Sisään astuessa strassien, helmien sekä kullan ja hopean säihke häikäisevät. Peili heijastaa kattokruunun kirkkautta, liikehuoneisto näyttää jatkuvan loputtomasti ylöspäin. Ympäröivä kauneus herättää vaikeuden päättää, mihin kohdistaisi katseensa. Runeberginkadun Penny Lane on todellinen vintagemuodin ihailijoiden aarreaitta.
Runeberginkadun Penny Lane -käytettyjen vaatteiden liikkeen omistajan Ritva Wächterin, 80, tervetulotoivotukset kuuluvat tiskin takaa. Vuonna 1960 Miss Suomeksi kruunattu Wächter kertoo ajautuneensa yrittäjäksi sattumusten seurauksena.
”Työskentelin lentoemäntänä yli neljäkymmentä vuotta. Perustin Penny Lanen ikään kuin harrastukseksi. Sellaiselta tämä on tuntunut kaiken aikaa, bisnes on vähän sitä ja tätä”, hän kertoo hymyillen.
Kohtaamiset lisäävät työn mielekkyyttä
Työ vei ympäri maailmaa, ja matkalla mukaan tarttui erilaisia muotiluomuksia. Osa niistä jäi itsellä käyttämättä, mikä toi ne myyntiin liikkeeseen. Toiminta kasvoi, ja nykyään vaatteita myydään kaksikerroksisessa liikehuoneistossa. Uralle lähteminen oli luontevaa, olihan kierrätys Wächterille tuttua jo lapsuudesta.
”Isän puvusta tehtiin äidille mekko ja samasta kankaasta lapsille vaatteita. Kangas oli kestävää ja äitini taitava ompelija, joten mikäpä siinä”, hän naurahtaa.
Ovi käy. Nuorehko mies osoittaa hyllyn päällä lepäävää silinterilaatikkoa. Wächter ajautuu keskustelemaan hänen kanssaan hatuista, ja asiakas on selvästi mielissään. Miehen poistuessa omistajaa hymyilyttää jälleen. Hän toteaa uran varrella palkitsevinta olleen kohtaamiset erilaisten ihmisten kanssa. Niistä on opittu paljon.
”Asiakaskunta on ollut kirjavaa, joukkoon on mahtunut nimekkäitä kuuluisuuksiakin. Kun vielä jokin vaate lähtee toisinaan liikenteeseenkin, olen erityisen tyytyväinen.”
Yrittäjyys tuo vaihtelua päiviin
Wächterin on pitänyt alalla vuosikymmeniä kiinnostus muotiin. Työhön liittyviä varjopuolia hän ei osaa nimetä.
”Saan itse määritellä työaikanikin, mikä ei onnistuisi toisen työnantajan palveluksessa.”
Päivät eivät noudata samanlaista kaavaa. Lokakuisen syyssään hyisyydestä johtuen ovi ei käy tänään tiuhaan, mutta omistajan mukaan eilinen oli tavanomaistakin vilkkaampi. Poikkeusaikana liiketoiminnan saralla on ollut hiljaisempaa turistien uupuessa.
”Aiemmin kadulta raikui heidän Penny Lane -kappaleen lauluaan. Toivottavasti he pääsevät palaamaan takaisin taas jossakin vaiheessa.”
Nykyään käytettyjen vaatteiden liikkeitä löytyy huomattavasti suuremmassa määrin kuin Penny Lanen aloittaessa toimintansa. Ammattinsa ja yrityksensä tulevaisuudesta kysyttäessä Wächter sanoo, ettei pelkää uusien putiikkien uhkaavan liikkensä toimintaa, vaan toivottaa ne tervetulleiksi katukuvaan.
Jaksamisen edellytykset toteutuvat ja työ pitää mielen virkeänä
Wächter toteaa elämänsä olevan tänä päivänä hyvin rutiininomaista aamuisine kahveineen ja Helsingin Sanomineen, mikä on omiaan luomaan tietynasteista turvallisuudentunnetta. Hyvä terveys on mahdollistanut pitkän uran ja liiketoiminnan jatkamisen.
”Täytin hiljattain 80 vuotta, mikä on jo ihan kunnon ikä. Hyvää fyysistä kuntoa on ylläpidettävä jatkuvasti. Käyn paljon kuntojumpissa, ja minut on valittu kolmena peräkkäisenä vuonna ”Katajanokan kunnollisimmaksi”. Siitä on todisteena oikein plakaattikin”, hän naurahtaa.
Nainen kertoo työn pitävän hänet ”elämässä mukana”.
”Eläkeläisen arki voisi muuttua tylsäksi, mikäli vain jäisin kotiin. Siinä mielessä liike on minulle henkireikä.”
Ymmärtäähän sen. Pukuloisto huokuu sellaista menneen ajan eleganssia, jota saa tänä päivänä hakemalla hakea. Malttaessani lopulta poistua viima tervehtii lokakuisen jäätävästi astuessani ulos kadulle, ja löydän itseni hyräilemästä tuttua melodiaa pitkin pimenevää iltapäivää.
