Hauskaa ja helppoa kielenoppimista. Tässä jaksossa vieraillaan kotieläintilalla,, jossa PieniSieni ja SuuriKuu tapaavat ainakin lehmiä, lampaita ja possuja.
Käsikirjoitus & Editointi: Karolina Vilen, Karoliina Roihu
Hauskaa ja helppoa kielenoppimista. Tässä jaksossa vieraillaan kotieläintilalla,, jossa PieniSieni ja SuuriKuu tapaavat ainakin lehmiä, lampaita ja possuja.

Virallisen kisabiisin on säveltänyt ja tuottanut Samuli Kivelä, taiteilijanimeltään Ujo Sanchez. Kappaleen on sanoittanut ja laulanut Kajaanilaislähtöinen Heikki Mäkäräinen. “Long in to the night”–tunnuskappaleella halutaan viestittää kuuntelijalle kilpailujen sanomaa “Nuorissa on tulevaisuus” ja ”usko aina itseesi ja omiin unelmiisi” . Kappaleen on tarkoitus nostaa, myös kisatunnelmaa Euroopasta kilpailemaan tuleville huippu-urheilijoille. Kappale on elektronista poppia, johon on sisällytetty rap-lyriikoita. Kappale tehtiin alunperin vuoden 2021 kisoihin.
Musiikkivideo kappaleelle on kuvattu Vuokatin kilpailualueella. Musiikkivideon kuvauksiin osallistui nuoria paikallisia urheilijoita, Kainuun ammattiopiston media-alan opiskelijoita ja Kajaani dancen tanssijoita.

Pesäpallon pariin Timo päätyi samalla tavalla kuin moni muukin nuori, vanhempien sisarusten, tässä tapauksessa neljä vuotta vanhemman veljen perässä.
“Sillonen valmentaja sanoi, että aika pieni kaveri on, mutta ehdottomasti koittamaan vaan. Ensimmäisten harjoitusten jälkeen hän oli sitten todennut vanhemmille, että saa jatkaa.”
Ja niinhän se jatkuikin. Pesäpallon lisäksi lajeina seuratasolla oli lentopallo ja uinti, mutta kaikenlaista liikuntaa tuli pihapelien ja muun tekemisen muodossa todella monipuolisesti.
“Aina oltiin liikunnallisia, kaikki päivät touhuttiin pihalla kavereiden kanssa. Liikkuminen oli aina todella monipuolista, vaikka ei monessa lajissa tullutkaan kisattua.”
Monipuolisuus viehättää
Pesäpallossa tarvittavien ominaisuuksien kirjo on laaja. Tärkeimpinä ominaisuuksina Timo mainitsee kestävyyden, voiman ja kimmoisuus ominaisuudet. Toki ominaisuuksien tärkeys vaihtelee myös roolin mukaan. Pesäpallo on vahvasti roolitettu peli. Esimerkiksi jos on etenijän sekä liikkuvan ulkopelaajan roolissa, voi pelin aikana juoksua kertyä kerätyn datan mukaan jopa kymmenen kilometriä
“Tykkäsin myös siitä, että se on taitolaji. Oma pääfokus oli lyöntipuolella, päätehtävä oli lyödä juoksuja. Kyllähän siellä tulee hienoja onnistumisen tunteita. Harjoitella sai monipuolisesti, koska lyöntejä on todella iso määrä, joita ottaa haltuun.”
Lajissa on myös erittäin pitkälle vietyä taktiikkapeliä, joka tuo lisämaustetta fyysisyyden lisäksi.

