Hallitus on päättänyt luopua vuoden 2024 kehysriihessä sovitusta makeisten ja suklaan arvonlisäveron korotuksesta, jonka tarkoitus oli tulla voimaan kesäkuussa. Syynä pakittamiseen on veromuutoksen lausuntokierroksella saama kritiikki.
Hallituksen oli tarkoitus nostaa makeisten ja suklaan nykyinen 14 prosentin verokanta 25,5 suuruiseen yleiseen verokantaan. Alunperin hallitus oli päättänyt korottaa makeisveroa osana laajempaa talouspoliittista linjaa, jolla pyrittiin vahvistamaan valtion taloutta ja ohjaamaan kulutusta terveellisempään suuntaan.
Verojen kiristäminen olisi tuonut lisää tuloja valtion kassaan, mutta samalla se olisi saattanut vähentää kulutusta ja vaikeuttaa elintarvikealan yritysten tilannetta. Veron korotus sai aikaan huomattavaa vastustusta: erityisesti elintarviketeollisuus, kauppaketjut ja kuluttajat vastustivat tätä muutosta, sillä se olisi nostanut tuotteiden hintoja.
Fazerin ja muiden alan toimijoiden kiitokset hallituksen päätökselle luopua veronkorotuksesta eivät ole yllättäviä, sillä korotus olisi rasittanut merkittävästi heidän liiketoimintaansa ja heikentänyt kilpailukykyä.
Päätös herättää kysymyksen: tehtiinkö ratkaisu taloudellisin perustein vai poliittisen suosion säilyttämiseksi?
Inflaation ja heikentyneen ostovoiman keskellä hallitus on varovainen kuluttajahintoihin kohdistuvien päätösten kanssa. Korotetut hinnat olisivat osuneet erityisesti pienituloisiin, jotka kuluttavat suhteessa tuloihinsa enemmän makeisia. Tämä olisi luonnollisesti lisännyt kritiikkiä hallitusta kohtaan ja voinut heikentää sen suosiota.
Hallitus joutui vaikean valinnan eteen: toisaalta veronkorotukset olisivat voineet tuottaa lisää tuloja ja edistää kansanterveyttä, mutta toisaalta niiden vaikutukset elinkeinoelämään ja kuluttajien arkeen ovat liian suuret. Tällä hetkellä näyttääkin siis siltä, että taloudelliset paineet saivat yliotteen.
Vaikka hallituksen yhtenä tarkoitusperänä oli lisätä kansanterveyttä, ei verojen kiristäminen ole ainoa keino siihen. Voimme verotuksella ohjata makeisten kuluttamista, mutta se ei ole yksinään tarpeeksi tehokas keino pysyvään muutokseen, ellei tarjolla ole terveellisimpiä vaihtoehtoja.
On kuitenkin tärkeää, että keskustelua sokerinkulutuksen hillitsemisestä ei unohdeta, vaan etsitään keinoja, jotka voivat tuottaa toivottuja muutoksia ilman epätoivottuja taloudellisia seurauksia.
Teksti: Liinu Vepsäläinen
Kuva: Senni Kujanpää
