Tasavallan uusi presidentti on valittu. Hurraa. Vihdoinkin voidaan palata normaaliin päiväjärjestykseen. Ehdokkaat itse ja me tavan kansalaiset. Jos kampanja-aika oli ehdokkaille kova, niin sitä se oli myös pikkukylän Pertille, joka vielä vaalien alla mietti omaa ehdokastaan.
Kansan muisti on lyhyt varsinkin politiikassa. Olen sitä samaa kansaa, sillä pohdin, ovatko vaalit koskaan aiemmin olleet näin suuresti esillä. Lehdistössä ilman muuta, mutta esimerkiksi toisella kierroksella ehdokkaat tuntuivat olevan televisiotentissä joka ilta. Ovatko vaalitentit uusi musta? Television vaalitenteistä tuli yhtäkkiä yhtä jokapäiväinen asia kuin puoli yhdeksän uutisista.
Televisiotenteissä kierreltiin ja kaarreltiin samojen teemojen ja kysymysten ympärillä. Yksi kanava yritti ottaa mukaan viihteellisempää otetta, toinen keskittyi sisäpolitiikkaan ja kolmas otti sekoituksen kahdesta ensimmäisestä. Tällä samojen asioiden toistelulla haluttiin saada Haaviston ja Stubbin erot esiin.
Eikä riitä, että illalla on tentti. Seuraava aamu käytettiin ruotimalla henkilöiden esiintymistä. Oliko taskuliina oikean sävyinen? Istuiko puku hyvin? Olivatko vastaukset liian ympäripyöreitä tai liian yksityiskohtaisia? Tässä vaiheessa pikkukylän Pertti alkaa jo hengästyä ja tuskastua, mihin kaikkeen huomiota pitääkään kiinnittää. Kun loppusuora vihdoin alkaa, lienevät ehdokkaatkin tyytyväisiä.
Viimeiset kampanjapäivät ovat ehdokkaille kiireisiä. Karavaani kulkee ympäri maakuntia renkaat sauhuten. Pikkukylän Pertti on aamusta saakka odottanut torilla, koska on lukenut molempien ehdokkaiden tulevat omaan kylään samana päivänä. Saako hän vihdoinkin selvyyttä kumpaa vaalipäivänä tulisi äänestää?
Viimeinkin tulee vaalipäivä. Kampanja on käyty, ja ehdokkaat voivat keskittyä vaalivalvojaisiin ja tulosten odotteluun. Pikkukylän Perttikin odottaa. Hän odottaa, että äänestyspaikka aukeaa. Vihdoinkin hän tietää, mikä numero lappuun kirjoitetaan. Puhelimeen on tallentunut torilla otetut yhteiskuvat kummankin ehdokkaan kanssa. On juotu heidän kanssaan kahvit ja olipa pienet nisupalatkin kahvin kylkeen tarjolla.
Liikaa kahvia ja nisua. Liikaa televisiotenttejä ja niiden arviointeja. Liikaa somea. Kaikkea liikaa. Pikkukylän Pertti astuu äänestyskoppiin ja silmissä vilisee numeroita. Kaikkia numeroita. Ja värejä. Mielessä pyörivät kannatusmittausten prosentit, värianalyysit ehdokkaiden puvuista sekä kuinka monta nisua tuli ehdokasteltoilla syötyä. Tärisevä käsi ei onnistu piirtämään lappuun sellaista numeroa, josta saisi selvää. Pertille tuli ähky. Vaaliähky, joka pilasi nämä presidentinvaalit.
Vaalien jälkeen kaikki analysointi on liikaa Pertille. On pakko paastota. Onneksi seuraaviin presidentinvaaleihin on aikaa, ja ähkyn sietämistä voidaan harjoitella muiden vaalien äänestyksissä. Kuuden vuoden päästä olemme peräkylän Pertin kanssa jälleen valmiita analysoimaan ja arvioimaan kaikkea presidenttiehdokkaisiin liittyvää.
Teksti: Reetta Wuopio