Kilpailu luonteessa
Kilpaileminen on tullut liikunnalliselle miehelle jo pienestä asti luonnostaan, kun pihapeleissä pelattiin aina maaleista, koreista tai pisteistä lajista riippuen.
Vanhemmat ovat mahdollistaneet harrastamisen ja tehneet sen eteen paljon. Kun isä ei ollut töissä, hän oli kuljettamassa, kannustamassa tai treenaamassa yhdessä pesäpalloilijanalun kanssa. Tätä toimintamallia Timo on pyrkinyt noudattamaan myös omien lastensa kanssa.
Tietoisesti tosissaan pelaaminen alkoi paljon myöhemmin, vasta täysi-ikäisenä.
Hämeen Pesä-Haukoissa ykköspesiksen pelaaminen loppui, kun joukkueesta lähti paljon pelaajia muihin seuroihin tuuraamaan sopupeleistä pelikieltoja saaneita pelaajia. Kauden alemmalla sarjatasolla kasvattajaseurassa pelattuaan Timon tie toi miehen Järvenpäähän.
“Sillon jouduin tietoisesti päättämään, että kyllä haluan koittaa, mihin siivet kantaa.”
Järvenpää valikoitui kohteeksi hieman erikoisempien menetelmien kautta, kun karttaan piirrettiin Ylöjärveltä 200 kilometrin säteelle ympyrä, ja alettiin katsoa, mitä on tarjolla. Järvenpäässä pelattiin silloin Ykköspesistä, mutta jo toisella kaudella joukkue nousi Superpesikseen.
Ammattimaisesti, mutta ei ammattilaisina
Vaikka pesäpallo ei varsinaisesti ansaintalaji ollutkaan, oli toiminta todella ammattimaista. Talviaikaa, kun treenikausi oli kovimmillaan, harjoituksia oli seitsemästä yhdeksään kertaan viikossa.
Kun tavoitteet ovat korkealla ja harjoittelu ammattimaista, mutta elanto pitää ansaita jostain muualta, on yhdistelmä aika konstikas.
“Tein töitä iltaisin ja viikonloppuisin, sekä opiskelin insinööriksi. Se mihin se vaikutti eniten oli varmaan palautuminen. Tilanne ei ollut ammattiurheilun kannalta optimaalinen juuri levon vähyyden vuoksi.”
2000-luvun alkupuolella palautumisesta ja ravinnosta keskustelu sekä tietämys ei ollut samalla tasolla kuin tänä päivänä.
“Jos olisi silloin tiennyt ravinnosta ja muusta yhtä paljon kun nyt, niin varmasti olisi saanut tehoja enemmän irti. Silloin siihen ei vielä panostettu ja keskustelu oli hyvin pintapuolista. Mutta se oli ajan kuva silloin.”
Ne, jotka ansaitsevat elantonsa pesäpallolla eivät tee sitä vain pelaamalla, vaan toimivat usein seurassa myös muissa rooleissa, esimerkiksi junioripäällikkönä.
“Järvenpäässä olimme onnekkaita siinä mielessä, että siitä itsekin jotain sai. Monessa paikassa oli paljon huonommin. Järvenpää oli jopa poikkeava tämän rahapuolen kanssa.”

Joukkue suuressa roolissa
Kuten monille joukkueurheilun harrastajille, niin myös Timolle nimenomaan joukkueen kanssa tekeminen on ollut iso osa lajin viehätystä.
“Isossa osassa oli se, että sai pelata hyvien tyyppien kanssa ja pääsi hyviin porukoihin. Tavallaan se ruokki myös jatkamaan ja kehittämään itseään. Sellaisia kokemuksia on lajin parissa saanut, että on vaikea kuvitella, että sellaista saisi mistään muualta. Ei työelämässä tai muualla varmaan tulisi samanlaisia”.
Joukkueen merkitys korostuu vaikeina aikoina. Järvenpäässä seuran viimeistä Superpesiskautta varjostivat taloudelliset epäselvyydet. Pelaajille tilanne näyttäytyi lähinnä palkanmaksun epäselvyyksinä. Joukkue oli kuitenkin yhdessä ja yhteen hiileen puhaltaen päättänyt, että nyt hoidetaan hommat kunnialla loppuun asti. Ja se päätös riittikin pitkälle, SM-finaaleihin asti. Finaaleista joukkue sai kaulaansa ripustettavaksi hopeiset mitalit, mutta vaikka se suurin ja kaunein jäi saamatta, oli saavutus kaikkien vaikeuksien keskellä loistava.
“Meidän silloista porukkaa voi kutsua ostoporukaksi. Vaikka taitotaso joukkueessa oli todella kova, kyllä merkityksellisempää oli joukkuehenki ja yhdessä tekeminen.”
Rakkaus lajiin on säilynyt
Vaikka Timon pelaajaura loppui verrattain varhain, 26 ikävuoden tienoilla, ei rakkaus lajia kohtaan ole hukkunut. Laji on säilynyt elämässä niin harrastepesiksen SM-turnauksen kuin hyväntekeväisyystapahtumienkin muodossa. Ja pelaaminen on edelleen hauskaa.
“Rakkaus lajiin on säilynyt. Vaikka ura olisi voinut jatkua pidempään jos asiat olisivat menneet eri lailla, niin ehdottomasti plussan puolella kaikki, mitä siitä on saanut. Huikeita kokemuksia ja tärkeimpänä valtavan hienoja ja pitkäaikaisia ystäviä. Harrastepesisturnaus on myös semmoinen henkireikä, jossa pääsee nauttimaan pelaamisesta ja ystävien seurasta.”
Käy selväksi, että pesäpallo tulee pysymään entisen lyöjäjokerin elämässä hamaan tappiin asti, sekä katsomoiden, teksti-tv:n että harrastepelaamisen ja ystävien muodossa.

