Yhden kurssin päässä Yhdysvaltain huippuyliopistoista

Jaakko Nieminen
-
0
Yhden kurssin päässä Yhdysvaltain huippuyliopistoista

Moukarinheittäjä Max Lampinen on yksi Suomen lupaavimmista nuorista yleisurheilijoista.

Varhaiset vuodet ja läpimurto

Vuonna 2004 syntynyt Lampinen aloitti moukarinheiton jo nuorena. Hänen valmentajanaan toimii oma isä, Tero Lampinen, mikä on luonut vankan pohjan Maxin kehitykselle. Monipuolisesti harjoitellut Lampinen on kilpaillut myös muissa heittolajeissa, kuten kuulantyönnössä ja kiekonheitossa.

Nuorten sarjoissa Lampinen on saavuttanut merkittävää menestystä. Hän teki läpimurtonsa kansainvälisellä tasolla voittamalla alle 20-vuotiaiden EM-kultaa vuonna 2023 Jerusalemissa. Tätä aiemmin hän oli jo saavuttanut MM-hopeaa alle 20-vuotiaiden kisoissa vuonna 2022 Calissa, Kolumbiassa.

Max Lampinen harjoittelemassa Espoonlahdessa

Nousujohteinen ura ja tulevaisuuden tavoitteet

Lampisen ura on ollut nousujohteinen ja hän on parantanut ennätyksiään tasaisesti siirtyessään vanhempiin ikäluokkiin. Miesten moukarilla hän on noussut haastamaan lajin kotimaisia konkareita ja rikkonut 70 metrin rajan useampaan otteeseen.

Vaikka menestys nuorten sarjoissa on jo vakuuttavaa, Lampisen tavoitteet ovat asetettu korkeammalle. Hän on todennut, että hän haluaa voittaa Kalevan Kisoista aikuisten Suomen mestaruuden. Seuraavalle kaudelle hän on asettanut vieläkin konkreettisemman tavoitteen: yli 75 metrin tulos. Lisäksi katse on jo suunnattu kansainvälisille kentille, sillä hänellä on vahva tahto päästä edustamaan Suomea ja menestymään vuoden 2026 Birminghamin EM-kilpailuissa.

Lampisen veli, Mico Lampinen, on myös menestynyt yleisurheilija, jonka päälaji on kiekonheitto. Veljesten keskinäinen tuki ja kilpailu ovat varmasti antaneet lisäpontta molempien uralle.

Treenit vedetään säässä kuin säässä.

Tulevaisuus Yhdysvaltain huippuyliopistoissa

Kansallisten ja kansainvälisten tavoitteiden rinnalla Max Lampisen katse on suunnattu myös Yhdysvaltain yliopistomaailmaan. Viime vuosina lähes 20 eri yliopistoa on osoittanut kiinnostuksensa häneen, tarjoten mahdollisuutta yhdistää huippu-urheilu ja akateeminen opiskelu.

– Jopa Harvardista valmentaja otti yhteyttä, mutta siihen ei tietenkään riittänyt arvosanat, Lampinen myöntää. Tällä hetkellä kaksi todennäköisintä vaihtoehtoa ovat Los Angelesin University of Southern California (USC) ja Texasin University of Texas at Austin.

Erityisesti USC houkuttelee vahvasti henkilökohtaisesta syystä.

– Kyllä silleen USC:hen haluaisin mennä, kun sinne pikkuvelikin lähti jo, Lampinen paljastaa. Tie Kaliforniaan ei kuitenkaan ole vielä täysin valmis. Jotta yliopiston asettamat vaatimukset täyttyisivät, Lampinen joutuu tekemään vielä ylimääräisen ponnistuksen.

– Se vaatii, että mun pitää tehdä yksi matikan kurssi, kun oli liian heikko matikka lukiossa, hän selittää. Päätös on vielä mietinnässä, mutta Lampinen on valmis tekemään tarvittavan työn unelmansa eteen.

Vaikka Lampinen on vielä nuori, hänen suorituksensa ja tasainen kehityksensä lupaavat hyvää. Tulevaisuudessa hänellä on kaikki mahdollisuudet nousta Suomen moukarinheiton uudeksi kärkinimeksi ja kamppailla aikuisten arvokisamitaleista.

