Ensisynnyttäjien keski-ikä on noussut Suomessa huomattavasti. Lapsien saamiseen suhtaudutaan nuorten aikuisten kesken entistäkin harkitummin ja odotetaan “sitä oikeaa hetkeä”. Joskus kuitenkin biologia puuttuu peliin ja päätökset täytyy tehdä välittömästi – Viivi Lindholm, 33 ja Niilo Aro, 28, tietävät millaista se on.
Noin vuosi sitten syyskuussa Viivi Lindholm marssi lääkärin vastaanotolle aikeenaan lahjoittaa munasolujaan lapsettomien pariskuntien hedelmöityshoitoihin. Tämä käynti muutti tilanteen kuitenkin päälaelleen, kun munasoluluovutukseen liittyvissä tutkimuksissa kävi ilmi, että hänen omien munasolujensa määrä on hälyttävän alhainen.
– Ensimmäinen reaktioni oli epäusko. Miten munasoluja voi olla niin vähän? Sitten tuli itku ja järkytys, joka oli outoa, koska ei mulla ollut mitään selkeää visiota siitä, haluanko olla äiti vai en, Lindholm muistelee.
Pari hakeutui laajempiin hedelmällisyystesteihin, jossa tilanne vielä vahvistettiin.
– Meille sanottiin, että tässä olisi nyt puolivuotta aikaa kokeilla tulla raskaaksi, ja mikäli se ei näin onnistu, ohjattaisiin meidät hedelmöityshoitoihin, Lindholm kertoo.
Enää piti vain selvittää, haluaako pari ylipäätään lapsia.
Elämän kokoisen päätöksen edessä
Vaikka lapsien hankkimisesta pari oli aikaisemmin jo keskustellut, haaveet ja ajatukset oli aina suunnattu jonnekin tulevaisuuteen. Kumpikaan ei ollut nähnyt tulevansa vanhemmiksi nyt. Niinpä he päättivät ottaa kolme kuukautta mietintäaikaa, jolloin kumpikin omalla tahollaan koittaisi päättää, mitä haluaisi tehdä asian suhteen.
– Mulla ei ole koskaan ollut sellaista vahvaa halua äitiyteen, joten kriiseilin päätöksen suhteen todella paljon, Lindholm muistelee.
Pari ei kuitenkaan joutunut miettimään asiaa yksin, sillä he saivat apua asian käsittelyyn pariterapiasta, jossa he olivat yhdessä käyneet jo noin vuoden ajan.
– Ulkopuolisen ohjatessa keskustelua pääsimme sanoittamaan ja pohtimaan fiiliksiämme tästä puolin ja toisin.
Päätöksen hetki
Kolmen kuukauden pohdinnan jälkeen päätös kypsyi: he yrittäisivät lasta.
– Silti fiilikset aaltoilivat tosi paljon. Toisaalta jännitti hirveästi, että entä jos tärppää heti, ja samaan aikaan pelotti, ettei se onnistuisi ollenkaan, Lindholm kertoo.
Huhtikuussa 2025 pelko kuitenkin vaihtui helpotukseen, kun raskaustesti näytti positiivista.
Tie äitiyteen
Koska päätös raskaudesta piti tehdä nopealla aikataululla, asian kypsyttelyyn ei jäänyt kauheasti ylimääräistä aikaa. Lindholm kuvaa tunnelmiaan varsin ristiriitaiseksi.
– Edelleen tulee väillä sellainen olo, että onko musta tähän, ja mitä sitä on tullut tehtyä.
Lindholm näkee oman vaikean äitisuhteensa osana hänen haastavaa suhtautumista äitiyteen. Mielessä pyörii se, millainen äiti hän haluaa ja ei halua olla, sekä pelko siitä, mistä hän tulee saamaan tukea äidiksi kasvamisessa.
– Äidiksi tulemisessa mua pelottaa oma keskeneräisyys ja osaanko olla hyvä äiti. Sitä kuitenkin haluaa antaa parhaat mahdolliset lähtökohdat ja kasvuympäristön sille pikku tyypille, Lindholm avaa.
Lindholmille on kuitenkin herännyt tahto tulla äidiksi ja kiintymys kohdussa kasvavaan sikiöön on alusta asti ollut vahva.
– Mulla on ollut todella vahva pelko siitä, että raskaus menee kesken, tai sikiö ei kehity normaalisti. Se on jännä, miten sitä huolehtii jo heti alusta alkaen jostain pienestä solumöykystä, Lindholm sanoo.
Peloista huolimatta raskaus on edennyt parin onneksi normaaliin tapaan.
– Mä oon itkenyt varmaan jokaisessa ultrassa, vaikka kaikki on ollut tosi hyvin. On vaan niin ihmeellistä seurata sen toisen kehitystä siellä, Lindholm sanoo.
Kohti h-hetkeä
Raskauden edetessä koti on alkanut täyttyä vauvanvaatteista ja tarvikkeista. Pinnasänky odottaa jo makuuhuoneessa. Pari kertoo yllättyneensä siitä, miten paljon varusteita ja tavaraa vauvaan meneekään.
– Lähti ehkä vähän lapasesta. Meillä on vaatteita varmaan jo koko ensimmäiselle vuodelle, Lindholm naurahtaa.
Aro on tehnyt Excel-taulukon, johon on listattu kaikki tarvittava.
– Melkein kaikki on jo hankittu, niin voi rauhoittua sen osalta, vaikka tavarat vielä hakevat paikkaansa, Lindholm kertoo hymyillen.
Pari on saanut paljon apua ystäviltään, jotka ovat lahjoittaneet tai myyneet edullisesti heille tarpeettomaksi jääneitä vauvan vaatteita ja tarvikkeita.
– Ollaan saatu niin paljon apua ja tukea ystäviltä, että se on kultaakin kalliimpaa, Lindholm kertoo liikuttuneena.
Valmistautuminen vauvan saapumiseen on parin kotona hyvällä mallilla. Sitten enää odotellaan pientä tulokasta.
– Ai niin, hei kato mitä ostettiin vauvalle! Eikö olekin söpöt, Lindholm heiluttelee innoissaan pieniä Vans-kenkiä kädessään.
Teksti ja kuvat: Lotta Peura
