiselta piikittelyltä. Samaan voidaan laittaa hetki sitten voimassa olleet ravintola-alaa koskevat rajoitukset, joissa ruokaa sai tarjoilla 20:00 asti, mutta anniskelu täytyi lopettaa 17:00. Ihmisten viihtyminen siis on näinä pelon aikoina suurin riski.

Mieleen myös tuleekin kesällä keksitty älyttömyys,  että ulkoilmatapahtumassa on sallittu ottaa enemmän väkeä, joissa  kaikki istuvat pöytiensä ääressä, mutta silti ihan alle kahden metrin etäisyydellä toisistaan. Samaan aikaan myös oli sääntönä, että alkoholijuoman kanssa ei saanut liikkua baaritiskin ja oman paikan välillä, vaan juoma piti nauttia vasta pöydän ääressä, koska silloinhan tietysti tilanne on täysin eri. Siihenkin saatiin palkattua pari ekstratarjoilijaa tulemaan ottamaan tilauksia pöydästä, kunnon ala-carte-tunnelma saatiin luotua keskioluen kanssa aurinkoiseen kesäpäivään.

Samaan syssyyn keksittiin, että “Hei, korona leviää enemmän, jos jengi laulaa ja tanssii niin sen on loputtava nyt”, mutta tietenkin puhua saa ja oikeestaan tehdä mitä tahansa muuta, kunhan ette näytä, että viihdytte tapahtumassa.

Aina se perinteinen, koska minä en tykkää tehdä näin, niin ei kukaan muukaan saa. Voitaisiin ruveta katsomaan pikku hiljaa tapahtumakulttuurin ja livemusiikin  tärkeyttä ihmisten onnellisuutta lisäävänä tärkeänä osana elämää, eikä vain järjestyshäiriöitä täynnä olevina syntien pesinä.

Elokuviin korona-aikana: teattereista voi varata kaveriporukalle oman näytöksen

Kiihtyvien koronatartuntojen vuoksi pääkaupunkiseudun elokuvateatterit suljettiin 28. joulukuuta. Leffateattereita voi kuitenkin varata yksityisesti omalle porukalle. Haastattelussa Finnkinon kaupallinen johtaja Hannele Wolf-Mannila.

Joulupuu -jokainen lapsi on lahjan arvoinen

Toimittaja Karoliina Roihu haastatteli joulupuu-yhdistyksen toiminnanjohtaja Doris Tuohimaata. Mikä on joulupuu? Kenelle lahjoja kerätään ja mitä toivotaan? Kuuntele koko haastattelu:

SM-liigakuluttajien hehkuva ydin on uskollinen, mutta huolissaan

Jääkiekon SM-liigaa on pelattu vuodesta 1975. Viimeisen vuosikymmenen aikana kilpailu ihmisten vapaa-ajasta on kiristynyt, mutta jääkiekkoa aktiivisimmin seuraava kansanosa on säilyttänyt lojaaliteettinsa. Kiekkoyleisö pitää sarjaa hyvänä näyteikkunana nuorille pelaajalupauksille, mutta liigakarsintojen puute ja “suljettu sarjamuoto” eli nykyinen lisenssijärjestelmä syövät urheilullista mielenkiintoa ja uskottavuutta.

Keski-Suomessa asuvalle Joni Kovaselle, 26, kiekkoliigan seuraaminen on ennen kaikkea sosiaalinen virike. Pääosin televisiosta otteluita seuraava Kovanen esimerkiksi twiittailee matsien aikana muiden kiekkohenkisten kanssa, mutta käy myös hallilla noin kymmenen kertaa kaudessa. Jäähallilla hän nauttii erityisesti kanssakannattajien tapaamisesta. Iloa irtoaa myös ottelupäivien jälkeisistä kahvipöytäkeskusteluista työpaikalla.