Kuvat ja teksti: Jaakko Nieminen

Hyrox kuuluu kaikille – Kira ”Kipa” Tiivola uskoo lajin matalan kynnyksen voimaan

Ella Korhonen
-
0
Hyrox kuuluu kaikille – Kira ”Kipa” Tiivola uskoo lajin matalan kynnyksen voimaan

Hyrox saattaa ulospäin näyttää kilpailulajilta, mutta valmentaja Kipa Tiivolan mukaan kyseessä on ennen kaikkea liikuntamuoto, joka kuuluu kaikille, ei vain huippu-urheilijoille. Hyrox on suunniteltu niin, että sen pariin voi tulla kuka tahansa, hän sanoo.

HYROX on kansainvälinen fitness-laji, jossa yhdistyvät juoksu ja kahdeksan toiminnallista harjoitusta. Kilpailussa vuorottelevat 1 km juoksuosuudet ja seuraavat liikkeet: Ski Erg, kelkan työntö, kelkan veto, burpee-hypyt, soutulaite, farmarikävely, etenevä askelkyykky ja seinäpalloheitot. KUVA: ELLA KORHONEN

Valmennustyössä mukana isompi tavoite

Vaikka Hyrox on noussut vahvasti osaksi Tiivolan valmennustyötä, hän korostaa, että sen rooli on yksi osa laajempaa kokonaisuutta. Tiivola kertoo olevansa ennen kaikkea elämäntapamuutosvalmentaja, jonka tavoitteena on auttaa ihmisiä tekemään pysyviä muutoksia arjessaan. Hyrox voi olla siihen loistava väline, mutta tärkeintä on, että liikkumisesta tulee mielekästä ja säännöllistä, hän sanoo. 

Tiivolan mukaan laji yhdistää toiminnallisen harjoittelun ja juoksun tavalla, joka tekee siitä monipuolisen mutta helposti lähestyttävän. Kilpailussa vuorottelevat yhden kilometrin juoksuosuudet ja erilaiset harjoitusasemat, kuten kelkan työntö, soutu, burpee-hypyt ja seinäpalloheitot. Juuri lajin monipuolisuus tekee siitä houkuttelevan monelle. Monilla, joilla on taustaa salilla käymisestä tai juoksusta, siirtyminen Hyroxiin käy aika luonnostaan, Tiivola kertoo.

Juoksu on iso osa Hyroxia, kisoissa juoksun osuus on reilu kahdeksan kilometriä. KUVA: ELLA KORHONEN

Kisafiilis motivoi, mutta kisaaminen ei ole pakollista

Hyroxissa on selkeä kilpailullinen puoli, mutta se ei ollut lajin alkuperäinen tarkoitus. Lajin juuret ovat kuntoliikunnassa. Kilpailullisuus tuli mukaan vasta myöhemmin, kun haluttiin tuoda mukaan mitattavuutta ja sekä mahdollisuus haastaa itseään. Mutta ei ole mikään pakko kilpailla, osallistua voi vain itseään varten, Tiivola painottaa.

Hän muistuttaa, että vaikka sosiaalisessa mediassa usein näkyvät vain kisakuvat ja kovakuntoiset urheilijat, suurin osa osallistujista suorittaa kisatkin omaan tahtiin kuntoliikuntana, oman hyvinvointinsa tueksi.

Suomen ensimmäiset viralliset Hyrox-kisat ovat toukokuussa 2026. KUVA: ELLA KORHONEN

”Aidosti kaikille” ei ole pelkkä iskulause

Hyroxia markkinoidaan sloganeilla kuten ”kaikille sopiva laji”, ja Tiivolalle se ei ole vain mainoslause, vaan henkilökohtaisesti tärkeä periaate. Kipa kertoo, että hänen edesmennyt siskonsa käytti aikoinaan pyörätuolia ja se sai hänet ymmärtämään sen, kuinka tärkeää liikunnan saavutettavuus on. Siksi on hienoa, että Hyroxissa on myös esimerkiksi pyörätuolisarjoja, hän sanoo.

