Pohjois-Euroopan suurin kahvifestivaali Helsinki Coffee Festival järjestetään seitsemättä kertaa tällä viikolla 21.-23.4.2023. Tapahtuma on suunnattu sekä tavallisille kahvin- ja teenystäville että alan ammattilaisille.
Tapahtumassa on mukana myös koko perheen Jäätelö- ja suklaakarnevaali, jossa kävijä pääsee maistelemaan eri jäätelöitä ja suklaita.
Festivaaleissa on paikalla lukuisia pieniä ja keskisuuria alan toimijoita ja vaikuttajia puhumassa omista tuotteistaan, palveluistaan ja heidän alastaan. Tämän vuoden maateemana on Brasilia. Luvassa on keskustelua, minkälainen maa Brasilia on kahvin tuottajana, minkälaisia tuotteita sieltä tulee ja mitä ominaisuuksia Brasilialla on tarjota kahvimaana.
Tapahtumassa kilpaillaan vuoden suodatinkahvin ja kofeiinittoman kahvin titteleistä. Tämän vuoden uutuutena valitaan ensimmäistä kertaa vuoden kombucha ja vuoden kofeiiniton kahvi. Myös teekilpailuissa ratkotaan voittajat omissa kategorioissaan. Voittajat julkistetaan tapahtuman avajaispäivänä perjantaina.
Pääset samalla lipulla osallistumaan sekä Helsinki Coffee Festivaaleille että Jäätelö – ja suklaakarnevaaleille.
Päivälipun hinta on aikuiselta 22€ ja lapsilta 9€.
Teemajulkaisussa käsitellään vaikuttamista eduskuntavaaleista vapaaehtoistyöhön. Tuoreen kansanedustajan Elisa Gebhardin haastattelu, reportaasi kansalaisten tunnelmista vaalien jälkeen ja monta muuta juttua!
Puhelinhaastattelu juuri eduskuntaan ensikertaa valitun SDP:n Elisa Gebhardin kanssa on sovittu vaalien jälkeiseen torstaiaamupäivään. Tuoreella kansanedustajalla on tiukka aikataulu: haastattelu toteutetaan samalla, kun Gebhard kävelee kohti pikkuparlamenttia ja SDP:n eduskuntaryhmän ensimmäistä kokousta.
29-vuotias Gebhard on ehtinyt olemaan monessa mukana. Hänet valittiin Helsingin kaupunginvaltuustoon vuonna 2021 ja hän on toiminut kaupunginhallituksen jäsenenä, pääministeri Sanna Marinin erityisavustajana, valtion nuorisoneuvoston puheenjohtajana ja lukuisissa muissa luottamustehtävissä. Eduskuntavaaleissa Gebhard oli ehdolla toista kertaa ja keräsi vaaleissa 5872 ääntä yltäen näin henkilökohtaiseen vaalivoittoon. Kausi kansanedustajana on hänelle ensimmäinen.
Gebhard kertoo saaneensa vaalikampanjansa aikana paljon positiivista palautetta ja käyneensä hyviä keskusteluja äänestäjien kanssa kaduilla.
“Mietin, tarkoittaako se jotain vai onko se vain sattumaa. Mutta mitään vaalitulosta ei ikinä voi ottaa itsestään selvyytenä ja olen kyllä jännittäjä loppuun asti”, Gebhard kuvailee vaalivalvojaisten tunnelmia.
Gebhardin kiinnostus politiikkaa kohtaan heräsi jo nuorena taitelijaisän elämän seuraamisen myötä.
“Näin läheltä tietyllä tapaa epätyypillistä työtä tekevän henkilön ponnistelut. Se oli yksi asia, joka herätti taloudelliseen eriarvoisuuteen tässä yhteiskunnassa”, Gebhard pohtii. Hänen ensimmäinen luottamustehtävänsä oli Seta ry:n nuorisotoimikunnan puheenjohtajuus 2010-luvun alussa.