– Oman suosikkijoukkueen otteiden seuraaminen ja niiden jälkipuinti antaa paikalliselle yhteisölle paljon myös hallin ja kentän ulkopuolella. Käyn jonkin verran ulkopaikkakunnilla fanimatkojen muodossa. Reissuilla on yleensä paljon porukkaa, ja yhteinen intohimo yhdistää joukkoa, Kovanen summaa. 

Joni Kovanen on Turun Palloseuran etäkannattaja. (Kuva: Joni Kovanen)

Parasta paikan päällä

Hämeenlinnan Pallokerhoa intohimoisesti kannattava Joonas Kuossari, 29, puolestaan seuraa kaikki joukkueensa kotiottelut Rinkelinmäen jäähallilla. Joonakselle seurarakkaus on kaiken keskiössä ja ottelut hän käy katsomassa sarjatilanteesta ja menestyksestä riippumatta. 

– Olen onnellinen, että kuluvalla kaudella on ylipäätään päässyt pandemian puitteissa hallille. Jääkiekko on parasta paikan päällä, ja vaikka paljon keskustellaan kriittisesti sarjan nykytasosta, olen kuitenkin sitä mieltä, että peli on tasoltaan hyvää. Kivempaa täällä on kotimaista kiekon pääsarjaa käydä katsomassa kuin vaikka Ranskassa, Kuossari kärjistää.

Tunnelma katossa ennen kevään 2019 seitsemättä finaaliottelua. (Kuva: Joonas Kuossari)

Keskisuomalainen Joni Kovanen suhtautuu liigapelien nykytasoon kriittisemmin. Liigakarsintojen puute syö dramatiikkaa ja kilpailullista tasoa rotan lailla. 

– Liigasta puuttuu täysin “kuolemanvaara”. Huonosti menestyvät joukkueet voivat myydä kassankorjausliikkeenä tähtipelaajia kauden puolivälin jälkeen, koska pelkoa sarjapaikan menettämisestä ei ole. Joka vuosi loppukautta kohti kärjen ja häntäpään tasoerot kasvavat älyttömiksi, ja kilpaurheilun ydin katoaa, Kovanen painottaa. 

Karsintojen palauttaminen koetaan sarjan urheilullisuuden kannalta välttämättömäksi

Kauden 2012ー2013 päätteeksi SM-liigan runkosarjan viimeiseksi jäänyt Tampereen Ilves pelasi toistaiseksi viimeisen liigakarsintasarjan Mestiksen voittajaa, Mikkelin Jukureita vastaan. Ilves selvitti karsinnan otteluvoitoin 4-1. Sittemmin Liiga on siirtynyt lisenssijärjestelmään, joka tarkoittaa käytännössä sitä, että liigakelpoisuuden kriteerit täyttävä organisaatio voi lunastaa itselleen sarjapaikan. 

Vuosien 2014ー2016 välillä kolme Mestis-organisaatiota (Sport, KoóKoo ja Jukurit) lunasti itselleen lisenssin ja nousi pääsarjaan. Samassa aikaikkunassa liigaseuroista Helsingin Jokerit siirtyi KHL:ään ja Espoon Blues ajautui konkurssiin. 

Kuva: Elmeri Elo/ElonKuvaus

Liigakuluttajien keskuudessa karsintojen puuttuminen on suurin yksittäinen esille nouseva puheenaihe. Tämän julkaisun yhteydessä haastatellut henkilöt pitävät karsintojen palauttamista elintärkeänä SM-liigan elinvoiman ja kiinnostuksen kannalta. 

Rauman Lukon kannattaja-aktiivi Mikko Ruusu, 27, avaisi Mestiksen ja Liigan välisen karsintaikkunan välittömästi. 

– Karsintojen uhka velvoittaisi seuroja käyttämään rahalliset resurssit paremmin joukkueen kehittämiseen, ja näin ollen koko sarjan kiinnostus ja taso nousisi, Ruusu analysoi. 