Ole-Fit Vallilassa on virallinen Hyrox Training Studio, jossa voi treenata sekä itsenäisesti, että ohjatuilla tunneilla. KUVA: ELLA KORHONEN

Tervetuloa juuri sellaisena kuin olet

Tiivola kiteyttää, että Hyroxiin ei tarvita huippukuntoa tai kisatavoitteita. Riittää, että haluaa liikkua ja kehittää itseään. Laji tarjoaa selkeät raamit ja yhteisön, jossa sinut toivotetaan tervetulleeksi juuri sellaisena kuin olet. Se on se juttu, miksi uskon tähän niin vahvasti, Kipa hymyilee.

Kipalta löytyy Suomen ensimmäiset Hyrox – verkkovalmennukset. KUVA: ELLA KORHONEN


Kuvat ja teksti: Ella Korhonen

Joulu tulee – oletko valmis?

Aino Kaareskorpi
-
0
Joulu tulee – oletko valmis?

Joulu tuo kultainen ja vuoden odotetuin perinnejuhla on saapunut taas. Monet ovat varmasti huomanneet, että vuosi vuodelta joulu saapuu kauppoihin yhä aikaisemmin. Pilaako kaikki tämä jouluhössötys oikean joulutunnelman, vai onko hyväksyttyä aloittaa lähtölaskenta jouluun aikaisin? 

Milloin on oikea aika aloittaa joulufiilistely? Mielestäni ainakaan syyskuussa ei vielä pitäisi olla tietoakaan joulusta. Eikö voitaisi nauttia syksystä ensin. Tuntuu, että joulu alkaa näkyä kaupoissa heti, kun ilmat viilenevät ja illat pimenevät. Joulukalenterit ilmestyvät yleensä lokakuun alussa kauppoihin, ellei jopa jo syyskuun loppupuolella, glögihyllyt kilisevät ja joulusuklaat täyttävät herkkuosaston. Latistaako tämä sitä oikeaa joulutunnelmaa, kun todellisuudessa joulukuuhun on vielä kaksi kuukautta aikaa?

Kävin tutkimusmatkalla kolmessa eri kaupassa ja jokaisessa kaupassa oli jo näin lokakuun alussa esillä jouluherkut. Joulukoristeita ei vielä niinkään näkynyt, mutta huomasin kuinka vaivihkaa jouluteemaisia tavaroita oli eri hyllyväleissä. Kyllä se joulu pikkuhiljaa alkaa hiipiä kauppoihin. Vaikka jouluherkut ovat jo kaupoissa, en välttämättä haluaisi nähdä joulupukkia vielä tässä vaiheessa vuotta. Veikkaan, että monet muut ovat samaa mieltä asiasta.

Joulun markkinointi varhaisessa vaiheessa on yleistynyt. Kaupoille tämä on varmasti kannattavaa, ne saavat lisättyä myyntiä, kun aloittavat esimerkiksi kalentereiden myynnin ajoissa. Jotkut saattavat odottaa joulusuklaita, ja ovat mielissään kun niitä taas saa kaupoista pitkän odotuksen jälkeen. Toisaalta tällainen kamala materian tuputtaminen lisää ylikulutusta ja voi tehdä monesta meistä hieman ahneitakin. Jotkut saattavat ostaa roppakaupalla erilaisia joulukalentereita, koska niitä on nykyään niin monia erilaisia. Miksi se yksi kalenteri ei enää riitä? Selvitin asiaa ja kysyin lähipiirissäni minkä takia on tärkeää, että on monta eri kalenteria eikä vain yksi ja vastaukseksi sain, että ne tuovat lapsuuden mieleen ja lisäävät joulutunnelmaa.

Joulukalenterit ovat etenkin monille lapsille tärkeä jouluperinne ja se aloittaa aloittaa lähtölaskennan jouluaattoon. Joulukalenteri oli itsellekin pienempänä tärkeä juttu ja odotin kovasti joulukuun ensimmäistä päivää, kun sai avata ensimmäisen luukun. Nykyään kalenteri ei ole niin tärkeä minulle ja olen nyt useampana vuonna jättänyt sen ostamatta. Kalenterit ovat kuitenkin aika kalliita verrattuna niiden sisältöön. Toisaalta kalenteri voisi tuoda enemmän joulutunnelmaa.