Vuokatissa 20-25.3 järjestettävissä Nuorten olympialaisissa kisataan lumilautailussa slopestylessa ja big airissa.
Suomella on joukkue sekä tytöissä että pojissa, urheilijoita yhteensä kuusi.
Tyttöjen joukkueessa on kaksi urheilijaa, Saana Korhonen ja Telma Särkipaju. Särkipaju on ollut viime aikoina hyvässä vireessä, joten menestystä voidaan odottaa.
Poikien joukkueessa kisaavat Roni Aalto, Elias Hämäläinen, Mitja Kauranen ja Niilo Silander. Poikien sarjoissa menestykseen tarvitaan huippusuorituksia, kun kilpailijoiden kärki on todella tasainen. Onnistuessaan suomalaiset voivat kuitenkin kolkutella kärkisijoja.
Kisoissa lajipäällikkönä toimiva Simo Suopanki kommentoi kansainvälistä tasoa seuraavasti:
“Jos täytyisi arvata, niin Saksa tulee olemaan melko kova. Myös Iso-Britannialla on vahva joukkue. Italia on nostanut tasoaan hyvin, ja Islanti on aina yllätys, he tulevat isolla joukkueella kisoihin. Sveitsi on aina tasaisen varma.”

EYOF (European Youth Olympic Festival) päästään vihdoinkin järjestämään kahden vuoden tauon jälkeen Vuokatissa 20.3 – 25.3. Urheilijoiden ikä sijoittuu 16 ja 18 vuoden väliin. Short Trackissä kilpaillaan 500, 1000, 1500 ja 3000 metrin matkoilla. (Short Track tunnetaan toiselta nimeltään lyhyen radan pikaluisteluna tai kaukalopikaluisteluna.)
Vuokatti Sport Academyn Maria Kärkkäinen kertoo, miksi Suomella ei ole kilpailussa joukkuetta.
”Suomella ei ole sen takia joukkuetta mukana, koska laji on Suomessa niin uusi, myös valmennus puuttuu lähes kokonaan. Olosuhteet ovat myös hänen mielestään heikot Suomessa harjoitteluun, sillä tällä hetkellä ainoa hyvä harjoittelupaikka sijaitsee Vuokatissa”, Kärkkäinen kertoo.
Urheilijoita osallistuu 20 eri maasta, ja kilpailijoita on 57. Asiantuntijoilta tiedusteltaessa kovimmiksi ennakosuosikeiksi lukeutuvat maat Unkari, Hollanti, Italia ja Ranska.
Helsingin Töölönlahdelle on noussut Pikku-Finlandiaksi nimetty rakennus, joka toimii tapahtumakeskuksena ja avoimena ajanviettopaikkana Finlandia-talon perusparannuksen ajan.
Pikku-Finlandiasta on haluttu tehdä kaikille avoin tila, jossa pidetään yleisötapahtumia ja jonka 127 metrin levyiseltä terassilta vierailijat voivat ihailla Töölönlahden maisemia. Rakennuksen yhteydessä toimii ravintola Finlandia Cafe&Wine.
Finlandia-talon perusparannus kestää vuoteen 2024 saakka.
Kuuntele alta, mitä Finlandia-talon toimitusjohtaja Johanna Tolonen kertoi Pikku-Finlandiasta ja sen tulevasta tapahtumatarjonnasta.

