Otsalahko, eli Toni Hurskainen, on itseoppinut katutaiteilija, joka luottaa intuitioonsa taulujen maalaamisessa. Otsalahko on kehittänyt itse maalaustekniikkansa, jossa hän yhdistää spray- ja UV-maalit. Hänen räväkät taideteoksensa kiinnittävät huomiota kaduilla ja näyttelyissä. 

Otsalahko ei ole taidekoulun kasvatti, vaan itseoppinut taiteilija. Hänen nuoruudessaan graffitikulttuuri kukoisti, hiphop soi, ja hän soitti katumuusikkona. Hän aloitti maalaamisen jo silloin katutaiteesta inspiroituneena. Ultraviolettimaaleilla maalaamisen hän aloitti noin vuosikymmen sitten graffitien spreijaustekniikkaa hyödyntäen. 

Otsalahkolla on taidettaan esillä paikallisessa maalikauppa Decovärissä. Spray- ja UV-maaleja ei ole myynnissä joka kulmassa, joten kyseinen kauppa on Otsalahkolle tärkeä.

Otsalahko kuvailee luovaa prosessiaan kaunistelematta “asioiden ulos oksentamiseksi”. Tämä tarkoittaa sitä, että hän antaa asioiden tulla ulos sellaisenaan ilman, että hän yrittää tietoisesti hallita tai suodattaa niitä prosessin aikana. Hänen mielestään tärkeintä on vain alkaa tehdä, sillä vain niin omat taidot ja luovuus voivat kehittyä.

Otsalahko on ollut vetämässä erilaisia taide- ja musiikkiryhmiä, joissa hän on kannustanut ihmisiä luomaan, ja erityisesti saattamaan projekteja loppuun. Vaikka lopputulos ei olisi täydellinen, se on silti parasta, mitä juuri silloin on mahdollista luoda. Niin kauan kuin ihmisellä on sanottavaa, se kannattaa kanavoida ja antaa virrata ulos – Otsalahkon tapauksessa tauluihin.

Otsalahkon nykyinen intensiivinen maalausvaihe alkoi noin kaksi-kolme vuotta sitten, kun hän lopetti nikotiinin käytön. Parin vuoden aikana Otsalahko on tehnyt noin 800 taulua. Hän on opetellut luopumaan lopputuloksen liiallisesta kontrolloinnista.

Hallinnasta luopuminen ja luovuuden lähteet

Hallinnasta luopuminen on mahdollistanut luovan flow-tilan, jolloin Otsalahko saattaa tehdä jopa viisi taulua päivässä. Otsalahko kertoo usein itsekin ihmettelevänsä valmista lopputulosta prosessin jälkeen.

Hallinnasta irti päästäminen liittyy myös syvään henkiseen tilaan, jota hän kutsuu hunajahetkeksi. Otsalahko ajattelee, että jos ihminen ei tavoittele mitään, tai juokse mitään karkuun, hän on jo perillä. Tämä asenne poistaa suorituspaineet, ja itse tekemisestä on se varsinainen palkinto.

Otsalahko ulottaa irtipäästämisen myös tekijänoikeuksiin ja tekniikoihin. Hän haluaa antaa kaiken pois, mukaanlukien itse kehittämänsä tekniikkansa muiden käyttöön, ja sallii taiteensa ”sämpläämisen”. Otsalahko vertaa tätä hiphop-kulttuuriin: hän haluaa antaa muiden käyttää taidettaan vapaasti, tehdä siitä printtejä tai muokata sitä, jotta luovuus kehittyisi ilman rajoitteita.

Antamalla omat tekniikkansa vapaaseen käyttöön hän pyrkii rikkomaan taidemaailman portinvartija-asetelmat. Myös siksi hän kehottaa kaikkia kokeilemaan rohkeasti.

Otsalahkon kiinnostus taiteeseen ei syntynyt koulussa normaalilla kuvataiteen tunnilla, vaan ennemminkin vihkojen kulmiin piirtelystä. Otsalahko on opiskellut aikuisena puutarha-alaa, mutta kokee, että koulu tappoi innon itse asiaan. Koulutuksen puute antaa hänelle vapauden keksiä asioita omalla tavallaan ilman, että joku sanoo niiden olevan vääriä: hän voi antaa asian tulla ulos sellaisenaan, ja hioa niitä myöhemmin.

Nuoruudessaan Otsalahko oppi graffitien spreijaustekniikan. Tämä ei kuitenkaan suoraan johdattanut häntä taiteilijaksi, vaan idea syntyi seuraamalla intuitiota ja antamalla tilaa luovan kokeilun hulluille yhteentörmäyksille. Kaikki hänen elämänsä aiemmat kokemukset esim. tapahtuma- ja musiikkivideoiden tuottamisesta ja musiikista ovat kaikki antaneet osansa hänen taiteilijuuteensa.

