Ahdistus tulevaisuudesta ja huonosta työllistymistilanteesta lisäävät nuorten paineita hakea opiskelemaan aloja, jotka eivät vastaa heidän unelmiaan. Näyttelijän urasta haaveileva Stella Lahtela kertoo jaksamisestaan opinnoissa, joiden pariin ajoi epävarmuus tulevasta.
Kun keravalaiselle Stella Lahtelalle tarjoutui paikka Helsingin yliopiston Svenska Social- och Kommunalhögskolanissa syksyllä 2024, hän mietti pitkään ottaako opiskelupaikkaa vastaan ollenkaan. Lahtela otti kuitenkin paikan vastaan ja aloitti opintonsa valtiotieteiden parissa, joita kohtaan häneltä löytyi kiinnostusta.
– Aloitin syksyllä opinnot hieman epävarmana ajatellen, että menen katselemaan tilannetta ja jos koulu ei tunnukaan omalta, voi sen aina jättää kesken, Lahtela kertoo.
Palo taidealalle
Lahtelaa on kiehtonut näyttelijän ura jo pienestä asti, sillä hän on äitinsä, näyttelijä Anna-Leena Sipilän, mukana päässyt tutustumaan teatterin kiehtovaan maailmaan. Tunne siitä, että hän kuuluu myös itse lavalle, heräsi kuitenkin vasta lukion loppupuolella, jolloin hän haki Helsingissä sijaitsevaan Taideyliopiston Teatterikorkeakouluun. Teatterikorkeakoulun näyttelijäntaiteenlinjalle on maineensa mukaisesti paljon hakioita ja vähäisesti aloituspaikkoja – vain noin 1% linjan hakijoista varmistaa koulupaikkansa. Myöskin Lahtelan pettymykseksi koulupaikka ei avautunut ensimmäisellä hakukerralla.
– Piti keksiä varavaihtoehto, koska tiesin kuinka vaikea on päästä Teakkiin. Olin jo pidempään miettinyt, mihin voisin päästä opiskelemaan suoraan todistuksella siksi aikaa, kun pyrkisin samalla näyttelijänkoulutukseen.
Toisesta koulutuksesta Lahtela uskoo olevan hyötyä myös kulttuurialan heikon tilanteen vuoksi.
– Tiedän, että ärsyttäisi enemmän, jos monen välivuoden jälkeen pääsisin opiskelemaan haaveilemaani uraa, enkä lopulta saisikaan yhtään töitä sen alan parista.
Motivaatio valtiotieteiden parissa
Valtiotieteellisessä tiedekunnassa opiskelu osoittautui kuitenkin Lahtelalle odotettua työläämmäksi motivaation puutteesta johtuen. Jo ensimmäisen vuoden pakollisten kurssien parissa hän huomasi ongelmia jaksamisen kanssa.
– Kyllä mä olin varautunut siihen, ettei into opiskeluun välttämättä tule riittämään opiskeluiden läpi, kun on niin kova hinku toiseen paikkaan. Nopeasti huomasinkin, että motivaation puute sai mut kyseenalaistamaan valintaani.
Myöskään ruotsiksi opiskelu ei helpottanut tilannetta.
– Jos opiskelisin valtiotieteitä suomen kielellä, uskoisin jaksavani paremmin. Kun en oo koskaan opiskellut ruotsiksi, enkä ole suomenruotsalainen, joudun näkemään enemmän vaivaa, sekä opiskelussa, että opiskelukavereihini tutustumisessa, Lahtela jatkaa.
Vaikka vuosi opintoja oli jo takanapäin, ja Lahtela oli ehtinyt saamaan hyviäkin ystäviä, pohti hän pitkään toisen opiskeluvuoden aloittamista.
– Suoraan sanottuna vitutti. Harkitsin pitäväni välivuoden, tai keksiväni jotakin mielekkäämpää tekemistä.
Epämotivoivat opinnot ja ajatusten pyöriminen jatkuvasti näyttelijänuran parissa aiheuttavat Lahtelan mukaan hänelle uupumusta ja yleisen mielialan laskua. Jaksaakseen arjessa, hän pyrkii olemaan armollinen itselleen ajattelemalla, ettei valtiotieteiden opintojen vuoksi tarvitse polttaa itseään loppuun.
– Kyllä niillä yliopiston papereilla tekee paljon, vaikkei kaikki kurssit olisi täydellisesti suoritettuja.
Jos “Teakin” ovet aukeaisivat…
– Olisin maailman onnellisin, Lahtela selittää innostuneena.
