Muistatko ajan, jolloin juokseminen kuului lähinnä Cooperin testiin ja koulun liikuntatunnille? Nyt se on iso trendi ja vaikuttaa siltä, että yhtäkkiä kaikki juoksevat ja vieläpä vapaaehtoisesti.
Onko mikään ihme, että se on nykyään trendikästä? Sehän on halpaa, yksinkertaista ja aina saatavilla – ei tarvita muuta kuin lenkkikengät ja vähän intoa. Paitsi, että nykyisin kuitenkin tarvitaan usein myös älykello, kuulokkeet, juoksuliivi, aurinkolasit ja sovellus, joka huolehtii siitä, että jokainen kilometri tulee tallennettua ja jaettua muille nähtäväksi. Onko juoksulenkki yhtä merkittävä tai tulisiko sille edes lähdettyä, jos muut eivät sitä näkisi?
Juoksemisesta on tullut osa monen identiteettiä. Maraton-mitalit ripustetaan seinälle, puolikkaalle maratonille valmistautumisesta tehdään viikoittaisia some-päivityksiä ja Stravan kilometrit ovat suorastaan sosiaalista valuuttaa. Strava-sovellus on palvelu, joka sisältää muun muassa urheilusuoritusten seurannan, kilpailun muiden kanssa sekä sosiaalisen verkoston, jossa voi seurata muita ja jakaa omia saavutuksiaan.
Juoksemisessa on myös yhteisöllinen ulottuvuus. Juoksukerhot ja yhteislenkit kokoavat yhteen ihmisiä, jotka eivät muuten välttämättä kohtaisi. Tällaiset ryhmät ovat hyvä tapa rakentaa verkostoja ja löytää samanhenkisiä ystäviä. Vaikka suurin osa näistä yhteisöstä on hyödyllisiä ja ne kannustavat ihmisiä liikkumaan, asia ei kuitenkaan aina ole näin.
Tänä kesänä TikTokissa kiersi video lontoolaisesta juoksukerhosta, jossa jäseniltä kysyttiin, mitkä juoksuun liittyvät asiat aiheuttavat heille häpeää tai inhon tunteita. Vastaukset olivat vähintäänkin erikoisia: joku mainitsi ”juoksemisen ja puhumisen samaan aikaan”, toinen ”juoksuliivin käytön alle viiden kilometrin lenkeillä” ja kolmas ”huonot New Balancen kengät”.
Video sai osakseen runsaasti hämmennystä ja vastareaktioita. Moni juoksija kysyi, kuka tällaisia sääntöjä muka laatii ja miksi juoksemisesta pitäisi tehdä kilpailu myös varusteiden ja eri tapojen osalta. Loppujen lopuksi suurin osa juoksijoista lähtee lenkille juuri siksi, että se on heille mieleinen harrastus, eikä siksi, että pitäisi täyttää jotkin mielikuvitukselliset etikettisäännöt. Tällainen ilmapiiri ja ahtaat uskomukset eivät kannusta ihmisiä liikkumaan. Juokseminen on kaikille jotka siitä nauttivat ja sitä haluavat harrastaa kuntotasosta tai kenkämerkistä riippumatta.
Maailmalla on alkanut levitä myös juoksumuuli- tai Strava-muuli -ilmiö, jossa ihmiset palkkaavat muita juoksemaan lenkkejä puolestaan. Tarkoitus on kerskua suorituksilla tai pitää kulissia yllä sosiaalisessa mediassa tai liikuntasovelluksissa.
Tämä herättää mielessäni kysymyksiä – mitä järkeä on maksaa jollekkin toiselle siitä, että hän juoksee puolestasi ja samalla menettää ne hyödyt, mitä urheilusuoritus olisi voinut sinulle tarjota. Onko todella niin, että sosiaalinen status on nykypäivänä omaa terveyttä ja hyvinvointia tärkeämpää?
Hyvää juoksun trendiytymisessä on kuitenkin se, että monet ovat halunneet antaa sille uuden mahdollisuuden kouluaikaisten liikuntatuntien jälkeen ja saanut siitä uuden terveellisen tavan psyykkisen ja fyysisen hyvinvointinsa tukemiseksi.
Juokseminen voi olla yhtä aikaa kuntoilua, terapiaa ja trendi-ilmiö. Ehkä se on ihan hyvä niin. Loppujen lopuksi tärkeintä on, että liikutaan – oli motivaatio sitten terveys, yhteisöllisyys tai ne kilometrit siellä Stravassa.
Teksti ja kuva: Wilu Kautonen