Oulusta aina Helsinkiin asti päätynyt Samuli Saukko on viettänyt ison osan elämästään salibandyn parissa.
28-vuotias Samuli Saukko on harrastanut salibandyä jo 20 vuotta. Ura alkoi ala-aste ikäisenä pihapelien ja koulukavereiden innoittamana.
-Silloin pelattiin paljon pihapelejä ja kun niissä pärjäsi, niin kaverit ehdotti, että tule joukkueeseen. Sähly tuli sitten aloitettua 8-vuotiaana Oulussa Oulun Luistinseurassa. Taidettiin paikallista leijonaliigaa pelata ensimmäiset vuodet. Se oli mukavaa ja sielläkin pärjäsi ja sai kavereita, niin oli helppo jatkaa, Saukko muistelee.
Ura jatkui Oulun Luistinseuran keltaisissa aina 20-vuotiaaksi saakka. OLS- matka päättyi useiden SM-sarja kausien jälkeen voitokkaasti, kun Saukko voitti A-junioreiden Suomen mestaruuden keväällä 2014.
Syksyllä 2014 Saukko siirtyi pelaamaan Limingan Niittomiehiin miesten Divaria. Limingassa kertyi viiden kauden aikana yli 100 pääsarja peliä plakkariin. Tehopisteissäkin satanen meni rikki näiden kausien aikana.
-Aika vähän jäi silloin pelejä välistä. Silloin kesti vielä paikat, Saukko kertoo.
Sitten oli aika muuttaa opiskeluiden perässä Kuopioon. Ja pelipaikka löytyi Vehmersalmen Vesasta, jossa pelejä kertyi kahdelta eri sarjatasolta.
-Silloin tulin opiskeluiden perässä Kuopioon ja VehVeen. Yksi kausi kakkosta ja yksi kausi Suomi-sarjaa tuli pelattua.
-Opiskelin Oulussa tradenomitutkinnon ja sitten mietin opintojen aikana, että mitä mä haluan tehdä. Päätin lähteä Kuopioon opiskelemaan rahoitusta ja tekemään maisteri tutkinnon, Saukko kertailee opintojensa kulkua.
Keväällä 2021 kun salibandykausi ja koulu oli saatu pakettiin, tuli pikainen muutto Helsinkiin.
-Sain Helsingistä työtarjouksen ja hetken mietinnän jälkeen päätin ottaa työn vastaan. Kahden viikon varoitusajalla tuli paikkakunnan vaihto.

Loukkaantumiset vaivanneet viime aikoina
Ensimmäinen kesä Helsingissä meni ilman salibandyä ja töihin keskittyen. Kun kesän jälkeen salibandy oli palaamassa taas kuvioihin, ei Saukko kerennyt käydä kuin yhdet harjoitukset kun loukkaantuminen yllätti.
-Kirkkonummen Rangersista tuli yhteydenotto, että tulehan treeneihin. Menin sinne ja sain ekat treenit alle. Seuraavana päivä tein oman treenin, jossa tuli loukkaantuminen.
Parin viikon toipumisjakson aikana kaverit, jotka pelaavat Helsingin M-Teamissa houkuttelivat Saukon kokeilemaan menoa joukkueessaan. Siitä alkoikin sitten aika helsinkiläisessä joukkueessa.
-Menin käymään ja ekat treenit olivat aika kauheat, kun ei ollut pitänyt kahdeksaan kuukauteen mailaa kädessä, eikä hirveämmin juossut.
-Viikon päästä sitten soittivat M-Teamistä, että tulehan tänään treeneihin. Sitten treenien jälkeen tarjosivat sopimusta, Saukko iloitsee.
Kausi alkoi Saukon osalta hieman muuta joukkuetta myöhemmin, kun sopimus kirjoitettiin kauden avausviikolla ja pelikunto ei ollut vielä täydellinen.
Kiriminen pelikuntoon katkesikin sitten taas loukkaantumiseen.
-Sitten piti taas alkaa vähän omaa fysiikkaa treenaaman. Sitä kun alettiin treenaamaan niin sanotusti nollasta sataan, niin kahden viikon jälkeen tuli loukkaantuminen. Kantapäähän tuli murtuma.
Murtunut kantapää viivästytti Saukon kauden alkua joulukuulle.
-Vaikka en ihan sata prosenttisessa kunnossa ollut, pystyin kuitenkin pelaamaan.
Tällä kaudella Saukolle on kertynyt kuusi peliä miesten Divarissa. Tämä voi jäädä kauden lopulliseksi pelimääräksi, kun loukkaantumiset eivät jätä rauhaan. Tammikuun puolessa välissä paukahti sitten nivunen.
-Alkoi sattumaan aika kovaa, ei pystynyt juoksemaan ja hyvä jos edes kävelemään.
Magneettikuvista selvisi, että nivunen on revähtänyt ja edessä olisi taas pitkä pelitauko. Nyt reilun kuukauden kuntoutuksen jälkeen edessä on uudet kuvaukset. Myöhemmin selviää, vaatiiko nivunen leikkausta vai ei.
-Hyvin todennäköisesti kausi on ohi, Saukko toteaa.
Ystävät ja muistot tärkeimpänä mielessä.
Kun palataan vielä muistelemaan uraa taakse päin, on Saukon mieleen jäänyt monia mieleenpainuvia hetkiä sekä hienoja ystävyyssuhteita.
-Ensimmäisenä mieleen tulee pelikaverit ja on saanut pitkäaikaisia hyviä ystävyyssuhteita. Ne nyt tärkeimpänä.
-Toisena ehkä sitten kaikki pukukoppielämä ja reissut. Joukkueissa on tullut yhteisöllisyyttä ja oppinut tuntemaan pelikaverit todella hyvin.
-Toki lisäksi mieleen on jäänyt myös hienoja voittoja ja myös pettymyksiä, Saukko summaa.

