Maamme elää tällä hetkellä lähes täydellistä etäaikaa tunnetusti eräästä kulkutaudista johtuen. Paitsi, että tämä ei ole täydellistä, sillä digi ei tavoita kaikkia suomalaisia.
Jotkut meistä muistavat, kun parilla Jussi-palkinnolla palkittu näyttelijä Sulevi Peltola toisteli repliikkiä “digi digi”. Peltola ei siis esittänyt duettoa tänä vuonna 80 vuotta täyttäneen M. A. Nummisen kanssa. Mauri Anterohan on jo vuosia tulkinnut kappaletta “Dägä dägä”. Peltolan esittämän hahmon repliikki oli osa mainosta, jolla kannustettiin suomalaisia vuonna 2007 siirtymään digitelevision käyttöön, kun analogiset antennilähetykset päättyivät maassamme.
Tämä digitelevision yksinvaltakausi starttasi Suomessa vuonna 2007. Tästä kymmenen vuotta eteenpäin niin toimintansa aloitti maamme ensimmäinen Digi arkeen -neuvottelukunta valtiovarainministeriön alaisuudessa. Kyseinen ministeriö vastaa julkisten palveluiden digitalisoinnista. Tämän Digi arkeen -neuvottelukunnan tarkoitus on toimia vuorovaikutuskanavana eri toimijoiden, kuten kansalaisjärjestöjen ja tutkijoiden välillä.
Tämän neuvottelukunnan puheenjohtajana toimi ensimmäisellä kolmivuotiskaudella Marttaliiton pääsihteeri Marianne Heikkilä. Tänä vuonna hänet valittiin jatkamaan puheenjohtajana myös uudelle kolmen vuoden ajanjaksolle.
“Digisyrjäytymisen kauaskantoiset seuraukset voidaan estää, jotta kansalaiset eivät putoa sivullisiksi heitä itseään koskevissa asioissa”, Heikkilä totesi kesällä 2018 Ylen haastattelussa.
Internet saapui moniin koteihin Suomessa 1990-luvulla. Tästä alkoi monta erilaista kehityskulkua. Maassamme on paljon diginatiiveja eli heitä, jotka käyttivät tietokonetta jo ihan lapsuudessaan. Tuoreimman Tilastokeskuksen internetin käyttöön liittyvän tutkimuksen mukaan 16-34-vuotiaista kaikki ovat joskus käyttänyt internettiä. Sitä vanhemmissa ikäluokissa alkaa eriytyminen, on myös iso joukko ihmisiä, jotka eivät ole käyttäneet lainkaan internettiä.
Ikäryhmässä 65-74 internettiä on käyttänyt enää 88 prosenttia, ja tätä seuraavassa ikäryhmässä eli 75-89-vuotiailla vain 51 prosentilla on edes jonkinlainen kokemus internetin käytöstä. Siis vain noin puolet ja heistäkin suurin osa on ollut vielä työelämässä silloin, kun internet on laajemmin levinnyt käyttöön työpaikoille ja kotitalouksiin.
Tutkimuksen nuoremmissa ikäryhmissä kokemukset internetin käytöstä kertovat prosentillisesti hyvää, mutta se ei ole koko totuus. Tästäkään ryhmästä kaikilla ei ole valmiuksia käyttää itsenäisesti internettiä tai ei ole ajantasaista laitteistoa sen käyttöön. Merkittäväksi ongelmaksi muodostuu saavutettavuus.
Aluehallintoviraston ylläpitämillä saavutettavuusvaatimukset.fi-sivustolla kerrotaan esimerkiksi asioita, joita ei välttämättä huomioida saavutettavuusnäkökulmasta verkkosivuja suunniteltaessa. Sivusto listaa muun muassa seuraavia ryhmiä: näkö- ja kuulovammaiset, fyysiset- ja motoriset rajoitteet, kehitysvammat, luki- ja oppimisvaikeudet ja mielenterveysongelmat. Tämä lista jatkuu myös monella kohdalla ja lisäksi sama sivusto muistuttaa, että saavutettavuus on aina käyttäjä- ja tilannekohtaista.
Tämä saavutettavuusongelma luo digisyrjäytymistä, johon aiemmin Digi arkeen- neuvottelukunnan puheenjohtaja viittasi. Digisyrjäytyminen tarkoittaa sitä, että kaikilla ei ihmisillä ei ole pääsyä internettiin tai toimintavalmiuksia sen käyttöön. Kaikki ihmiset eivät siis pysty käyttämään digipalveluita, tämän lisäksi on toki myös heitä, jotka eivät halua käyttää jostain omaan arvomaailmaan liittyvästä syystä.
Laki digitaalisten palvelujen tarjoamisesta astui voimaan vuoden 2019 huhtikuussa. Tällä lailla pyritään parantamaan digitaalisten palveluiden saavutettavuutta. Tämä laki pohjaa EU:n Saavutettavuusdirektiiviin. Tämä laki määrittelee vähimmäistason digitaalisten palveluiden saavutettavuudelle.
Aiemmin jo esillä olleessa Tilastokeskuksen tutkimuksessa kerrotaan, että yhteensä 16-89 -vuotiaista suomalaisista on käyttänyt 92 prosenttia joskus internettiä. Maassamme on siis satojatuhansia heitä, jotka eivät ole milloinkaan käyttäneet internettiä.
Monet palvelut, kuten pankit, työ- ja elinkeinotoimistot, Kela, verovirastot, ovat siirtäneet joko kokonaan tai osittain palveluitaan sähköisille pohjille. Samaan aikaan perinteisellä postilla tai henkilökohtaisella kohtaamisella tarjottavia palveluita on karsittu rankalla kädellä. Liian usein törmää lauseeseen, että “voit käyttää palveluamme myös netissä” tai “lisätietoa asiasta verkossa”.
Digitaalisuus helpottaa ja parantaa monella tavalla monien ihmisten elämää. Samalla digitaalisuus myös syrjäyttää, vaikka digitaitoja pidetään jo lähes itsestäänselvänä kansalaistaitona. Sininauhaliiton nettisivuilla julkaistiin viime vuonna Katja Kivipuron ja Piia Niilolan teksti, jossa kerrotaan yli miljoonan suomalaisen tarvitsevan digitukea.
Tänä vuonna oman lisänsä digitaalisuuden saavutettavuuteen on luonnollisesti tuonut korona. Monet palvelut ovat siirtyneet etätyöskentelyyn tai ne ovat kokonaat suljettu ja lisäksi turvavälisuositus on lisännyt saavutettamuusongelmaa.
Joillekin ihmisistä ainut mahdollinen tietokone, joita he voivat käyttää on esimerkiksi kirjastossa, työttömien – tai asunnottomien päivätoimintapaikassa, jotka ovat olleet viime aikoina suljettuna monissa paikoissa. Lisäksi vanhusten ja vammaisten digiapua on karsittu korona-aikana.
Sanottaessa, että “koko Suomi etäilee korona-aikana”, niin osa ihmisistä digitaalisuudesta putoilee koronan vaikutusten seurauksena.
Digitaalisuus ei ole itsessään paha asia, mutta tulisi laajemmin tunnistaa ja tunnustaa digisyrjäytyminen. Saavutettavuuden parantamisessa voidaan tehdä vielä paljon, meistä jokainen voi vaikuttaa tässäkin asiassa teoillaan, tai vähintäänkin asenteella.
Lauri Koivisto
Lähteitä muun muassa:
Papunet
Sininauhaliitto
Yle
Saavutettavuusvaatimukset.fi
Valtiovarainministeriö
Artikkelikuva: Pete Linforth/ Pixabay
