Kevät on viisufanien kulta-aikaa, joka huipentuu Euroviisujen finaaliin 17.5.2025. Ennen tätä kuitenkin selvitetään, kuka lähtee edustamaan Suomea Sveitsin Baseliin.
Suomi on ollut viime vuosina tunnettu Euroviisuissa pääasiassa joko raskaasta musiikista tai huumorikappaleista. Käärijän vuoden 2023 edustuskappale Cha Cha Cha oli ilmiömäinen esimerkki siitä, mitä viisuissa saa kun yhdistää nämä molemmat taidokkaasti. Lisäksi kappaleessa kuultiin jo kauan viisuissa kaivattua suomen kieltä.
Käärijän jalanjäljissä päätimme myös viime vuonna lähettää hupikappaleen nimeltä No Rules, sen voitettua Uuden Musiikin Kilpailun. Vaihtoehtona olisi ollut vakuuttava sekä sydäntä riipivä teos, Sara Siipolan Paskana. Paskana pyöri päivä toisensa jälkeen lähes koko Euroopan ennakkosuosikkina erinäisissä gallupeissa ja vedonlyöntisivustoilla. Itse olin myös paikan päällä kuulemassa, kun Siipola lauloi, ja olin varma, että hän voittaisi kilpailun ja lähtisi viisuihin. Kuitenkin päätimme, ettei nuori vakuuttava nainen voi edustaa meitä Euroviisuissa, sillä Suomi ei muka pärjää tällaisella laadukkaalla pop-musiikilla. Lopulta kilpailun voittikin Windows95man feat. Henri Piispanen aiemmin mainitulla kappaleella No Rules. No, olihan No Rules ihan hauska hupiralli, mutta minun sekä lähes koko Euroopan mielestä sijoitus itse viisuissa olisi ollut parempi juurikin Siipolan kappaleella.
Palataan hetkeksi vuoteen 2020, jolloin UMK:n voitti Aksel Kankaanranta kappaleella Looking Back. Monen mielestä voitto meni väärään osoitteeseen, sillä ehdolla oli myös Erika Vikman upealla kappaleellaan Cicciolina. Kappale villitsi yleisöä niin Suomessa kuin Euroopassakin, ja viimeistään lavashown nähtyään viisufanit tajusivat kappaleen olevan suuri hitti. Lopulta Kankaanranta kuitenkin voitti UMK:n kansainvälisten raatien pisteillä ja vaikka Vikman sai enemmän yleisöääniä, joutui hän tyytymään hopeasijaan. Tämä oli monelle viisufanille pettymys ja itsekin mietin tätä vääryyttä usein. Toki Euroviisuja ei lopulta järjestetty ollenkaan koronapandemian vuoksi, joten eipähän mennyt Cicciolina harakoille.
Tänä vuonna meillä meinasi olla jälleen samanlainen tilanne, kun UMK:ssa vastakkain olivat kaksi ennakosuosikkia One Morning Leftin Puppy sekä Erika Vikmanin Ich Komme. Puppy oli selkeästi samanlainen hupikappale kuin Cha Cha Cha sekä No Rules ja olisi varmasti purrut suomalaiseen yleisöön ja miksei muualla Euroopassakin. Vikman taas edustaa karismaattista poptähteyttä ja kappaleen lavashow tulee varmasti olemaan räjähtävä, joten se tulisi menestymään myös Baselissa toukokuussa.
One morning left kuitenkin jättäytyi kilpailusta pois, mikä petaa omalta osaltaan Vikmanille paikkaa viisuissa. Ja tätä on odotettu. Vikmania ollaan toivottu UMK:hon aina vuodesta 2020 lähtien ja viimein viisufanien odotus palkittiin. Olemmeko siis viimein valmiita unohtamaan hupikappaleet sekä raskaalla musiikilla ratsastamisen ja lähettämään viisuihin taidokkaan poptähden, joka jää varmasti mieleen ja antaa viisufaneille sitä mitä he kaipaavat?
Seuraan itse viisumaailman käänteitä pitkin kevättä ja koen olevani perillä siitä, mitä Eurooppa vuosi vuodelta meiltä haluaa. Mielestäni Vikman on ainoa oikea vaihtoehto, sillä hän edustaa upeasti estotonta naiseutta, sekä omaa suuren poptähden elkeitä, eikä varmasti jätä ketään kylmäksi. Lisäksi Suomi ei ole lähettänyt naisedustajaa viisuihin sitten Saara Aallon vuonna 2018. Viisuedustus olisi Vikmanin osalta enemmän kuin ansaittu ja saisi varmasti lähes koko Euroopan huutamaan ”Ich Kommea” kotikatsomoissa.
Teksti: Jari Hakola
Kuva: Senni Kujanpää