Salosta käsin kiekkoliigaa laajasti seuraava Riku Hatakka, 16, on samoilla linjoilla. Hän mainitsee myös nykyisen joukkuemäärän. 

– Joukkueita on ehdottomasti tällä hetkellä liian monta. Määrää tulisi mahdollisuuksien mukaan laskea ja karsinnat palauttaa. Näin ollen kevätkaudellakin kaikki joukkueet panostaisivat rosteriin (pelaajakokoonpanoon), ja kilpailu pelipaikoista kovenisi, Hatakka jäsentelee.

Kuva: Elmeri Elo/ElonKuvaus

Liigan vinkkelistä kilpailullisuus syntyy taloudellisista elementeistä

Liigan kilpailutoimenjohtaja Arto I. Järvelä nostaa karsinta-asiasta kysyttäessä pöydälle esimerkin Pohjois-Amerikasta. Hänen mukaansa NHL:ssä on “pärjätty ihan hyvin”, vaikka karsintoja tai putoamisuhkaa ei sielläkään ole. Järvelä tiedostaa että nykyinen lisenssijärjestelmä herättää paljon kritiikkiä, ja kertookin, että sarjamuodosta ja sen tulevaisuudesta käydään keskustelua koko ajan. 

Järvelän näkemyksen mukaan Liigan nykyinen kilpailullisuus on hyvällä tasolla, mutta nostaa asiasta kysyttäessä keskiöön taloudellisen näkökulman.

– Kilpailullisuus syntyy taloudellisen uskottavuuden kautta. Olosuhteet, rahoitus ja toimintamalli on oltava kunnossa, jotta liigalisenssiä voi hakea tai pitää hallussa, Järvelä kertoo. 

Pelillinen taso on Järvelän mukaan Euroopan kärkeä.

– Liiga on todella tasainen ja kuka tahansa voi voittaa kenet tahansa. Tällä hetkellä pelataan todella viihdyttävää ja nopeaa kiekkoa, Järvelä listaa.

Jääkö SM-liiga trampoliinin rooliin?

Liigapelaajien keski-ikä on tällä hetkellä noin 24 vuotta. Esimerkiksi Ruotsissa pääsarja SHL:n vastaava luku on 26. Sveitsin NLA:ssa puolestaan 27 vuotta.  Prime-ikäisten tähtien puuttuessa mielenkiinto yksittäisten pelaajien osalta on keskittynyt erityisesti kotimaisten huippujunioreiden otteisiin. 

– Liigasta on muodostunut kasvattajasarja. On mielenkiintoista nähdä huippulupausten ensimmäisiä miesten pelejä ennen kuin he lähtevät maailmalle, raumalainen Mikko Ruusu kertoo.

Kuva: Elmeri Elo/ElonKuvaus

Nuoret pelaajat yhä vastuullisemmissa rooleissa

Viime vuosien aikana Liigasta Pohjois-Amerikkaan ovat siirtyneet muun muassa superlupaukset Kaapo Kakko ja Anton Lundell. Kuusitoistavuotiaan Riku Hatakan mukaan edellä mainittujen kaltaisten pelaajien näkeminen omin silmin on ainutkertaista.

– Tulevien NHL-draftien kärkinimiä on lähes pakottava tarve käydä katsomassa. Pohjois-Amerikkaan siirtymisen jälkeen he eivät mitä suurimmalla todennäköisyydellä enää kotimaassaan tule pelaamaan, Hatakka selventää. 

Parhaassa peli-iässä olevien pelaajien imu Liigaan on selvästi vähentynyt, ja nuoria pelaajia nostetaan edustusjoukkueen kokoonpanoon junioritasolta entistä enemmän. Tämä tuo Hatakan mielestä mukanaan myös ongelmia.