Onko joulusta tullut täysin materialistinen juhla?, minulle ainakin joulu merkitsee rauhaa ja läheisyyttä rakkaiden ihmisten kanssa. Ajatellaanko joulusta enää samalla tavalla kuin ennen. Tuntuu, että nykyään tärkeintä on vain se, kuka saa eniten kalliita ja hienoja lahjoja. Lahjat toki kuuluvat jouluperinteisiin, mutta joulu on paljon muutakin.

Kuva ja teksti: Aino Kaareskorpi

Onko Suomi turvallinen maa naisille?

Ella Korhonen
-
0
Onko Suomi turvallinen maa naisille?

Euroopan unionin perusoikeusviraston tutkimuksen mukaan Suomi on EU:n turvattomin maa naisille. Kävimme kysymässä ihmisten ajatuksia kadulla: tuntuuko Suomessa eläminen naisena turvattomalta, ja mitä asialle voisi tehdä?

Suunnittelu, kuvaus ja editointi: ELLA KORHONEN
Haastattelija: TUULI KATTILAMÄKI

Nuoralla tanssien – tanssitaidetta kulttuurileikkausten keskellä

Lotta Peura
-
0
Nuoralla tanssien – tanssitaidetta kulttuurileikkausten keskellä

Teatterikorkeakoulun valoisa aula on täynnä kuhinaa. Harjoituksista palaavat opiskelijat täyttävät tilan kevyellä puheensorinallaan. Jumppavaatteisiin sonnustautunut joukko astelee minua vastaan. Yksi heistä vilkuttaa minulle ja huikkaa varanneensa meille studion haastattelua varten.

Hän on Sonja-Riitta Laine, 30, helsinkiläinen tanssitaiteilija ja Teatterikorkeakoulun tanssitaiteen maisteriohjelman opiskelija, jonka elämässä tanssi on ollut vahvasti läsnä jo pienestä pitäen. Ammattihaaveeksi se muotoutui Laineen käydessä Vaskivuoren lukion tanssilinjaa, joka sai hänet hakemaan ensimmäistä kertaa Teatterikorkeakouluun ja ulkomaille tanssitaiteen kandidaatintutkintoon, mutta tällöin ovet eivät vielä auenneet.

Laine harjoittelemassa Teatterikorkeakoulun tanssisalissa. KUVA: LOTTA PEURA

–Silloin 17-vuotiaana ajattelin, että olen liian huono ammattitanssijaksi, Laine muistelee.

Oli keksittävä siis jotain muuta, ja niinpä Laine aloitti antropologian opinnot Helsingin yliopistossa. Tanssi ei kuitenkaan jäänyt, vaan pysyi vahvasti osana arkea.

– Tuntui jotenkin vapauttavalta tanssia, kun oli päättänyt, ettei siitä tulekaan ammattia, Laine kuvailee.

Lopulta kuitenkin uudelleen syntynyt liekki johti Laineen Tukholmaan, jossa hän suoritti tanssitaiteen kandidaatin tutkinnon. Siitä lähtien tanssi ei enää ollut vain intohimo – se oli myös ammatti, työ, toimeentulo ja valinta, joka vaati uudenlaista suhdetta omaan elämään.

Harrastuksesta ammatinharjoittajaksi

Tanssijan ammattiuran valinta vaati Laineelta paljon henkistä työtä.

– Koen, että tanssista tuli entistäkin isompi osa identiteettiäni, ja omanarvontunne nivoutui tiukemmin tanssitaitoihin, Laine kertoo.

Sonja-Riitta Laine tanssahteli jo ihan pienenä. KUVA: LOTTA PEURA

Suhde on muuttunut taloudelliseksi, onhan rakas itseilmaisun muoto muuttunut leipätyöksi. Pitää hyväksyä ja ymmärtää, millaisia tosiasioita se pitää sisällään – taloudellista arvaamattomuutta, luopumista kuukausipalkkahaaveista ja vahvaa omistautumista tanssiin.

– Minun piti ajatella, millaista on hyvä elämä. Haluanko elää niin, ettei tarvitse miettiä paljonko asiat kaupassa maksaa, tai voisiko hyvä elämä olla jotenkin helpompaa, tanssija muistelee.

