Leijalautailu näyttää ulkopuolelta helpolta, mutta todellisuudessa laji vaatii paljon harjoittelua, kehonhallintaa ja tuulen ymmärtämistä. Samuli Paloselle juuri jatkuva uuden oppiminen tekee harrastuksesta koukuttavan.
Palonen kiinnostui leijalautailusta ensimmäisen kerran matkalla Afrikassa. Merellä näkyi paljon leijoja, ja laji herätti heti kiinnostuksen.
– Se näytti todella siistiltä. Vähän kuin purjehdusta, mutta samalla siinä oli jotain extreme-lajiin liittyvää.
Myöhemmin Palonen päätyi itse kokeilemaan lajia. Maailmalla kitesurfingina tai kiteboardingina tunnetussa harrastuksessa yhdistyvät tuuli, vesi, lauta ja kehonhallinta.
– Mietin aluksi, että voiko noin pienellä liikkeellä päästä noin korkealle. Se näytti niin vaivattomalta. Mutta todellisuus on jotain ihan muuta, kun sitä itse harrastaa.
Leijalautailussa opittavaa riittää lähes loputtomasti. Kehon ja laudan hallinnan lisäksi pitää osata hyödyntää ja kontrolloida tuulta.
– Siinä yhdistyy niin monta asiaa. Tuntuu, että joka päivä oppii jotain uutta.
Suomessa harrastajien yhteisö on muodostunut erityisesti rannikkoseuduille. Helsingissä yksi keskeisistä paikoista on Kasinoranta, mutta harrastajia löytyy myös esimerkiksi Hangosta, Porista, Oulusta ja Turun seudulta.
Koska lajia ei käytännössä voi harrastaa yksin, rannalla tutustuu helposti muihin harrastajiin.
– Tänne voidaan tulla yksin, mutta aina tarvitsee kaverin esimerkiksi nappaamaan leijan.
Tuuli määrää tahdin
Leijalautailu on vahvasti riippuvainen säästä ja tuulesta. Palonen yrittää käydä harrastamassa aina, kun olosuhteet sallivat. Keskimäärin harrastuskertoja kertyy noin viisi kuukaudessa, mutta hyvillä keleillä huomattavasti enemmän.
Jos Helsingissä ei ole sopivaa tuulta, matka voi suuntautua esimerkiksi Hankoon. Myös lomamatkoilla harrastus kulkee mukana.
– Lomamatkat tuntuvat nykyään enemmän tai vähemmän keskittyvän tähän lajiin. Silloin katsotaan paikka, jossa sitä pystyy harrastamaan mahdollisimman paljon.
Kylmä sää ei pysäytä innokkaimpia harrastajia. Osa käy vesillä ympäri vuoden kuivapuvuissa, ja talvella lajia voidaan jatkaa myös lumilaudalla.
Palonen itse harrastaa mahdollisuuksien mukaan vielä lokakuun loppuun tai marraskuun alkuun asti.
Leijalautailussa viehättääkin juuri yhdistelmä haastetta, luonnonolosuhteita ja jatkuvaa kehittymistä. Kun tuuli osuu kohdalleen, harrastaja pääsee tekemään sitä, mikä sai Palosen alun perin kiinnostumaan lajista: lentämään veden päällä.
Kuvat ja teksti: Kim Backman