Onneksi Helsingissä pelataan korisliigaa, oli ensimmäinen ajatus, mikä mieleeni tuli, kun saavuin Kisahallille. Tänään oli ohjelmassa ottelu Helsinki Seagulls – Kouvot. Tähän vaiheeseen vuotta pelataan jo voittajien- vaihetta ennen playoffeja. Kisahallille saavuttaessa tulee hyviä fiiliksiä, kun pystyy aistimaan Helsingin olympialaisten tunnelmaa kuvista, joita seinillä näkyy. Alkulämmittelyjä seuratessa pelaajilla vaikuttaa olevan todella hyvät fiilikset ennen illan ottelua. Jo yli puoli tuntia ennen itse ottelun alkua väkeä saapuu todella hyvää vauhtia paikan päälle. Vaikuttaa hyvin vahvasti siltä, että tämäniltaisessa ottelussa on runsaasti väkeä paikalla.
Fanituotepiste yllätti positiivisesti laajuudellaan ja tuotteillaan
Fanituotemyyntipiste on järjestetty loistavasti, ettei ilman pientä vilkaisua siitä ei pääse edes ohitse. Fanituotepiste pitää jopa sisällään kattavan valikoiman fanituotteita, joita kannattajat haluavat ostaa. Ukrainan ja Venäjän väliseen sotaan otetaan hyvin kantaa valotaululla olevalla Ukrainan lipulla.

Tkachenko:n ensikosketukset Kisahallin parketille
Pelaajaesittely on toteutettu todella hienolla tyylillä, että molempien joukkueiden pelaajat kuulutetaan ääneen yleisölle. Ennen ottelua otetaan vielä Seagullsin toimesta aloittavan viisikon kuva. Näin ottelu pääsee alkamaan. Ihmiset hurraavat lujaäänisesti aina, kun kotijoukkue tekee pistesuorituksen, tai onnistuu näyttävästi pallonriistossa. Ukrainalainen pelaaja Ivan Tkachenko saapuu kentälle, ja saa valtavat aplodit yleisöltä. Todella positiivista huomata, kuinka paljon yleisöä, lopulta on saapunut paikan päälle seuraamaan ottelua. Ottelun teknisellä tauolla kuuluttaja kertoo yhteistyökumppanin järjestämästä yllätyksestä, jossa on yleisölle annetussa kirjekuoressa heidän tuotteensa. Todella hauskan näköistä, kun kaikki ihmiset tutkivat penkin alustaa samaan aikaan. Ollaan pelattu muutama minuutti toista neljännestä, katsomossa lähellä istuvien miesten kiroilusta voi päätellä, että tällä hetkellä ei olla tyytyväisiä peliin. Omasta mielestäni peli on ollut viihdyttävää, ja pisteitä on tullut mukavaan tahtiin. Häviöllä olevaa kotijoukkuetta koitetaan tsempata yleisön taputuksilla. Ja se toimii: kotijoukkueen peliesitys muuttuu totaalisesti aikaisemmasta.

Puoliajalla ihmiset lähtevät sankoin joukoin kohti myyntipistettä. Myyntipisteellä omaan silmääni pisti positiivisesti Seagullsin oma olut, jota on ollut myyjän mukaan pitkään valikoimassa. Puoliaikaviihdettä tässä ottelussa tarjotaan musiikin muodossa ja lapset menivät kentälle juoksentelemaan. Joukkueiden lämmittely alkaa, yleisö silti pysyy suuremmilta osin vielä pienten purtavien ja virvokkeiden parissa.