“Silloinhan Suomi oli aika erilainen paikka sateenkaarivähemmistöille. Meillä ei ollut esimerkiksi tasa-arvoista avioliittolakia ja koin sen huomattavan epäoikeudenmukaisena.”
Eduskuntavaaleista läpipäässeistä kansanedustajista 108 on miehiä ja 92 naisia. Naiskansanedustajia on 46 % eduskunnan kokoonpanosta. Toistaiseksi eduskunnassa tunnetaan vain kaksi sukupuolta. Eduskunnan keski-ikä on 47 vuotta, mikä on sama kuin edellisellä vaalikaudella. Alle 30-vuotiaita eduskuntaan valittiin seitsemän. Prosentuaalisesti nuoria kansanedustajia on 3,5 %
”Olen kohdannut sellaista asennetta, että kyllä sinä vielä ehdit, mutta nyt ei ole sinun aikasi.”
Gebhard kertoo, että nuorena naispoliitikkona on joutunut kohtaamaan erilaisia asenteita ja kommentointia.
“Olen kohdannut jonkin verran sellaista asennetta, että kyllä sinä vielä ehdit, mutta nyt ei ole sinun aikasi. Mielestäni on huolestuttava ajatus, että kaikkien nuorten pitää odottaa tiettyyn ikään, että voi alkaa muuttamaan tätä maailmaa,” hän toteaa.
“Kukaan muu kuin nuori itse ei tiedä, millaista on olla nuori tänä päivänä. Kokemukset eri sukupolvilla eri asioista on varmasti aika erilaisia. Ajattelen, että sen takia on tärkeää, että jokainen ikäluokka on eduskunnassa edustettuna suhteessa kokoonsa, jotta eduskunta olisi kuin kansa pienoiskoossa.”
29-vuotias Elisa Gebhard on joutunut kokemaan nuorena naispoliitikkona erilaisia asenteita ja kommentointia. KUVA: Irja Vaateri
Vaalien alla Gebhardia verrattiin paljon Sanna Mariniin. Hän kertoo kokeneensa kommentit erikoisena, vaikka ihaileekin Marinin työtä.
“Olin vähän ihmeissäni, kun joku toimittaja jopa sanoi, että olemme saman näköisiä. Se oli mielestäni vähän hassu kommentti, koska tuli sellainen olo ikään kuin olisimme kysyjän silmissä sama ihminen. En tiedä, kysyttäisiinkö keneltäkään miespoliitikolta, kuinka paljon näyttää joltain toiselta”, Gebhard pohtii, “Onneksi tilanne on nyt representaation kannalta monipuolistunut. Viime vuosina olemme tottuneet näkemään politiikassa eri ikäisiä ja näköisiä ihmisiä.”
”Toivoisin, että jokainen voisi olla omana itsenään politiikassa.”
Kansanedustajan työ vaatii päätöksentekoa, paineensietokykyä ja päämäärätietoista luonnetta. Gebhard summaa kliseisen käsityksen poliitikosta olevan henkilö, joka tekee mitä tahansa saavuttaakseen haluamansa.
“Toivoisin, että jokainen meistä voisi olla omana itsenään politiikassa ja että ihmisen ei tarvitsisi muuttua kovemmaksi, kun alkaa tekemään politiikkaa. Haluan itse seurata omia arvojani ja olla tietyllä tapaa jalat maassa. Uskon, että silläkin pärjää.”
Hallitusneuvotteluja käydään vaalivoittaja Kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orvon johdolla. Tulevan vaalikauden suuriksi teemoiksi on nostettu muun muassa
valtion velan pienentäminen, leikkaukset, ilmastonmuutos ja luontokato ja maahanmuuttopolitiikka. Hallitusneuvotteluista on odotettu haastavia.
Myös SDP on kolmanneksi suurimpana puolueena mukana hallitusneuvotteluissa, vaikka eroavia näkemyksiä Kokoomuksen kanssa löytyy. Gebhard toteaa esimerkiksi Kokoomuksen vaatimien hyvätuloisia hyödyttävien veronalennusten olevan asia, johon hän ei toivo SDP:n suostuvan.
