Afganistanissa lapsesta pyritään kasvattamaan vastuuntuntoinen sekä toisia kunnioittava ja huomioiva kansalainen. Kunnioitettava ihminen on se, joka ei tuota häpeää perheelleen tai suvulleen. Rehellisyyttä arvostetaan, mutta aina se ei kannata.
Hussein saapui alaikäisenä Suomeen vuonna 2015 tuhansien muiden pakolaisten joukossa. Tilanne Afganistanissa oli käynyt monelle nuorelle miehelle vaaralliseksi. Taliban vaikutti kulisseissa muun muassa pakkovärväten nuoria miehiä riveihinsä. Ulkona liikkuminen suuremmissa kaupungeissa oli vaarallista eri ryhmittymien taistellessa edelleen vallasta ja kunniasta.
Hussein sai oleskeluluvan Suomeen. Hän aloitti valmentavan koulutuksen kielen oppimiseksi ja suoritti sen jälkeen peruskoulun. Nyt hän toimii vartiointialalla kolme ja puoli vuotta kestäneiden ammattiopintojen jälkeen.
Husseinin kokemukset ovat ajalta, jolloin Taliban ei hallinnut Afganistanissa.
Haastateltavan nimi on muutettu hänen yksityisyytensä suojaamiseksi, mutta hänen oikea henkilöllisyytensä on toimituksen tiedossa.
Työtä jo pikkulapsi-iässä
Köyhän lapsella on harvoin aikaa leikkimiseen. Kysyessäni lasten asemasta Hussein kertoo, että yleisesti ottaen lapsen asema Afganistanissa on heikko ja elämä rankkaa.
Perheiden köyhyys on yleistä, ja selvitäkseen kaikkien perheenjäsenten on osallistuttava työntekoon. Tämä koskee myös pikkulapsia. Jo pienille lapsille osoitetaan heidän kehitystasonsa mukaisia työtehtäviä. Iän karttuessa tehtävien vaatimustaso nousee. Myöskään koulunkäynti ei aina ole mahdollista perheen tarpeiden takia.
Kasvatusta sukupuolirooleihin ja vastuulliseen käytökseen
Jos kuitenkin tilaisuus leikkiin tarjoutuu, tapahtuu se useimmiten omien sisarusten parissa. Jos taas perhe vierailee toisen perheen luona, lapsia ohjataan leikkimään omaa sukupuolta edustavan lapsen kanssa, ellei leikkijöitä ole useampi. Ryhmänä voivat kaikki lapset leikkiä keskenään samassa huoneessa. Myös kouluissa tytöt ja pojat pyritään eriyttämään omiin luokkiin tai kouluihin, tosin tyttöjen elinolot ja mahdollisuudet opiskeluun ovat merkittävästi kaventuneet Talibanin noustua valtaan syksyllä 2021.
Perheessä isoveljen vastuulla on huolehtia nuoremmista sisaruksista ja heidän tarpeistaan. Isosiskojen tehtävänä on huolehtia siivouksista ja muista kodin askareista yhdessä äidin kanssa.
Lapsen ja nuoren liikkuessa ulkona vanhemmat kyselevät tarkoin, millaisessa seurassa heidän jälkikasvunsa viettää aikaa. Ohjeet ja odotukset hyvään käytökseen lisääntyvät samalla kun ikävuosien mukanaan tuoma vapaus kasvaa. Nuoria muistutetaan välttämään huonoa seuraa ja huonoja tapoja, kuten tupakanpolttoa.
Nuorten on myös huolehdittava siitä, että kodissa vieraileva henkilö tuntee olonsa mukavaksi. Vierasta ei saa jättää istumaan yksin vaan hänen kanssaan tulee keskustella. Kun vieras tekee lähtöä, on jonkun lapsista tuotava vieraan kengät hänen eteensä.
Mukavan opettajan tunneilla oppii, väkivaltaisen tunneilta oppilaat lintsaavat
Koulu aloitetaan Afganistanissa 7-vuotiaana. Aluksi lapsia motivoidaan koulunkäyntiin kertomalla opiskelun suomista mahdollisuuksista. Ensimmäisenä opetellaan lukemaan, sen jälkeen kirjoittamaan.
Opettajat voivat Husseinin mukaan olla mukavia tai tiukkoja ja määräileviä. Opettaja voi esimerkiksi määrätä oppilaalle häpeää tuottavia rangaistuksia, mikäli oppilas ei ole tehnyt tehtäviään.
“Yksi rangaistuksista oli se, että jos oppilas ei ollut tehnyt kotitehtäviään, opettaja käski oppilasta seisomaan yhdellä jalalla luokan edessä tunnin ajan”, kertoo Hussein.
“Opettaja saattoi myös lyödä oppilasta niin, että tämän naama vuosi verta tai käsi meni rikki”, lisää Hussein.
Oppilaat oppivatkin välttelemään väkivaltaisen opettajan tunteja, itse opetettavan aineen oppimisen jäädessä huonommalle tolalle. Vanhempien valitukset väkivaltaisesta opettajasta tuottavat harvoin tulosta.