Puoliaika alkoi lupaavasti, mutta voitto lipesi käsistä
Ottelun toinen puolikas alkaa ja ihmisetkin ovat jo siirtyneet takaisin katsomoon. Heti ottelun alussa ihmiset osoittavat suosiotaan kotijoukkueelle kovasti taputuksilla, ja rummun paukutuksella. Kotijoukkueen tekemät kolmen pisteen heitot saavat yleisön huutamaan korvia huumaavasti. Todella hauska huomio tulee sitä, kun vastustaja tekee näin loppuvaiheessa ottelua korin, koko kisahalli hiljenee. Yleisön mukaan tuomari tekee kentällä virheen ja muutamat henkilöt mainitsevat siitä todella voimakkaasti. Pelaajat vaikuttavat hieman turhautuneilta tässä vaiheessa ja saman näkee yleisön kasvoista, kun pisteitä ei ole hetkeen tullut. Viimeisten minuuttien kuluessa yleisöstä alkaa huomaamaan todellisen jännityksen tuntua, koska peli alkaa tiukentua. Ottelu päättyy Kouvojen voittoon lukemin 85-90. Yleisön kovasta kannustuksesta huolimatta Seagulls häviää ja yleisö joutuu lähtemään pettyneenä kotiin. Ottelun parhaille pelaajille jaetaan palkinnot ja heille annetaan raikuvat aplodit, myös yleisön toimesta. Pienimmät fanit ovat kerääntyneet sankoin joukoin pelaajien pukukoppiin menevän käytävän eteen tapaamaan suosikki pelaajiaan, ja pyytämään nimikirjoituksia. Hymyn huulille saa muutama poika, jotka ottavat pallot käteensä, ja menevät heittelemään kentälle. Miettivät varmasti mielessään ”täällä minä aion isona pelata”.

Kun ottelu areena oli tyhjentynyt ihmisistä lähdin kulkemaan kohti paikkaa, jossa pressitilaisuus järjestetään. Saavuin pressitilaisuuteen kuuntelemaan Seagullssin päävalmentajan kommentteja. Ihmetyksekseni sain huomata olevani ainoa ulkopuolinen toimittaja koko tilaisuudessa. Päävalmentaja Jussi Laakso kertoo:
“Olen tyytyväinen uusien pelaajien esitykseen tämäniltaisessa ottelussa. Uskon edelleen hyvään loppukauteen, vaikka meitä tällä hetkellä koetellaan loukkaantumisilla ja muutamalla häviöllä putkeen. Tämän iltaisessa ottelussa meillä vain yksinkertaisesti loppui bensa kesken ottelun”.
Olin positiivisesti yllättänyt, kuinka paljon tiistai-iltana on saapunut yleisöä ottelua seuraamaan. Tämän kaltainen huomioiden teko myös kertoo mielestäni siitä, että koripallo kiinnostaa ihmisiä Helsingissä, eli hyvä, että pääsarjaa täällä pelataan.

Jarno Jumppanen

Yksi Uudenmaan suosituimmista ulkoliikuntapaikoista on ollut Tuusulanjärvi. Järvelle on ajettu pisimmillään yli 15 kilometriä pitkä rata, joka mahdollistaa muun muassa retkiluistelun, potkukelkkailun sekä perinteisen lenkkeilyn. Matkaa voi taittaa lyhyempiä pätkiä, mutta myös siirtyminen Tuusulasta Järvenpään keskustaan onnistuu jääradan kautta.
Viikonloppuisin järvellä onkin ollut väkeä ruuhkaksi asti. Harmaana tiistaina alkuillasta muutama ulkoilija oli lähtenyt uhmaamaan säätä idyllisessä Tuusulan kulttuurimaisemassa, mutta mistään yleisöryntäyksestä ei voi puhua. Viikonloppuisin, sekä hyvällä säällä myös arkisin tilanne on toinen. Ensimmäisinä viikonloppuina jääradan avaamisen jälkeen luistelulle oli vaikea jopa löytää tilaa, koska ihmisiä oli kuin Lahdentien juhannusruuhkassa.

“Olen monesti miettinyt, että olisi kiva päästä kokeilemaan retkiluistelua, kun nautin muutenkin luonnossa liikkumisesta sekä retkeilystä”, Tiia kertoo.
Gustavelundista vuokratamineilla jääradalle
Gustavelund on keskeisellä paikalla Tuusulanjärveä ja siis oiva paikka sijoittaa talviurheilun välinevuokraamo. Kokoushotelli on aivan järven rannassa, joten liikkumaan lähteminen tapahtuu sujuvasti. Vuokrauspalvelusta saa alleen joko retkiluistimet, potkukelkan tai lumikengät. Vuokraus tapahtuu vaivattomasti asiantuntevan vuokraajan ohjeistuksella. Uusien talviliikuntamuotojen kokeilu on myös tehty helpoksi, sillä välineiden vuokraus on kohtalaisen edullista. Retkiluistimet tai potkukelkan saa jalkojensa alle 20 eurolla kahdeksi tunniksi, lumikengät samaksi ajaksi 15 eurolla. Myös opastusta itse luisteluun sai ainakin tiistaina alkuillasta todella kattavasti. Toki voi olla, että ruuhka-aikana opastus voi olla vähemmän kattavaa, mikä toki on hyvin ymmärrettävää.