– Mielestäni tarpeeksi tasokkaita pelaajia ei kerta kaikkiaan ole tällä hetkellä tarjolla viidentoista joukkueen tarpeisiin. Vaikka nuorten supertähtien esiinmarssia on hieno seurata, on parhaassa peli-iässä olevien pelaajien kato heikentänyt otteluiden tasoa suuressa kuvassa, Hatakka sanoo. 

Olosuhteet viihtymisen edellytyksenä

Kilpailutoimenjohtaja Arto I. Järvelän mukaan Liigan kannalta tärkein valtti relevanttina pysymistä ajatellen on otteluohjelman aikataulutus ja otteluiden alkamisajat.

– Meidän on pelattava silloin, kun ihmiset liikkuvat ja käyvät paikoissa, ihan vuoden- ja kellonajoista lähtien. 

Järvelä nostaa esiin myös liigapaikkakuntien halliolosuhteet ja niiden kehityksen.

– Fasiliteetit on pidettävä kuluttajien vaatimalla tasolla. Ihmiset on saatava viihtymään halleissa. Tampereen Nokia Arena on hyvä esimerkki. Lisäksi hallihankkeita on vireillä esimerkiksi Turussa, Helsingissä ja Lappeenrannassa, Järvelä luettelee. 

Kuva: Elmeri Elo/ElonKuvaus

Hei! Siellä on peli! 

Äijänsuolla viihtyvän Mikko Ruusun mielestä kannattajan näkökulmasta keskiössä on kuitenkin aina peli.

– Itse jääkiekko-ottelu on se, mitä tulen hallille seuraamaan. Toivoisin kuitenkin, että suomalainen yleisö saataisiin osallistettua paikallisseurakulttuuriin entistä enemmän. Olemme jäyhää kansaa, eikä hallilla esimerkiksi pukeuduta vielä kauheasti joukkueiden väreihin, katukuvasta puhumattakaan, Ruusu avaa. 

Salolainen Riku Hatakka tiivistää katsojanäkökulmansa napakasti.

– Tunnelman takia hallille tulen. Urheilukatsomossa kokemus on aivan eri ulottuvuudesta kuin televisiosta katsottuna.

Artikkelin kansikuva: Aarno Vuorinen / Liiga


Kamppailua elämästä vai riemua lumesta? – Talvi tahdittaa luontoa

Pakkanen. Siitä suomalaiset tykkää. Vai pitävätkö? Ja miten sujuu puolestaan talvenvietto riekolla ja muilla luontokappaleilla?

Sopeutumista, kamppailua elämästä vai sittenkin riemua lumesta ja pakkasesta. Aina se tulee joka vuosi, talvi. Enemmän tai vähemmän lumisena, märkänä tai pakkasia paukutellen. Joskus aivan mustana.

– Käytännössä kaikki eliöt, joita on Suomen luonnossa, valmistautuvat talveen jotenkin. Talvi on luonnon tahdittaja, sanoo erityisasiantuntija Andreas Lindén Luonnonvarakeskuksesta.


– Puut imevät lehtivihreän talteen, muuttolinnut liikehtivät ja muuttavat pois. Jos ruokaa ei ole paljon, osa linnuista vaeltaa, liikehtii ruuan perässä esimerkiksi marjasadon ja myyrätilanteen mukaan.

Talviunille tai säästöliekille
Talven visiitti ei herätä kaikissa ihmisissä riemua. Pimeys ja kylmyys saavat monet käpertymään koteihinsa.

–   Jos harrastaa paljon ulkoilua ja altistuu kylmälle, siihen sopeutuu paremmin kuin sellainen, joka kulkee autolla ja pysyttelee sisätiloissa, kertoo vanhempi tutkija Sirkka Rissanen Työterveyslaitokselta.

Rissanen jatkaa, että kylmässä ihmisen toimintakyky heikkenee. Ensimmäisenä sormet tulevat kömpelömmiksi ja sorminäppäryyttä vaativat hommat heikentyvät. Jos myös lihakset jäähtyvät, toiminta heikkenee entisestään. Tapaturmariski kasvaa, kun ollaan kömpelömpiä. Luonnollisesti talven liukkaus lisää riskiä. Myös elimistö reagoi lämpötilojen vaihteluun. 