Millainen on tanssin tila esittävään taiteeseen iskevien kulttuurileikkausten osalta?

– No sehän on ihan paska! Tanssi ja sirkus on tällä kentällä marginaalin marginaalissa, eli rahaa on aina ollut vähän, ja nyt entistäkin vähemmän, Laine vastaa.

Hän avaa esimerkkinä viime kesäistä tilannettaan, kun häneltä oli tilattu soolo osaksi ohjelmistoa, jonka järjestävältä taholta leikattiin koko avustus pois. Tämän seurauksena tanssijan palkkio puolittui ja tuotannollinen puoli jäi lähes kokonaan Laineen tehtäväksi.

Laine pohtimassa tanssitaiteen tilaa tämän päivän Suomessa. KUVA: LOTTA PEURA

Selkeiten leikkauksien tuoma ahdinko näkyy kuitenkin apurahahakijoiden määrissä, jotka ovat Laineen mukaan osissa hauista liki tuplaantuneet.

– Tietenkin se on monen asian summa, mutta esimerkiksi monet toimijat, jotka ovat ennen pystyneet rahoittamaan toimintaansa jatkuvalla avustuksella tai jotenkin muuten, joutuvat nyt kilpailemaan samoista apurahoista muiden kanssa, Laine pohtii.

Työskentelyä apurahojen armoilla

Apurahojen hakemiseen Laine suhtautuu varsin arkipäiväisesti. Se on kiinteä osa tanssijan työtä, jotta oma taide saisi rahoitusta. 

– Vaihtoehtoja on kaksi. Joko haet apurahaa, jolla rahoitat projektisi, tai sitten teet sen ilman rahaa, Laine naurahtaa.

Tietenkin on myös muita väyliä saada työlleen rahallista korvausta. Laine kertookin, että on päässyt myös työllistymään muiden teoksiin ja hankkeisiin, jolloin hänet palkannut osapuoli on hoitanut rahoituksen.

Koitan tiedustella, miltä tuntuu kun oma ammatinharjoittaminen on toisen myöntämästä rahoituksesta kiinni. Laine tokaisee sen olevan tällä alalla pelin henki, ja hänestä huokuu, että hän on hyväksynyt sen tosiasian.

Mitä mieltä olet nyt valinnastasi luoda työuraa tanssijana?

– Se ei ole ollut yksittäinen valinta, vaan sen valitsee aina uudelleen ja uudelleen. Tietenkin on aikoja, kun miettii miksi on valinnut näin, mutta lopulta muistaa kuitenkin miten tärkeä osa tanssiminen on omaa elämää, selittää Laine.

Hän kokee kuitenkin helpottavana sen, että taskusta löytyy myös antropologian maisterin paperit, mikäli hän haluaisi joku päivä valita tekevänsä jotain muuta leipänsä eteen.

– Se, että olen nyt valinnut tanssin, ei tarkoita, että se määrittäisi koko loppu urani, Laine kertoo.

KUVA: LOTTA PEURA

Ammatinharjoittamisen suolana tanssin ylivoimaisuus

Taidemuotona Laine kokee kuitenkin tanssin ylivoimaisena. Häntä kiehtoo tanssin poetiikka. Se ei selittele liikaa katsojalleen, vaan ilmaisee asioita symbolisesti kehon, assosiaatioiden ja tunnelmien kautta. Hän näkee siinä vahvan tunnekasvatuksellisen voiman, jota kautta voimme oppia paljon empatiasta ja omasta tunnemaailmastamme – ehkäpä siinä piilee se juju, jonka takia hän valitsee tanssin aina vain uudelleen ja uudelleen.

Kuvat ja teksti: Lotta Peura

Alamäkipyöräily on iloisen vaarallista hommaa: “Kuolemanpelko poistaa stressiä”

Teemu Lammi
-
0
Alamäkipyöräily on iloisen vaarallista hommaa: “Kuolemanpelko poistaa stressiä”


Alamäkipyöräily on alati kasvava laji, joka on harrastajien mukaan hyvää kuntoilua ja tehokas stressinpoistaja. Helsinki Downhill ry ylläpitää ja hallinnoi pyöräilyratoja Malminkartanonhuipun kyljessä. Harrastukseen tarvitset vain soveltuvan pyörän ja sopivat suojavarusteet.