Otsalahko käyttää maalauksessa erikoismaaleja. Näyttelyissä UV-valot ovat erittäin tärkeitä, jotta teokset pääsevät oikeuksiinsa.
Taulut ovat näyttäviä sekä UV- että luonnonvalossa. Otsalahko kuvailee teoksiaan ulottuvuuksien peileiksi, eli ne näyttävät erilaisilta eri paikasta katsottuna. Otsalahko haaveilee suurista UV-muraaleista ja jopa ”elävistä tauluista”, joissa hyödynnettäisiin DNA:ta tai värähtelyä.

Otsalahkon inspiraatio kumpuaa hänen elämänsä eri vaiheista, niin iloisista kuin surullisista. Hän on todistanut vartijaväkivaltaa ja katuelämää, ja hänet on kerran kannettu pois rautatieasemalta kuuden vartijan voimin.

Vihasta, huolesta ja synkistä asioista huolimatta hän kokee nykyään, että rakkaus voittaa. Kaikenlaiset kokemukset saavat Otsalahkon arvostamaan nykyhetkeä ja luomaan taidetta, joka kumpuaa kiitollisuudesta. Ehkä juuri siksi hän on nykyään niin mieltynyt värikkäisiin kuviin.

Otsalahko haluaa olla taulujaan myydessä ihmisten parissa. Hän ei kavahda ketään, vaan on valmis keskustelemaan kaikenlaisten ihmisten kanssa taiteestaan.

Asiakkaat löytyvät kulkiessa

Hallinnasta luopuminen näkyy myös siinä, mitä tapahtuu teoksen valmistumisen jälkeen. Hän antaa kohtalon päättää, löytyykö sille ostajaa tai sopivaa kotia sen sijaan, että yrittäisi pakottaa myyntiprosessia tiettyyn muottiin.

Aluksi Otsalahkon tärkeimmät asiakkaat olivat ystäviä, mutta myöhemmin ostajia on löytynyt myös epätavallisin keinoin. Asiakkaat löytyvät nykyään pääasiassa kadulta, erityisesti siksi, että UV-maaleilla maalatut värikkäät taulut herättävät takuuvarmasti kaikkien huomion. Ihmiset tulevat usein juttelemaan hänelle, kuten kävi myös kuvaustilanteessa.

Otsalahkon ylivoimainen markkinointikikka on kantaa tauluja ympäri kaupunkia. Tämä on ilmaista mainosta, viemättä kuitenkaan liikkeiltä heidän mainostilaansa.
Matkalla Sörnäisistä Itäkeskukseen Otsalahkolle tuli juttelemaan kaksi eri henkilöä. Ensimmäinen henkilö kertoi omasta elämäntyöstään, taiteestaan ja intohimostaan. Toinen tuli ihastelemaan taulua ja sitä, mitä taide voi parhaimmillaan olla.
Nykyään asiakkaita löytyy myös Instagramin kautta.

Vaikka Otsalahko kantaakin taidettaan ympäri kaupunkia, on hänellä ollut myös näyttelyitä. Hänen teoksiaan on ollut esillä muun muassa Meilahden kartanon taidehallissa.

Otsalahko kannustaa kaikkia etsimään näyttelytiloja rohkeasti. Kysymällä voi saada näyttelyaikoja hyvin keskeisiltä paikoilta, kuten ravintoloista, pop-up -kaupoista tai toimistoista. Taide tekee paikasta viihtyisämmän, joten yritykset ottavat mieluusti taidetta tiloihinsa esille. Osa paikoista saattaa ottaa välityspalkkion, mutta siitäkin huolimatta tämä tapa on tullut Otsalahkolle halvemmaksi verrattuna näyttelytilojen vuokriin.

Koska Otsalahkon taideteokset ovat mielenkiintoisia, hän on laajentanut toimintaansa pelkästä myynnistä myös vuokraukseen. Hän tarjoaa tanssibileisiin ja muihin tapahtumiin valmiita koristepaketteja, jotka sisältävät UV-taulut ja niihin sopivat valotelineet. Tämä palvelu on alkanut herättää yhä enemmän kiinnostusta.

Vaikka Otsalahko on viime vuosina keskittynyt taiteeseen, ei hän rajoita tekemistään siihen. Hän tekee musiikkia ja podcast-videoita Finnish Lovers -duona Og Huiman kanssa. He kokeilevat rajoja tekemällä lyhyitä ulkoilmakeikkoja jopa talvipakkasilla. Sillä niin kauan kuin heillä on sanottavaa, pitää tehdä.

Otsalahkolle tärkeintä on luoda niin kauan kuin on sanottavaa.

Teksti ja kuvat: Krista Äyräväinen

Edellinen artikkeliCBD: huonetuoksu, ihonhoitotuote vai jotain muuta?
Seuraava artikkeliDrifting – rakkaudesta lajiin