– Tietyt sairaudet voivat pahentua, jos on tosi lämmin tai tosi kylmä. Sydän kuormittuu, kun verisuonet supistuvat. Ihosairaudet saattavat reagoida. Kylmä ja kuiva ilma voi aiheuttaa hengitysongelmia esimerkiksi astmaiselle.

Eläimet sopeutuvat kylmään kauteen talviunilla, horroksella tai kylmähorroksella. Elimistö laitetaan säästöliekille. Tai sitten lennetään paremmille apajille, lämpimimmille seuduille.

Karhu ja supikoira nukkuvat talviunta. Andreas Lindén Luonnonvarakeskuksesta kertoo, että supikoira heräilee herkästi. Jos talvi on syksyn tapainen, saattavat ne olla aktiivisia. Supikoirat voivat välillä nousta pienelle kävelylle. (Kuva: Pixabay)

Sitten ovat ne, jotka ovat aktiivisia koko talven eivätkä muuta pois.

Suosiiko tuore talvi hiihtäjiä?
Talvet eivät ole veljiä keskenään. Viime vuoden runsasluminen talvi takasi oivat nauttimismahdollisuudet – mikäs oli hiihtäjän hiihdellä, kun eteläinen Suomikin kylpi lumessa. Hiihto on olosuhdelaji.

– Tutkimuksen mukaan viime talvena reilu kolmannes suomalaisista kävi hiihtämässä. Vastaava luku vuonna 2020 oli 17 prosenttia, kertoo aikuisliikunnan suunnittelija Jenni Humalajoki Suomen Ladusta.  

Ladulle mahtuvat kaikki. Hyvät käytöstavat ja latuetiketti on kuitenkin syytä pitää mielessä. Kanssahiihtäjien kanssa voi käydä mukavia rupatteluhetkiä – jos sellaisia tulee vastaan. (Kuva: Marju Hulttinen)

Viime vuoden huikeat talviolosuhteet saivat myös sellaisia sivakoitsijoita ladulle, joilla oli kulunut edellisestä hiihtokerrasta yli viisi vuotta. Koululiikunnasta traumatisoituneita Humalajoki kannustaa antamaan hiihdolle uuden mahdollisuuden.


– Hiihtäminen on mukavaa. Sitä kannattaa rohkeasti kokeilla uudestaan hyvillä välineillä. Jos ei halua ostaa heti omia, kannattaa vuokrata ja kysyä ammattilaisilta vinkkejä ja mennä vaikkapa aikuisten hiihtokouluun. Ladulle mahtuu jokainen hiihtämään omalla tyylillään.

Missä toiset nauttivat hangesta, voi hiiren hyppely hangella koitua kohtalokkaaksi: suojaväritön jyrsijä paistaa lumessa paremmin silmään. Luonnonvarakeskuksen erityistutkija Lindénin mukaan pöllöt voivat iskeä kyntensä myyrään tai hiireen aika paksun hangenkin läpi. Aina siis hankikaan ei suojaa, pöllöllä on hyvä kuuloaisti.

Ruoka eläimen tiellä pitää
– Talvella tarvitaan selvästi enemmän ruokaa selviytymiseen. Niin kauan kuin riittää ruokaa, pärjätään kylmässä. Ruoka muuttuu energiaksi, Lindén kertoo.

Eläimet jemmaavat varastoja pahanpäivän varalle. Jäisestä maasta saattaisi olla vaikea mitään kopsutella. Milloin valmistautuminen talveen sitten oikeastaan alkaa?

– Pääosin se alkaa syksyllä. Lintujen muutto, ruska ja lehtien lähtö ovat valmistautumista talveen, Lindén toteaa.