Alamäkipyöräilyä harrastetaan usein haastavissa oloissa. Kuvassa Olli Bliss.

Alamäkipyöräily on 1970-luvulla Amerikan Yhdysvalloista alkunsa saanut polkupyöräilyn alalaji. Alamäkipyöräilyä ajettiin aluksi “cruiser”-tyyppisillä pyörillä siihen asti, että tätä varten kehittyi omanlaisensa vaihteellinen ja jousitettu maastopyörä. Huomiona voitanee todeta, että alamäkipyöräily edelsi maastopyöräilyä, ei toisin päin kuten usein ajatellaan. Suomessa alamäkipyöräilyä voi harrastaa monessa paikassa. Joissakin laskettelukeskusissa kesäaikaan on alamäkipyöräilyratoja ja etuna tässä on hiihtohissit, joita voi käyttää myös ylämäen helpompaan kapuamiseen.

Malminkartanon mäellä ei ole hissiä. Eniten energiaa harrastaessa kuluu ylös kapuamiseen.

Helsingin Downhill ry on rakentanut Malminkartanonhuipun pohjoiselle sivulle oman rataverkostonsa jäsentensä käyttöön. Ratavaihtoehtoja Malminkartanossa on 15 erilaista ja eritasoista.

Lajiin olennaisena osana kuuluu pitkät ilmalennot hyppyreistä hypättäessä. Kuvassa Markus Kainulainen.
Kypärä on alamäkipyöräilijän paras kaveri. Monet personoivat varusteitaan esimerkiksi maalaamalla ne oman näköiseksi. Kuvassa Pasi Luoman ja Jutta Karsikkaan kustomoidut kypärät. Kypärätaide Tomi “Lauski” Lauren.
Kunnollinen jousitus ja hyvät jarrut parantavat ajokokemusta ja turvallisuutta.
Kuvassa Pasi Luoma ja taustalla lentää Olli Bliss.

Tällä kertaa satuin paikalle juuri sopivaan aikaan, eli avointen porttien päivänä. Pari kertaa vuodessa yhdistys järjestää tapahtuman, jossa jokainen halukas pääsee kokeilemaan omalla pyörällään alamäkiajoa. Kesän avajaistapahtumissa on ollut myös pyörän vuokrausta.

Jutta Karsikas ja hänen kaunis My Little Pony kypäränsä.

Kypärä pitää kuitenkin olla omasta takaa, se on pakollinen. Laji vaatii kanttia, mutta kaikki paikallaolijat suosittelevat lämpimästi kokeilemaan.

Ihmisten Hengähtäessä pyöräkin saa hieman levätä. Malminkartanossa yhdistys on rakentanut itselleen katoksen, jossa pääsee taukoilemaan sateelta suojassa

Kuvat ja teksti: Teemu Lammi

Mielipiteitä elokuun joulusesongista

Mina Törmälä
-
0
Mielipiteitä elokuun joulusesongista

Kaupunki-TV selvitti millaisia ajatuksia herättää joulusesongin alkaminen elokuussa.

Suunnittelu, kuvaus ja editointi Mina Törmälä.

Toimittaja Jarkko Ruuska.

Käsipallo – monipuolinen ja fyysinen palloilulaji

Konsta Mervelä
-
0
Käsipallo – monipuolinen ja fyysinen palloilulaji

Käsipallo on maailman kolmanneksi pelatuin sisäpalloilulaji

Maailmalla käsipallo on kaikkien sisäpalloilulajien joukossa kolmanneksi pelatuin, heti kori- ja lentopallon jälkeen. Kaikkiaan käsipalloilijoita on noin 30 miljoonaa, suurin osa heistä on Euroopasta. Jäsenmaita kansainvälisellä käsipalloliitolla on yli 200. Olympialaisissa käsipallo nähtiin ensi kerran miesten osalta Münchenin olympialaisissa vuonna 1972, naiset kilpailivat olympialaisissa ensimmäisen kerran vuoden 1976 Montrealin kisoissa. 