Järvireitillä on huomioitu todella hienosti nimenomaan pidempiä aikoja ulkoillen viettävien ihmisten tarpeet, kun nuotiopaikkoja sekä muitakin taukopaikkoja on tarjolla runsaasti. Vuonna 2019 valmistunut Fjällbon laituri on hieno luomus myös talvella, kun sitä pääsee ihastelemaan järveltä päin, ja siinäkös pitkän luistelun jälkeen kahvi maistuukin erityisen hyvältä. Myös Sarvikalliolla sekä Anttilanrannassa pääsee viettämään taukoja vaikka nuotiomakkaraa paistellen.
Jopa harmaana tiistaipäivänä kun retkiluistimia ensimmäistä kertaa jalkaansa vetäessään voi kokea, että nyt ollaan hienossa paikassa tekemässä jotain kivaa, ja voi hyvin ymmärtää, miksi paikka kerää niin paljon ihmisiä. Ensikertalaisina laiturin reunalla luistimet jalassaan voi kokea innostusta sekä jopa pientä luottamusta siihen, että tämähän menee kun vanhalla tekijällä.
Homma alkaa nopeasti sujumaan
Hyvistä ja asiantuntevista vuokraamon ohjeista huolimatta jopa kokeneellekin luistelijalle todellisuus voi iskeä aika kovin vasten kasvoja, kun retkiluistimen terät piirtävät ensimmäiset vetonsa luonnon jäähän. Homma ei olekaan ihan niin yksinkertaista kuin voisi äkkiseltään kuvitella. Kuitenkin hetken monoihin ja irtoteriin totuttelun jälkeen homma alkaa luistaa. Reilun puolentoista tunnin luistelun ja kulttuurimaisemasta nauttimisen jälkeen Tiia toteaa, että varmasti lähtee retkiluistelemaan myös toiste.
“Oli tosi kivaa. Alkuun yllättävän hankalaa, mutta nopeasti se lähti sitten sujumaan. Kun saa homman jujusta kiinni, eteneminen on vaivatonta ja nopeaa. En varmasti lähtisi tätä varsinaisena harjoittelumuotona toteuttamaan, mutta juuri retkeilyn kannalta aivan loistavaa ajanvietettä. Kun on hyvää seuraa, hyvät eväät ja hyvät välineet niin varmasti täällä viihtyy pidempiäkin aikoja.”

Vielä kerkeää kevään jäille
Nyt kun kevät tekee tuloaan, on Gustavelundista lähtevä reitti lyhentynyt noin puoleen siitä, mitä se on pisimmillään talven aikana ollut. Luonnonjää on kärsinyt jo jonkin verran päivällä porottavasta auringosta, ja pinta on jopa retkiluistimilla hieman hankalakulkuista. Kuitenkin on todettava, että kyllä sitä lyhyemmälläkin reitillä pääsee tekemisen makuun ja lajista saa todella hyvän kuvan. Erittäin suositeltava liikuntamuoto kokeiltavaksi hyvinkin pienellä kynnyksellä. Kun ei ole kiire minnekään, voi vaan nauttia raikkaasta ulkoilmasta ja retkeilyn tuomasta pienestä tauosta arjen aherrukseen.