Muutokset ja aikataulut ovat kuitenkin hyvin lajikohtaisia. Lapinuunilinnut saapuvat Suomeen juhannukseksi, ja samoihin aikoihin kahlaajanaaraat muuttavat pois Suomesta. Heidän hommat on jo silloin hoidettu, pesä ja munat saatettu maailmaan. Kahlaajakoiraat jäävät Suomeen hoitamaan jälkikasvua.

Taikageeni talvi-ihmisten salaisuutena?
Onko talventykkääjillä jotain tiettyjä fysiologisia tai geneettisiä ominaispiirteitä, miten he selviytyvät kylmästä?

– Ei, jonkin verran kehonkoostumus voi vaikeuttaa, kuinka nopeasti jäähdytään; pienet hoikat naiset jäähtyvät nopeammin. Jos ulkoilee, talveen sopeutumiseen menee pari viikkoa – sama aika mikä kuluu lämpimään sopeutumiseen, jos lähtee etelän reissulle. Hyvä terveys ja kunto edistävät myös asiaa, Työterveyslaitoksen vanhempi tutkija Sirkka Rissanen valaisee.

Lapsilla on kehonrakenteen vuoksi vaarana jäähtyä nopeammin kylmässä, mutta aktivisuus, esimerkiksi mukavat lumileikit pelastavat. Kovat pakkaset mahdollistavat jäälinnan rakentamisen. Jääharkkoja voi värjätä vaikkapa vesiväreillä – väriä valkoisen lumivaipan keskelle. (Kuva: Marju Hulttinen)

Pohjois-Suomen asukkailla ei siis ole mitään ylimääräistä taikageeniä, joilla he porskuttavat eteenpäin pakkasissa ja tuiskuissa. Rissasen mukaan he pukeutuvat paremmin: Pitävät hattua ja ovat muutenkin kunnollisissa vermeissä.


– Nykynuoret pukeutuvat muodin eikä sään mukaan. Eivät pidä kunnon villakerrosta, joka eristäisi.

Suomen Ladun Jenni Humalajokikin kannustaa ulkoilusta nauttimiseen eikä sisällä kökkimiseen.

– Talvessa pärjää parhaiten oikeilla varusteilla ja kerrospukeutumisella. Pue alimmaiseksi sellaista, joka siirtää kosteuden pois iholta, sitten välikerroksia kelin mukaan. Päällimmäiseksi tuulenpitävää, mutta sopivasti hengittävää. Liikaa ei kannata kuitenkaan pukea, jos aikoo liikkua.

Ruskea on uusi valkoinen
Osa eläimistä pukeutuu talveen talviturkilla: paksumpi karva ja valkoinen suojaväri ovat selviytymiskeino talven hangille.

– Turkin väri on sisäänrakennettu asia, geneettisesti säädelty. Säätely menee kalenterin mukaan. Talvet vaihtelevat vuodesta toiseen, joten on aina tilanteita, joissa on valkoisia eläimiä tummassa maastossa. Riekosta on tehty tutkimusta. Sen mukaan kanta on vähentynyt niillä alueilla, joilla epäsopeutuman aika on pidempi. Riekon valkoisuus ja lumettomuus selittävät, miksi riekko on vähentynyt toisilla alueilla nopeammin, Luken erityistutkija Lindén selventää.

Kanahaukat iloitsevat. Valkoiset kohteet näkyvät helposti tummalla.

Lindén kertoo, että amerikkalaisesta lumikenkäjäniksistä on tullut talvella ruskeampia. Tämä on evolutiivinen muutos: Jos jollain on ruskeampi turkki, sitä evoluutio suosii. Näin yksinkertaisesti asia ei kuitenkaan ole, vaan taustalla on yhden lähilajin geenien karkaaminen toiseen: lumikenkäjäniksestä on löydetty Kalifornian jäniksen geenejä.