Säännöistä

Käsipallokenttä on kooltaan 20 x 40 metriä ja sen päädyissä on maalit, joiden koko on 2 x 3 metriä. Aikuisten ottelu on kestoltaan kaksi 30 minuutin puoliaikaa, joiden välissä on kymmenen minuutin tauko. Joukkueiden kokoonpanoihin saa nimetä 16 pelaajaa, joista kerrallaan on kentällä kuusi kenttäpelaajaa ja maalivahti. Pelaaja saa pallo kädessään ottaa enintään kolme askelta, minkä jälkeen hänen on yritettävä heittää pallo vastustajan maaliin, syötettävä kanssapelaajalle tai pomputettava palloa koripallon tapaan, minkä jälkeen hänellä on taas uudet kolme askelta käytettävissään. Maalin saa normaalisti heittämällä pallon maaliin. Laji on runsasmaalinen, usein pelissä nähdään yli 20 maalia joukkuetta kohden. 

Suomalainen käsipallo

Suomessa on pelattu käsipalloa jo yli 70 vuotta. Rekisteröityneitä harrastajia on noin 4200 ja seuroja noin 40. Käsipallon harrastajien määrä on kasvanut tasaisesti vuosien mittaan. Apua on nyt hiljattain myös tullut Euroopan käsipalloliitolta (EHF). Sopimuksen myötä suomalainen käsipallo saa tukea lajin kehitykseen eurooppalaiselta kattojärjestöltä. Suomessa useimmat seurat keskittyvät nykyään ruotsinkieliselle rannikkoseudulle, mutta muun muassa Tampereella ja Turussa on suurta seuratoimintaa.

Atlaksen tavoite on nousu Suomen suurimmaksi seuraksi

Mariela Lånngvist edustaa puolustajana Atlas naisia Aktialiigassa. Lånngvistin mukaan laji on helppo aloittaa.

– Tarvitaan perustreenivaatteet, treenikengät, palloja ja maalit. Koulujen saleissa on useimmiten käsipallomaalit, ja koululiikuntana käsipallo on ollut mukana jo vuosia. 

Atlas naisten käsipallotreenit koostuvat alkulämmittelystä ja treeniosuudesta. Treeniosuudessa on aina tietty asia mihin keskitytään.

– Esim. hyökkäys, puolustus, kontra tai heitto. Lopussa yleensä pelataan, jossa keskitytään harjoiteltuun asiaan. Fyysisestä harjoittelusta pitää huolta joukkueen crossfit-treenaaminen. Se on tehty tukemaan lajia; voimantuotto, nopeus, räjähtävyys ja nopeus on asioita joihin keskitytään, Mariela kertoo.

Käsipalloa luonnehditaan pallopelien yleisurheiluksi: siinä juostaan, hypätään, heitetään ja välillä jopa painitaan.

– Monipuolisuus sekä nopea tempo on lajissa parasta. Suosittelen lajia kaikille, varsinkin heille jotka tykkäävät pallolajeista ja pienestä fyysisyydestä.

Käsipallossa käytetään käsipalloliimaa joka auttaa saamaan paremman otteen pallosta.

Kuvat ja teksti: Konsta Mervelä

Katse kiusaamiseen -gallup

Birgitta Taussi
-
0
Katse kiusaamiseen -gallup

Kiusaaminen on yhteiskunnassamme oleva ongelma johon tulisi puuttua entistä paremmin. Birgitta Taussi ja Teodora Jokelaisen toteuttivat syyskuussa 2025 katugallupin siitä millaisia ajatuksia kiusaaminen helsinkiläisissä herättää.

Suunnittelu, kuvaus, editointi Birgitta Taussi.

Haastattelija ja äänitys Teodora Jokelainen.

Tuoksuyliherkkyys

Niina Sinén
-
0
Tuoksuyliherkkyys

Tuoksuyliherkkyys on aihe, joka puhuttaa. Kysyimme aiheuttavatko erilaiset hajut ja hajusteet ongelmia.

Juontaja: ADA LINNANAHDE

Suunnittelu, kuvaus, editointi: NIINA SINÉN

1...212223...138Sivu 22 / 138

SEURAA MEITÄ

984SeuraajatSeuraa
2,000TilaajatTilaa