Naistenpäivää vietetään tiistaina 8.3.2022, ja ajattelin valmistaa omalle elämäni naiselle jotain, minkä tekeminen ei vie tunteja keittiössä, mutta joka vaikuttaisi kuitenkin siltä, että jaksan nähdä vaivaa. Päädyin tutkimaan reseptivihkoja, ja osittain vallitsevan maailmantilanteen johdosta päädyin tutkimaan nimenomaan Kiovan kanaa, tai siis Kievin kanaa. Molempia kirjoitusasuja kun käytetään, tulee aivan mieleen ikuinen vasta vai vihta -keskustelu.
Huomasin reseptejä tutkiessani, ettei reseptillä nimestään huolimatta ollut juuri mitään tekemistä kaimakaupunkinsa kanssa, vaan sen juuret johtavat aina Ranskaan ja 1800-luvulle saakka. Venäläiset keittiömestarit 1800-luvulla hakivat, monien muiden tavoin, vaikutteita ja inspiraatiota ranskalaisesta keittiöstä, ja toivat 1800-luvun aikana, muodossa jos toisessa, reseptin Venäjälle. Resepti alkoi vakiintumaan nykyiseen muotoonsa 1900-luvun taitteessa ja 1915 resepti löytyi jo kotirouville tarkoitetusta reseptikirjasta.
Historiaa kyseisellä annoksella riittää enemmän kuin minäkään jaksaisin selittää. Perinteikäs, klassinen ja aivan uskomattoman maukas olkoot siis minun panokseni sen historiasta.
Reseptejä löytyi pienillä muunnoksilla niin monia kuin on kokkeja, joten minäkin päätin tehdä hieman reseptistä poiketen ja tehkää tekin!
Valmistus
Ota voi sulamaan mielellään jopa tuntia ennen valmisteluiden aloitusta, jotta se olisi helpommin muokattavissa.
Ota kana ulos jääkaapista samalla, kun aloitat maustevoin valmistamisen, oppivat olemaan (sekä ovat mukavampia käsitellä)
Maustevoi
100 grammaa voita
puolikas ruukku persiljaa
reilu ruokalusikallinen sitruunamehua
1-2 valkosipulinkynttä
Suolaa ja pippuria oman maun mukaan
Silppua persilja sekä hienonna valkosipuli.
Laita kaikki ainesosat kulhoon ja käytä esim. haarukkaa vaivaamiseen.
Kun maustevoi alkaa näyttää tasaisemmalta, ota leivinpaperia ja laita maustevoi leivinpaperin päälle (huom ei alle!).
Levittele maustevoi tasaiseksi levyksi ja laita hetkeksi pakkaseen.
Kana ja leivitys
4 kappaletta kanan rintafileitä (tai muita kanafileitä, mutta ohuempia on hankalampi käsitellä)
1 dl vehnäjauhoja
1,5 dl korppujauhoja
2 kappaletta kananmunia
Laita uuni hyvissä ajoin lämpiämään 200-asteeseen. Aseta kanat leikkuulaudalle, sekä kaiva kaikki muut ainekset valmiiksi.
Ota fileointiveitsi esiin ja tee sillä tasku kanan sisälle aloittaen paksuimmasta kohdasta.
Jos et omista fileointiveistä, perinteinen vihannesveitsi ajaa hyvin asian, tai kauppareissu Ikeaan.
Kun olet saanut purettua agressiosi kanaan, ota maustevoi pakkasesta ja pilko pienemmiksi paloiksi. Huom.sopiva palan koko määräytyy reiän koon mukaan! Työnnä maustevoi fileen “taskuun” ja onnittele itseäsi! Olet jo yli puolenvälin!
Ota esiin kolme lautasta tai muuta astiaa, joista yhteen laitat jauhot, toiseen korppujauhot ja
kolmanteen laitat munat, jotka olet vatkannut kuitenkin ensin. Ota kiinni kanasta, ja perusteellisesti pyörittele ensin jauhoissa, sitten munassa ja viimeisenä korppujauhoissa. Siirrä leivitetyt kanat omaan astiaan odottamaan tuomiota.
Ota paras paistinpannusi (suosittelen hiiliteräspannua) ja lisää siihen reilu nokare voita sekä pieni loraus öljyä. Lämmitä pannu kuumaksi ja laita kanat käristymään. Paista kanoista keskilämmöllä kauniin kultaisen ruskeita. Laita paistetut kanat suoraan vuokaan ja peitä vuoka foliolla. Paista uunissa 15 minuuttia 200-asteessa.

Voit tarjota fileitä monilla lisukkeilla, mutta perinteisesti perunamuusi sekä herneet ovat olleet voittamaton yhdistelmä.Päädyin itse käyttämään valmista perunamuusijauhetta, sillä äitini sanoin, “elämä on liian lyhyt”. Suosittelisin käyttämään suhteettoman määrän voita tuomaan muussiin makua. Kun kaikki on valmista, yritä parhaasi mukaan tehdä ruuasta miellyttävän näköistä, mutta älä huoli, vaikka ulkonäkö epäonnistuisi, korvaa maku sen korkojen kera.