Hyvämaineinen aviopuoliso kelpaa
Seurustelua länsimaiseen tapaan ei Afganistanissa juurikaan ole. Kun perheen nuorelle miehelle on aika etsiä aviopuolisoa, sen tekevät vanhemmat.
Mikäli varteenotettava, hyvämaineinen nuori nainen löytyy, pojan vanhemmat menevät tytön vanhempien luokse esittämään asiansa. Tytön vanhemmat eivät heti anna vastausta, vaan jäävät miettimään asiaa ja kertovat sulhasehdokkaan vanhempien vierailusta tytölle.
Tämän jälkeen morsianehdokkaan perheessä alkaa pojan taustan selvittely. Tytön vanhemmat tutkivat, onko puolisoehdokas hyvä, polttaako hän tai onko hänellä riippuvuuksia. Lisäksi selvitetään pojan koulutustausta: opiskeleeko hän tai onko hän kenties jo suorittanut ammattitutkinnon ja käykö hän töissä.
Myös tytöltä kysytään, haluaako hän naimisiin kyseisen pojan kanssa. Kaupungeissa tytöillä on vapautta päättää asiasta itse, maaseudulla näin ei aina ole. Maaseutukylissä tytön vanhempien on myös vaikeampi saada tietoja pojan taustasta. Vanhemmat tai tyttö itse eivät välttämättä ole koskaan nähneet sulhasehdokasta.
Kun tytön perhe on saanut taustaselvityksensä tehtyä, pojan vanhemmat tulevat uudelleen vierailulle. Jos tyttö ja tytön perhe hyväksyy sulhasehdokkaan, pojan vanhemmille tarjotaan jotain makeaa syötävää myöntymisen merkiksi. Asia ilmaistaan myös suullisesti.
Afganistanissa avioeroja on vain vähän. Avioero koetaan häpeällisenä tapahtumana molemmille osapuolille ja heidän perheilleen, mutta erityisesti eronnut nainen saa häpeän leiman itseensä.
Miehen on helpompi avioitua uudelleen, mutta eronnutta naista karsastetaan, koska eronnut nainen koetaan parisuhteessa epäluotettavaksi. Häpeää pienempi taakka onkin jatkaa epätyydyttävässä avioliitossa, mikä Husseinin mukaan tekee monen naisen elämästä surullisen.
Rehellisyys on hyvän ihmisen merkki
Kuten Suomessa, myös Afganistanissa arvostetaan rehellisyyttä ja ihmistä, jonka sanaan voi luottaa. Vanhemmat kasvattavat jälkikasvuaan vastuuntuntoisiksi ja rehellisiksi ihmisiksi, mutta käytännössä avoin rehellisyys ei useinkaan ole kannattavaa.
“Hyvä ihminen kunnioittaa vanhempiaan ja tottelee heitä. Hän on kohtelias myös muille ihmisille. Hän yrittää aina olla rehellinen ja puhua totta, eikä hän valehtele”, kertoo Hussein.
Toisen ihmisen pyytäessä apua hyvä ihminen kertoo, pysyykö hän tätä toista henkilöä auttamaan. Hän voi rehellisesti vastata myös, ettei pysty, jos tilanne on sellainen, toteaa Hussein.
Rehellisyys voi kuitenkin kääntyä ihmistä vastaan. Kaikki eivät halua edistää toisen hyvää, ja joku saattaakin käyttää paljastuneita asioita vaikeuksien tai häpeän tuottamiseen asioistaan avoimesti kertoneelle.
Kaksi maata ja kaksi kulttuuria, molemmissa hyvää ja huonoa
Kun Hussein matkasi Euroopan halki Suomeen, hänelle oli muodostunut mielikuva suomalaisista ja muista EU-kansalaisista erityisen rehellisinä ja kunnollisina kansalaisina.
Verrattain pian hän sai kuitenkin todeta, että hyvien ihmisten joukossa on myös huonosti käyttäytyviä ihmisiä, Suomessakin kuten Afganistanissa. Löytyy sanansa pitäviä ihmisiä ja myös niitä, joiden sanoihin ei voi luottaa tai niitä, jotka puhuvat pahaa toisen selän takana.
Afganistanista Suomeen Hussein toisi kulttuurin, jossa vanhempia kunnioitetaan ja heihin ollaan tiiviissä yhteydessä vielä senkin jälkeen, kun aikuiseksi kasvanut nuori on lähtenyt kotoaan.
Suomessa parasta Husseinin mielestä on tasavertainen mahdollisuus opiskeluun sekä oppimista tukeva ja oppilaat huomioiva koulu- ja opiskelijaympäristö. Toinen erityisen hyvä asia Suomessa on se, että aviopuolison voi valita itse.
Tulevaisuutensa Hussein näkee valoisana.
“Näen oman tulevaisuuteni hyvänä. Voin saavuttaa sen, mitä haluan. Ihan helppoa se ei ole. Se on vähän vaikeaa, mutta jos itse haluan ja yritän, varmasti pääsen sinne.”
Teksti ja kuvat: Outi Timonen
