San Siron legendaarisen stadionin 61 000 katsojaa valmistautui viime perjantaina historialliseen iltaan, kun Milano–Cortinan talviolympialaisten pääavajaiset alkoivat. Näyttävä, värikäs ja täynnä yllätyksiä oleva seremonia lupasi etukäteen paljon, mutta vastasiko se odotuksia?
Avajaisseremonia oli kaikkea muuta kuin hillitty. Lavalla yhdistyi oopperaa, balettia ja modernia tanssia. Italialaiset kulttuuriviittaukset kuten pasta ja espresso tulivat hienosti esille, ja kimallus sekä suuret säveltäjähahmot tekivät kokonaisuudesta hyvin italialaisen. Avajaisissa myös musiikki kantoi vahvasti seremoniaa. Mariah Careyn Volare yllätti positiivisesti, ja Andrea Bocellin Nessun Dorma veti koko stadionin hiljaiseksi.
Myös maailmanpoliittinen tilanne näkyi San Siron stadionilla. Joukkueiden saapuessa estradille Ukraina sai voimakkaat suosionosoitukset. Israelille buuattiin, ja Yhdysvalloille hurraukset muuttuivat myös buuaukseksi, kun varapresidentti J.D. Vance ilmestyi ruutuun. Tunnelma pysyi kuitenkin suurimmaksi osaksi yhteisöllisenä.
Avajaiset kokivat merkittäviä haasteita urheilijoiden paraatin aikana. Ensimmäistä kertaa historiassa paraati järjestettiin samanaikaisesti useassa kaupungissa: Milano, Cortina d’Ampezzo, Predazzo ja Livigno. San Sirolla Milanossa nähtiin aluksi vain nimikylttejä kantavia henkilöitä, ja useat urheilijat marssivat eri paikkakunnilla, kuten Suomen Krista Pärmäkoski ja Mikko Lehtonen. Jaettu paraati vähensi jännitettä ja tapahtuman dramaattisuutta.
Tapahtuma venyi myös hieman pitkäksi. Urheilijaparaati kesti puolitoista tuntia, ja koko seremonia yli kolme ja puoli tuntia. Pitkät puheet ja hajanainen ohjelma tekivät kokonaisuudesta ajoittain väsyttävää seurattavaa. Vaikka Italian joukkueen saapuminen ja yksittäiset kohokohdat kuten Bocellin esitys olivat vakuuttavia, kokonaisuus ei toiminut yhtä vahvasti.
Historiallisia poikkeuksia nähtiin myös seremonian järjestelyissä. Esimerkiksi Kreikka, joka perinteisesti aloittaa olympialaisten avajaiset, boikotoi Milanossa järjestettyä tapahtumaa, sillä koko joukkuetta ei päästetty mukaan. Kreikkalaiset urheilijat marssivat Predazzossa ja Cortinassa, mikä rikkoi lähes sadan vuoden perinteen.
Predazzon “satelliittiavajaisissa” koettiin selkeämpi pettymys. Mäkihyppystadionilla seurattiin Milanon pääavajaisia pieneltä screeniltä kylmässä ja pimeydessä. Suomen Krista Pärmäkoski johti mäkihyppykisoista tunnetun Predazzon illassa suomalaisia urheilijoita, mutta kahden tunnin ulkotilaisuus jätti monelle puun maun suuhun.
Kaiken kaikkiaan Milano–Cortinan avajaiset tarjosivat upeita hetkiä, mutta myös kritiikin kohteita. Näyttävä aloitus, musiikki ja kulttuuriesitykset loivat ilmaan aitoa olympialaisten huumaa, mutta urheilijaparaatin hajauttaminen ja tapahtuman kesto osoittivat, että innovatiiviset ratkaisut vaativat vielä hienosäätöä. Urheilijoiden osallistuminen eri paikkakunnilla toi oman lisähaasteensa tapahtuman seurattavuuteen. Talviolympialaisten avajaiset olivat myös muistutus siitä, että urheilu ei tapahdu erillään muun maailman tapahtumista, ja poliittiset tilanteet heijastuvat päivä päivältä enemmän urheilumaailmaan.
Teksti: Väinö Helenius