Onneksi myös yhteisiä tekijöitä löytyy: “Olemme esimerkiksi aika samaa mieltä siitä, että Suomi tarvitsee lisää maahanmuuttoa. Työtätekevän väestön määrä vähenee ja me tarvitsemme tänne uusia ihmisiä.”
Ennen vaaleja käytiin kiivasta keskustelua siitä, mistä ja kuinka paljon pitää leikata.
“Itse ajattelen, että meidän täytyy huolehtia siitä, että kaikenlainen talouden sopeutus tehdään oikeudenmukaisesti. Mielestäni SDP:n ei pitäisi lähteä hallitukseen, joka tekee leikkauksia palveluihin, sosiaaliturvaan tai koulutukseen”, Gebhard summaa tulevia neuvotteluja.
Gebhard toteaa, että valtakunnallisesti vaalien lopputulos edustaa aika erilaisia arvoja, mihin hän itse uskoo.
“Ajattelen, että tässä ollaan aikamoisessa tienhaarassa sen suhteen, mihin Suomea lähdetään kehittämään ja kenet me muistamme, kun niitä päätöksiä tehdään. Onko se esimerkiksi pienituloiset, työttömät, opiskelijat ja niin edelleen. Tässä on isoja arvovalintoja edessä.”
Gebhard suhtautuu tulevaan vaalikauteen kuitenkin toiveikkaasti ja odottavaisin mielin:
“Aina on toivoa. Itse ainakin pyrin parhaani mukaan edistämään eriarvoisuuden torjuntaa jatkossakin, oli politiikan asetelma mikä hyvänsä.”
Teksti: Reetta Paananen Kuvat: Irja Vaateri
Tämä ja monta muuta juttua löytyvät Kaupunkikanavan omasta aikakauslehdestä. Julkaistaan tänään.
Eduskuntavaalien tulos selvisi myöhään sunnuntai-iltana 2. huhtikuuta. Vaalivoittajapuolueen Kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orposta tuli hallitustunnustelija. Orpo laati eduskuntapuolueille hallitustunnustelukysymykset, joihin puolueet vastaavat tänään kello 12 mennessä. Kokoomuksen ohella muut menestyjät vaaleissa olivat Perussuomalaiset ja SDP. Vaalitappion kokivat Keskusta, Vasemmistoliitto ja Vihreät, jotka menettivät yhteensä 20 paikkaa eduskunnassa.
Petteri Orpo laati viime perjantaina 14.4. eduskuntaryhmille 24 kysymystä, joiden avulla pyritään selvittämään keskeisiä asioita hallituksen muodostumisen kannalta. Kysymysten tärkeimmät teemat ovat talous, työllisyys, ympäristö ja luontokato ja turvallisuuspolitiikka. Samalla myös selvitetään puolueen halua lähteä suurimman puolueen johdolla hallitukseen. Hallitusneuvotteluista tulee varmasti haastavat usean puolueen eriävien mielipiteiden vuoksi.
Millainen hallitus tulevalle neljän vuoden ajalle tulee, millaisia realistisia hallituspohjavaihtoehtoja on tarjolla?
Yksi vaihtoehdoista on sinipunahallitus, joka koostuisi Kokoomuksen ja Sosiaalidemokraattien tiimityön varaan. Enemmistöhallituksen takaamiseksi tarvittaisiin mukaan todennäköisesti myös RKP ja mahdollisesti myös Vihreät, jotta enemmistö ei olisi vain yhden tai kahden kansanedustajan varassa.
Miten sinipunahallitus saisi ratkaistua julkisen talouden ongelmat?
Sinipunahallituksen suurin kompastuskivi olisi talous. SDP on koko vaalikampanjansa avoimesti kritisoinut Kokoomuksen leikkaussuunnitelmia.
Kokoomuksella ja SDP:llä on hyvin erilaiset näkemykset siitä, miten julkisen talouden avulla pystyttäisiin maksamaan valtionvelkaa. Kokoomus näkee ratkaisun olevan julkisen sektorin menojen leikkaamisen ja työn verotuksen laskemisen, jonka voi kärjistäen nähdä hyödyttävän varakkaita ja leikkaavan vähempituloisilta. SDP:n ratkaisu on lisätä talouskasvua ensisijaisesti lisätyöllistymisellä sekä investoinneilla.
