Mitä tapahtuu treffeillä? Mitä jos treffi-illan suunnitelmat eivät menekään ihan juuri niin kuin oli tarkoitus? Millaista on seurata toisten treffejä sivusta?

Mikael Viljakainen (kuvassa oikealla) ja Paavo Pulkka ovat seurustelleet vuoden. Yhteinen aika on molemmille tärkeää, joten heillä on tapana käydä viikottain treffeillä.

Kaikki lähti siitä, kun olin julkaissut Facebookiin ilmoituksen, että etsin kouluprojektiini mukaan ihmisiä valokuvattavaksi. Alkuperäinen ideani oli päästä kuvaamaan juhliin tai vaikka kavereiden kanssa hengailuun valmistautumista. Seuraavana päivänä jolloin kuvaukset oli tarkoitus toteuttaa, en ollut vielä löytänyt osallistujaa. Onneksi kävin viestipyyntöni läpi, ja löysin Mikaelin viestin, jossa hän sanoi olevansa kiinnostunut osallistumaan projektiin poikaystävänsä Paavon kanssa. Siitä alkoi suunnitteleminen. Soiteltiin Mikaelin kanssa ja sovittiin illan aikatauluista.

Yhtäkkiä sateisena torstai-iltana olin lähdössä kuokkavieraaksi minulle täysin tuntemattoman pariskunnan treffeille. Tämä on heittämällä ollut parhaimpia kohtaamisiani koskaan. Ilta oli täynnä naurua ja rakkautta. Hauskinta tästä tekee vielä sen, että Mikaelin ja Paavon yhteinen kaveri oli mukana pitämässä minulle seuraa melkein kuin tuplatreffit!



Treffit alkavat automatkalla Cafe Ursulaan.
Ovi auki, ja nyt syömään! Molemmilla on hirmuinen nälkä.
U- käännös, kahvila olikin jo sulkemassa.
Takaisin autoon. Nälkä kasvaa, ja molemmat pohtivat mikä olisi parhain kahvila. Pienen sightseeing- ajelun jälkeen suuntana on Bulevardin Ekberg-kahvila. Mikael ajaa, ja pyytää Paavolta reittiohjeita kohteeseen. “Sähän se taksikuski oot”, Paavo naurahtaa.

Ei voi olla totta! Ekberg on myös mennyt jo kiinni, vaikka netin mukaan sen olisi vielä pitänyt olla auki. Mikael tarkistaa rannekellostaan, voiko kello muka olla jo oikeasti kuusi. Molemmat nauravat. Ehkä kolmas kerta toden sanoo, sillä matka jatkuu.

Nyt osu ja uppos! Treffi-ilta pääsee etenemään vieressä olevaan Fazer Cafehen. Paavo valitsee unikonsiemen leivän, korvapuustin sekä Laten. Mikael puolestaan ottaa tonnikalapatongin, puolukka-toscapullan sekä suodatinkahvia, koska sitä pystyy santsaamaan. Ekaksi tummaa kahvia, sitten vaaleaa. Molemmat kokevat olevansa enemmän kahvi-ihmisiä.
Auts! Mikaelin seteleitä ei hyväksytä, koska kahvila ei ota vastaan käteistä. Onneksi Paavo pelastaa tilanteen, ja maksaa herkut kortilla.
Molemmat peilaavat itseään ikkunan heijastuksesta ennen kuin istuutuvat pöydän ääreen. Ja hei, siellä olen minäkin!
Treffit ovat vihdoin “alkaneet” kunnolla. Seuraan treffejä takana olevasta pöydästä ja siemailen pätkis jäälattea. Tunnelma on koko treffien ajan rento. Kumpikaan Paavo tai Mikael eivät puhu liikoja treffien aikana. Naurua kuitenkin kuuluu usein.
Nyt on kahvit juotu, ja ruuat syöty. Paavo ja Mikael molemmat ovat tyytyväisiä treffi-iltaansa, ja minun “läsnäoloni” ei vaikuttanut heidän olemiseen. Myös ruokavalinnat olivat nappisuoritus. Paavo sanoo korvapuustin olleen v*tun hyvää.

Teksti ja kuvat: Sofia Saarinen

Edellinen artikkeliMinna Canth: Kirjailija, kauppias ja yhteiskunnallinen vaikuttaja
Seuraava artikkeliSä voit keväällä sen kertoo, vaikka nyt mulla aikaa ei oo