Kauneusklinikat, botox-arvonnat ja täyteainepisteet vetivät puoleensa nuoria tyttöjä, kun taas aidosta hyvinvoinnista ja mielen tasapainosta puhuttiin vain harvoilla messuosastoilla. I love me -messut herättivät kysymyksen siitä, mitä itsensä rakastaminen oikeastaan tarkoittaa.
Kävin elämäni ensimmäistä kertaa I love me -messuilla.
Tapahtuma on Pohjois-Euroopan suurin kauneus- ja hyvinvointitapahtuma, mutta todellisuudessa se tuntui ostoskeskukselta, jossa ihmiset kuluttivat itseään paremmiksi.
Jokainen messuosasto tarjosi alennuksia, ilmaistuotteita ja loputonta ostettavaa. Viesti oli kaikkialla sama: näytä paremmalta, tunteaksesi olosi paremmaksi. Kauneus oli kulutusta.
Med spa -pisteitä oli useita. Moni niistä tarjosi pistoshoitoja heti paikan päällä. Yhdellä oli jopa onnenpyörä, josta pystyi voittamaan botoxia. Edessäni seisoi joukko nuoria tyttöjä, monet heistä selvästi yläasteikäisiä. Yksi heistä voitti pääpalkinnon: botox-hoidon omavalintaiselle alueelle. Kun työntekijä kysyi hänen ikäänsä, tyttö vastasi täyttäneensä 18 vuotta pari viikkoa aiemmin.
Messuilla liikkui valtavasti nuoria tyttöjä kaikkien näiden botoxia ja täyteaineita tarjoavien pisteiden keskellä. On kuitenkin hyvä muistaa, että nämä ovat lääketieteellisiä hoitoja, joihin liittyy toipumisaikaa ja riskejä.
Tyttö, joka voitti botox-palkinnon, kertoi työntekijälle, ettei ollut koskaan edes harkinnut botoxin ottamista. Oli selvää, että hän oli vielä teini-ikäinen, ja toivoin vilpittömästi, ettei hän lopulta mennyt hoitoon. Ajatus siitä, että hänen kasvoihinsa ruiskutettaisiin neurotoksiinia hetken mielijohteesta messukeskuksessa, tuntui kamalalta.
Kauneuden tavoittelusta on tullut suorituskeskeistä. Käytävillä jonotettiin laitteisiin, jotka lupasivat valkaista hampaat tai kiristää ihoa. Kaikki oli välitöntä, pinnallista ja helposti ostettavaa. Kymmenet brändit, sadat tuotteet ja yksi viesti: olet melkein tarpeeksi, mutta et vielä. Tarvitset vielä tämän seerumin, tämän pistoksen, tämän laitteen.
Kauneusmarkkinat elävät epävarmuudesta. Kun ulkonäköä voi muokata yhä helpommin, raja normaalin ja liiallisen välillä katoaa. Yhä nuoremmat altistuvat ajatukselle, että itsearvostus syntyy ostamisella. Monet brändit julistavat itsehyväksynnän sanomaa ja samalla kehottavat ostamaan tuotteita, jotka lupaavat tehdä meistä “parempia.”
Lopulta ostin itsekin liikaa tuotteita, vaikka koko tapahtuma sai minut pohtimaan omaa osallisuuttani ylikuluttamisen kulttuuriin. Päädyin ostamaan kertakäyttöisiä kasvomaskeja, tekokynsiä ja ihonhoitotuotteita. Sain hetkellisen hyvän olon, mutta en kokenut rakastavani itseäni yhtään enempää.
Kävelin ohi MIELI ry:n osaston. Se oli lähes tyhjä. Mielenterveys ei messuilla ollut se, mikä veti väkeä puoleensa. Olisin kaivannut enemmän maanläheisiä pisteitä, kuten mielenterveyteen ja kehonkuvaan keskittyviä osastoja. Niitä kyllä oli, mutta ne hukkuivat ihmismassan ja kauneuden kulutuksen alle.
Ehkä se kertoo kaiken siitä, mitä me tänä päivänä kutsumme hyvinvoinniksi.
Teksti ja kuvat: Jasmin Neesham