Seuraavalla hallituskaudella on tärkeää tehdä isoja päätöksiä talouskasvun kannalta ja on vaikea uskoa sinipunahallituksen pystyvän siihen.
Kaikkein todennäköisin hallituspohja perusporvarihallitus koostuisi kokoomuksen ja perussuomalaisten yhteistyöstä. Tämä hallituspohja vaatisi enemmistön takaamiseksi todennäköisesti mukaan myös Keskustan, tai RKP:n ja Kristillisdemokraatit. Keskustan puheenjohtaja Annika Saarikko on kuitenkin toistuvasti ilmoittanut, että karvaan vaalitappion jälkeen hänen puolueensa paikka on oppositiossa. Tällaisessa pohjassa Saarikko kuitenkin pääsisi ohjaamaan puolueensa talouspolitiikkaa takaisin oikealle, Keskustalle epätyypillisen keskustavasemmistolaisen kauden jälkeen.
Perusporvarillisen hallituspohjan toteutuminen vaatisi sen, että usea puolue myöntyisi ja lähtisi hallitukseen perussuomalaisten kanssa. SDP, Vihreät sekä Vasemmistoliitto ovat ilmoittaneet etteivät halua samaan hallitukseen perussuomalaisten kanssa. Syyt liittyvät pääasiassa eriäviin näkemyksiin ilmastosta, taloudesta, leikkauksista ja maahanmuutosta. RKP:n puheenjohtaja Anna-Maja Henriksson taas ei ole kieltänyt lähtevänsä hallitukseen Perussuomalaisten kanssa, mutta on todennut, että ei lähde hallitukseen, joka tekee “perussuomalaista politiikkaa”. Se, mitä eroa näillä on, jää hieman mysteeriksi. Kristillisdemokraattien ja Perussuomalaisten yhteinen sävel löytyy todennäköisesti helpommin.
Myös Kokoomuksella ja Perussuomalaisilla on eriäviä tavoitteita muun muassa ilmaston suhteen. Kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo on vahvasti sitä mieltä, että Suomen hiilineutraalius vuoteen 2035 mennessä on tavoite, jossa on pysyttävä, kun taas Perussuomalaisia tavoite ei miellytä. Toisaalta Orpon kysymyksistä 15 ensimmäistä koskevat vain taloutta sekä verotusta ja vasta näiden jälkeen päästään ilmastoon, luontokatoon ja turvallisuuteen. Löytyykö näistä riittävästi liimaa Kokoomuksen ja Perussuomalaisten yhteistyölle?
Teksti: Elina Castrén Kuva: Teemu Kujala
Tämä ja monta muuta juttua löytyvät Kaupunkikanavan omasta aikakauslehdestä. Julkaistaan tänään.
Multimedianäyttely Monetista Klimtiin – Art in Motion esittelee Helsingin Arabiakeskuksessa kolme rakastettua kuvataiteilijaa. Claude Monet`n, Gustav Klimtin ja Vincent van Goghin teoksista yli 140 pääsevät uudella tavalla yleisön nähtäväksi, kun rakastettujen kuvataiteilijoiden teokset toteutetaan digitaalisesti animoimalla ne tilaan. Multimedianäyttely vierailee ensimmäistä kertaa Helsingissä. Aiemmin näyttely on esitetty Saksassa ja Virossa.
Videoinstallaatio pyörii tilassa 360 astetta ja esittelee taiteilijoiden tutut teokset levittäytyen lattiasta kattoon. Klassisen musiikin mestariteokset soivat ja luovat vaikuttavan kokonaisuuden yhdessä kuvien kanssa.
Multimedianäyttelyssä teokset heräävät eloon: tuulimyllyjen siivet pyörivät, myrsky nostattaa meren aaltoja, salamat välähtelevät. Tällainen immersiivinen taide upottaa katsojan osaksi teosta, ja teos avautuu vasta, kun katsoja pääsee osaksi sen maailmaa.