Mikäli kärsivällinen Teatterikorkeakouluun haku tuottaa tulosta, uskoo Lahtela löytävänsä motivaatiota ja jaksamista arkeen. Hän kertoo elävänsä tällä hetkellä jatkuvassa epävarmuudessa, sillä ei näe tulevaisuuttaan missään varsinaisessa työssä valtiotieteiden parissa.
– Koen, että tulevaisuuteni turvaantuisi ja suunnitelmani selkiintyisivät.
Toisaalta Lahtela on kiitollinen nykyisenkin koulupaikan tuomista kokemuksista.
– Olen kyllä tyytyväinen, että otin paikan vastaan, koska sen myötä muutin omilleni, persoonani ja luonteeni on vahvistunut ja koen päässeeni entistä lähemmäs sitä, mitä haluan olla.
Paineet opintojen jatkamista kohtaan ovat suuret. Oman kunnianhimon lisäksi Lahtelan harteilla on ulkopuolinen paine ja pelko siitä, mitä muut sanoisivat, jos hän vain lopettaisi opinnot ilman toista koulupaikkaa. Myöskin kulttuurialan heikko tilanne saa tämän hetkisen opiskelun tuntumaan turvalliselta vaihtoehdolta, sillä valmistumisen jälkeen olisi mahdollista taidealan lisäksi työllistyä valtiotieteiden parissa.
– Tässä hetkessä tuntuu turhalta opiskella valtiotieteitä, vaikka tiedän ettei mitkään opinnot mene hukkaan. Ikinä ei voi kuitenkaan tietää tulevaisuudesta ja varmasti voin hyötyä tämän hetkisistä opinnoista näyttelijän ammatissakin.
Lahtela pohtii myös tulevia opiskeluvuosiaan. Hän tietää teatterimaailmassa kokemuksen olevan valttia, joten näyttelijäntöiden haaliminen jo ennen seuraavaa hakua Teatterikorkeakoulun voisi auttaa pääsemään sisään.
– Kyllä mä mietin sitäkin, että jos jättäytyisin koulusta pois ja voisin keskittyä vaan näyttelemiseen.
Lahtela pohtii, että mikäli hänelle tarjottaisiin merkittävän kokoista roolia jostakin teatterista syys- tai kevätlukukaudeksi, lopettaisi hän opintonsa.
Alojen yhdistäminen
– Jos olisi mahdollista, niin mun mielestä ois myöskin siistiä opiskella kumpaakin alaa yhtäaikaa. Molemmat opinnot on kuitenkin sen verran aikaa vieviä, että jos pääsisin Teakkiin, lopettaisin valtiotieteiden opiskelun.
Lahtela huomauttaa kuitenkin opiskeluoikeuden pysyvän 10 vuotta Helsingin Yliopistossa, joten mikäli myöhemmin alkaisi tuntumaan hyvältä, voisi hän palata vielä opiskelemaan valtiotieteitä.
– Yliopiston tarjoamia oppeja voisin kuitenkin hyödyntää myös näyttelijän työssä, sillä teatterialalla on tosi tärkeää ymmärtää ihmisistä ja yhteiskuntaa.
Tästä syystä Lahtelaa onkin kiinnostanut tämän hetkisissä opinnoissaan sosiaalipsykologian kurssit, sillä niillä ollaan perehdytty esimerkiksi siihen, miten yksilöön vaikutetaan ja ihmisen mieltä luetaan. Hän arvelee näiden olevan avuksi vastanäyttelijän kanssa toimimisessa ja mahdollisissa näyttelemisen ohella tehtävissä ohjaajan töissä.
Kamppailun tueksi
Muille vastaavassa tilanteessa kamppaileville Lahtela neuvoo elämään hetki kerrallaan. Hänen maailmassaan kaikella on aina tarkoitus, ja asiat tulevat järjestymään siten kuin on tarkoitettu.
– Se voi ottaa aikaa, mut pitää muistaa olla kärsivällinen ja ottaa ilo irti siitä mitä tällä hetkellä on.
Kärsivällisyyttään myös Lahtela kertoo itse haluavansa parantaa, sillä hän kokee usein haluavansa kaiken heti.
– Vinkkinä voisin sanoa myös, että kannattaa etsiä arkeen mahdollisimman paljon tekemistä liittyen omaan unelma-ammattiin.
Lahtela on päässyt itsekin tekemään teatteria vapaa-ajallaan niin harrastajaryhmien, kuin ammattilaistenkin kanssa. Hän aloitti tänä syksynä Q-teatterin nuorten teatterissa ja kokee saavansa sen avulla arjestaan mielekkäämpää.
– Toi on mun mielestä tosi tärkeetä, ettei menetä sitä paloa vaan sen takia, että opiskelee jossain muualla.
Kuva ja teksti: Mina Törmälä