Lukion biologian mukaan eri lajit eivät voisi risteytyä, mutta tällaista on kuitenkin tapahtunut. Tuleeko Suomessakin metsäjänis saamaan rusakonruskeutta? Tämä jää nähtäväksi. Ruskeus tullee olemaan pitkäaikainen, hiljattain etenevä trendi. Jos jollain on ruskeampi turkki, evoluutio suosii sitä.

Suomen kuolleisuus pienin 14 asteessa
Osa suomalaisista odottaa innolla lämmintä kesää, toiset unelmoivat talviurheilusta kesällä, ja toivovat palavasti helteiden höllenemistä.

Rissasen mukaan kuolleisuus on Suomessa pienin, kun mittari näyttää noin 14 astetta. Kreikassa vastaava asteluku on + 21 C. Tästä voisi päätellä, että suomalaisten keho voisi parhaiten keväisessä tai syksyisessä ilmanalassa. Kaikki on kuitenkin pitkälti tottumiskysymyksiä. Maahanmuuttaja Afrikasta sopeutuu säähän, kun pukeutuu kunnolla.

Pohjoisesta, Tornionjokilaaksosta kotoisin oleva, nyt Helsingissä asuva Mirka Saarela vahvistaa samaa varustelun taitoa.

– Luulen, että pohjoisen ihmisillä on luonto ja sen kiertokulku paljon lähempänä elämää kuin Helsingissä. Sen vuoksi siitä nautitaan. Täällähän talvi vaan häiritsee ihmisiä, kun voi olla liukasta ja lumi voi viedä parkkipaikat. Pohjoisessa ollaan totuttu varustautumaan kylmään. Esimerkiksi kovilla pakkasilla muistetaan ottaa lisävaatetta autoon siltä varalta, jos auto vaikka jäätyisi välillä. Monilla on talvisia harrastuksia, jonka vuoksi talvi on kiva.
– Itse en valita ikinä säästä, kun sille ei voi mitään.

Lumi tuo lisää valoa ja uusia harrastusmahdollisuuksia. Suomen Ladun Jenni Humalajoki kannustaa kokeilemaan monia eri lajeja ja ulkoilemaan rohkeasti, talvella tutut maisemat näyttävät erilaisilta. (Kuva: Marju Hulttinen)

Positiivisuutta psyykkeeseen jäävedestä
Vahvan suosikin hiihdon rinnalla suomalaisten muita mielitalvilajeja ovat ulkoilu ja kävely. Lauhempana vuonna muitakin lajeja pystyy harrastamaan ympärivuotisesti.

– Liukulumikenkäily on viime talvien uutuus. Niitä voi käyttää kengillä, sauvat tarvitaan kaveriksi. Sukset ovat leveämmät ja lyhyemmät, niissä on pitokarvapohja. Välineillä liutaan eteenpäin, joka näyttää enemmän hiihdolta. Liukulumikengissä yhdistyy suksen ja lumikengän ominaisuuksia. Niillä pääsee liikkumaan paremmin umpihangessa, Suomen ladun Jenni Humalajoki vinkkaa.

Talviuinti on viime aikoina nostanut suosiotaan. Humalajoki kertoo tehdystä talviuintikyselyssä, jossa kartoitettiin tottumuksia. Uudet lajin harrastajat ovat kasvussa. Uimassa käydään nyt enemmän ilman saunaa, tosin voi olla, että tähän osasyynä on korona. Vedessä ollaan myös pidempään kuin ennen.

– Talviuinnista koetut positiiviset vaikutukset psyykkiselle terveydelle ovat mielenvirkeyden parantuminen ja stressin vähentyminen. Talviuinti on tosi palkitseva harrastaminen. Se koukuttaa helposti. Pienelläkin kastautumisella saa hyvän mielen aikaiseksi.