Teokset alkavat yksityiskohdasta, jotka lisääntyvät ja kuva laajenee täyttäen koko tilan. Monet’n lumpeet pulpahtelevat yksitellen näkyville ja pian koko huone on lummelampea. Monet käytti luontokuvissaan heleitä värisävyjä. Kaupunkimaisemissa tummat talojen silhuetit täyttävät horisontin. Kirkonkellot kumahtelevat ja hevosrattaat natisevat. Ääniefektit vahvistavat katsojan heittäytymistä, tai ne kutsuvat tarkkailemaan teosta valppaammin.
Näyttelyssä monet tutut teokset näyttäytyvät uudella tavalla. Kotiin hankitut taidekirjat ja -kortit heräävät eloon videoinstallaatioina. Seinillä viipyilee Monet´n kukkameri.
Klimtin mystiset maalaukset alkavat koukeroista tai kulmioista. Elämänpuun oksat kietoutuvat pian katsojan eteen kauttaaltaan. Van Goghin huonekalut leijuvat seinillä muodostaen vähitellen teoksen Makuuhuone Arlesissa. Siniset iirikset täyttävät tilan ja seuraavassa hetkessä auringonkukat valaisevat muuttaen näkymän lämpimän kellanoranssiksi. Kodin seinällä riippuva tuttu taulu auringonkukista näyttäytyy laajana kukkamerenä.
Hetkittäin katsojana mieleni rentoutuu, olo on miltei meditatiivinen. Toisaalta katsojana olisin halunnut tietoa teoksista, nimet vähintäänkin jäivät kiinnostamaan. Kuvat pyörivät toinen toisensa perään välillä häiritsevän nopeasti aihetta vaihtaen. Yksi kierros kestää kolme varttia jatkuen nonstoppina, ja tilassa voi viipyä kuinka kauan haluaa.
Vaikuttavimpia hetkiä näyttelyssä on Klimtin Kuoleman ja elämän (1908-1915) pääkallo, joka kasvaa ja lähenee katsojaa, kunnes kallon silmäkuopasta avautuu ristien etenevä meri. Kuviot tuntuvat vilisevän tilan läpi.
Multimedianäyttely on erityisen kiinnostava näiden mestarillisten kuvataiteilijoiden faneille. Tulevaisuus näyttää, tuleeko immersiivisestä näyttelytaiteesta normaalia vai jääkö se hetken trendiksi. Nykyihmisen lyhytjännitteinen instamaailma ruokkinee tällaista nopeaa taiteen nauttimista.
Sofia Virtanen on saanut vieraakseen tamperelaisen ystävänsä Sofia Rotsin. Nuoret naiset ovat täysi-ikäistyttyään innostuneet tutkimaan kulttuuria: teatterit ja taidenäyttelyt kiinnostavat. Multimedianäyttelyssä kiinnostivat erityisesti Vincent van Goghin työt ja traaginen kohtalo. Taustalla rönsyilee van Goghin Kukkiva mantelipuu (1890).
Ranskalaista Claude Monet’ta (1840-1926) pidetään merkittävimpänä impressionistina: hänen työnsä Impressio, auringonnousu on antanut nimen koko tyylisuunnalle. Impressionismissa taiteilija haluaa vangita kankaalle tunnelman, jolloin sommittelu ja yksityiskohdat ovat toissarvoisia. Monet’ta kiinnostivat valo ja väri ja hän maalasi enimmäkseen ulkona. Kohteesta muodostettu näköhavainto ja sen luoma hetkellinen vaikutelma olivat Monet’lle tärkeämpää, kuin miltä kohde todellisuudessa näytti.
Vincent van Gogh (1853-1890) oli alankomaalainen jälki-impressionistinen taidemaalari, jolla oli suuri vaikutus ekspressionismin syntyyn. Van Gogh ei ollut tunnettu tunnettu eläessään, vaan vasta kuolemansa jälkeen häntä on pidetty yhtenä Euroopan tunnetuimmista kuvataiteilijoista.
Voimakas värien- ja siveltimenkäyttö sekä ääriviivoin rajatut muodot ovat van Goghille ominaista. Hän maalasi alkuvaiheessa enimmäkseen maalaisihmisiä työssään, sittemmin asetelmia ja maisemia, joihin hän käytti kirkkaita värejä, mikä oli tunnusomaista van Goghin tunnetuimmissa töissä. Vincent van Goghin elämä oli traagista, mielenterveysongelmien sävyttämää. Hänen uskotaan tehneen itsemurhan vain 37-vuotiaana.
Gustav Klimt (1862-1918) oli itävaltalainen symbolistinen taidemaalari. Hän sai vaikutteita mm. egyptiläisestä ja antiikin Kreikan ja Bysantin maalaus- ja mosaiikkitaiteesta. Klimtin töille tunnusomaista on kullanväriset taustat sekä mosaiikkimainen pinnan täyttö. Aiheena hänellä oli usein naisvartalo. Klimtin symbolistiset ja eroottiset teokset nostattivat aikanaan kritiikkiä.
Multimedia Art Exhibition Monet2Klimt Art in Motion Paikka: Helsinki, Arabiakeskus, Hämeentie 135 A Aukioloajat: Ma-Pe 10.30-18.30, La 10.30-17.30, Su 12-16.30 Näyttely on auki 30.4.2023 saakka.
SM-liigan kausi saadaan pian taas päätökseen. Välieräsarjassa pelaavan Ilveksen ja Pelicansin lisäksi toinen sarjapari tänä vuonna oli Helsingin IFK ja Tampereen Tappara. Ottelusarja päättyi Tapparan 4-1 voittoon. Ilveksen ja Pelicansin sarja on kesken, joten vielä ei tiedetä kumpi näistä tulee Tapparaa vastaan finaalisarjaan ja kumpi kohtaa pronssiottelussa HIFK:n.
Pronssiottelun lähestyessä herää joka keväinen kysymys pelin tarpeellisuudesta.
Välierät on itsessään joukkueelle raskas ja jännittävä sarja sekä henkisesti että fyysisesti. Sarjan jälkeen pelaajilla on kaikkensa antanut olo ja välieristä putoavat joukkueet kokevat aina valtavan pettymyksen.
Maanantaina pelatun välieräottelun jälkeen putoajajoukkueen HIFK:n varakapteeni Ilari Melart otettiin haastatteluun. C Moren haastattelija tiedusteli puolustajalta, löytyykö joukkueelta intoa ja virtaa tulevaan pronssiotteluun. Melart totesti toivovansa, että kyseistä ottelua ei pelattaisi ollenkaan. Hän kuitenkin lisäsi, että, koska ottelu kuitenkin pelataan, löytyy joukkueelta varmasti virtaa.
Myös ottelun jälkeen studiossa entinen jääkiekkoilija Siim Liivik ilmoitti pitävänsä pronssiottelua turhana. “Henkilökohtaisesti minua ei olisi kiinnostanut ainakaan pelata siinä pelissä”, hän totesi studiossa. Liivik on itse urallaan pelannut useissa pronssiottelussa. Hän myös lisää, että SM-liigassa pelataan mestaruudesta, eikä mitaleista. Liivik vertasi puheenvuoronsa aikana SM-liigan pronssimitalia Alepasta ostettavaan suklaamitaliin, että jos sellaisen haluaa, niin sieltä voi ostaa.
Miksi siis pitää kiusata pelaajia ja joukkueita vielä yhdellä “sääliottelulla”, jossa selvitetään 3. ja 4. sija, kun päätavoite ja mahdollisuus Kanada-maljaan on jo menetetty? On ymmärrettävää, että olisi outoa palkita vain ensimmäinen ja toinen joukkue, mutta on myös tarpeetonta laittaa pelaajat vielä yhteen otteluun, johon heillä välttämättä ei ole edes kiinnostusta.