Talviuinnin vaikutukset ovat yksilöllisiä niin kuin myös kylmän kokeminen. Kokemusten mukaan talviuinnin harrastaminen kahdesta kolmeen kertaan viikossa saa aikaan hyviä terveysvaikutuksia. Myös kylmänsietokyky paranee suurimman osa mielestä. (Kuva: Flickr)

Luonnonsuojelu ei tunne rajoja
Minkälaista aikaa talvi on ylipäätään luonnolle; onko se hyvä vai huono asia? Tuleeko pieni metsähiiri surulliseksi, kun pakastaa ja lunta tupruttaa?

–  Filosofisia kysymyksiä. Koska talvi on ollut aina olemassa, meidän luonto on muokkaantunut sen mukaan. Suurin osa lajeista tarvitsee talvea. Talvi muovaa eliöyhteisöämme: mitkä lajit ovat nyt siinä porukassa mukana. Talvi on siis tärkeä muuttuja, Luonnonvarakeskuksen Lindén pohtii.

Hänen mukaansa talvi on osalle vain selviytymistaistelua. Eurooppalaiset lajit ovat levittäytymässä meille lujaa vauhtia, pohjoisemmat lajit vetäytyvät yhä pohjoisemmaksi. Niille lajeille, jotka tarvitsevat talvea, tämä on huonompi asia. Ihan pohjoisimmista lapin lajeista on oltava huolissaan: niissä selvä syyllinen on ilmastonmuutos.

Toisenlaista luontoa on kuitenkin tulossa. Itsestään selvää on, että lajisto tulee muuttumaan. Myöhemmin meillä on ehkä sellaisia tapauksia, jotka elelevät nyt Puolan tai Latvian suunnalla. Luonnonsuojelussa ei tarvitse ajatella rajoja.

Luonnossa tapahtuu hirvittävästi heilahtelua. Muutos on luonnollinen prosessi, sen lisänä kulkee ihmisen toiminnalla aiheuttama muutos – ilmastonmuutos. (Kuva: Marju Hulttinen)

Lumi lämmittää ja antaa suojaa
– Talven merkitys vuodenkierrolle on hirveän suuri. Sen myötä on kehittynyt paljon erilaisia sopeutumia. Nekään eivät aina riitä. Talven kanssa ei ole leikkimistä, Andreas Lindén toteaa.

Lumi tuo lisää valoa ja harrastusmahdollisuuksia. Suomen Ladun Jenni Humalajoki kannustaa ihmisiä ulkoilusta nauttimiseen eikä sisällä kökkimiseen.

– Talvella ihmisten ulkoilu saattaa vähentyä. Otsalamppu, hyvät heijastimet ja pitävät kengät ovat hyviä kavereita lenkeillä muun talvivarustuksen lisäksi. Hiihtoa pystyy harrastamaan vain talvella. Anna sille uusi mahdollisuus, jos kouluajoista on ikäviä kokemuksia, Humalajoki rohkaisee.

Pikkunisäkkäät pysyttelevät lumen alla. Niiden maailma on talvella pitkälti siellä.  Riekko kaivautuu kieppiin, lumeen. Se uppoutuu sinne lähes kokonaan, vain pieni reikä pilkahtaa hangessa. Ilma on hyvä eristäjä.  Lumi suojaa. On hyvä olla.

Riekko yöpyy talvisin kiepissä, syvällä lumihangen sisällä. Kiepissä on muutama lämpöaste, vaikka ulkona paukkuisi kovakin pakkanen. Lintu saa säästettyä energiaansa. (Kuva: Flickr)

Ammattiesittely: Jenni käy yhteiskunnallista keskustelua teatterin keinoin

Teatteri-ilmaisun ohjaaja Jenni Korpela toimii Helsingin Ylioppilasteatterin taiteellisena vastaavana. Jo nuorena esiintymisestä kiinnostunut Jenni löysi intohimonsa teatteriohjaajan saappaista.

Toimitus, kuvaus ja editointi: Jere Hultin