Maamme rajojen sisään mahtuu monenlaista ihmiskohtaloa. Osa on omista valinnoista johtuvia, toinen puolisko on ajautunut tilaansa itsestään riippumattomien tapahtumien johdosta.
Tai näin ainakin on tapana väittää.
Länsimaalaisen kansalaisihanteen piiriin ei niitä karumpia lopputuloksia haluta mahduttaa.
Luterilainen työmoraali toimii edelleen tehokkaana mittaristona ihmisarvon määrittämisessä. Henkisen hyvinvoinnin kanssa sillä harvoin kuitenkaan on mitään tekemistä. Mitä enemmän keskityt puurtamiseen näennäisesti tärkeiden asioiden, kuten pikaruokaravintoloiden mainoskampanjoiden suunnittelun parissa, sitä tyhjemmäksi sisuksesi tuppaa usein jäämään.
Teatterivaikuttaja Jouko Turkka tapasi aikanaan väittää, että spurgut ovat maailmamme todellisia vapahtajia. Joten miksi siis pidämme yhteiskuntarakenteemme ulkopuolella harhailevia hopeamitalisteja automaattisesti epäonnistuneina?
’’Syrjäytynyt’’ käsitteenä onkin monen mielestä vanhentunut. Ja kun sitä tarkemmin mielessään pyörittelee, herääkin oivallus.
Syrjässä mistä? Sitä sopiikin miettiä.
Menestystä on hankala määritellä ilman kontekstia. Työelämässä voittajan määritys onnistuu kätevästi titteliä vilkaisemalla, ja urheilussa menestyjän voi päätellä kaulassa roikkuvan jalometallin kirkkaudesta. Totuttujen normien pimeällä puolella täytyy standardeja kuitenkin tarkastella eri silmällä.
Rikollisessa toiminnassa voittajan viittaa sopii sovitella sille, kenen on onnistunut jatkaa toimintaansa pisimpään ilman nalkkiin jäämistä.
Puliukkojen piirissä arvostusta taas saa osakseen rännin pituudesta riippuen.
Lajissaan huipulle pääseminen vaatii tinkimätöntä asennetta ja omistautumista ammatilleen. Siinä missä Rukan lasketteluseurueessa meno rupeaa päivä kolmosen kohdalla tökkimään, jaksaa visiostansa kiinni pitävä tenttumies sinnikkäästi läpäistä tuonkin lasikaton.
Mitä siis, jos rupeisimmekin valtakunnallisesti huomioimaan menestyksen rajan toiseltakin puolelta? Jakaisimme itsenäisyyspäivänä siviilien kunniamitaleja varjopuolen suoritteissaan ansiokkaasti pärjänneille ihmispoloisille.
50 visiittiä sosiaalitoimiston kanssa vuoden sisään? Irtisanominen kolmesta työstä ennen määräaikaisuuksien loppua? Suonensisäisiin siirtyminen vasta kuukausien käytön jälkeen? Kategorioita palkitsemiselle kyllä löytyisi.
Vaikka maastamme löytyy huikeita menestystarinoita, niiden mahdollistamiseksi täytyy energiaa usein lainata toisaalta.
Ja tämä valitettavasti tarkoittaa sitä, että jonkun menestyessä, täytyy toisen epäonnistua.
Voima vaatii vierelleen aina vastavoiman, jotta universumin tasapaino pysyy yllä.
Suomalainen elämäntapa pitää sisällään uskomatonta potentiaalia huumoriin. Asukkaiden vähälukuisuudesta riippumatta lähteitä riittää. Mikäli kansakuntamme historia ei olisi näin värikäs, olisi moni teos jäänyt syntymättä.
Tämä rappioromantiikka on ollut aina läsnä suomalaisuudesta kertovassa kuvastossa, ja vaikka kenellekään ei traagista kohtaloa tietenkään toivoisi, on se omiaan rikastuttamaan näkemääsi ja kuulemaasi sisältöä.
Joten annetaan siis enemmän siimaa koskien keskusteluja syrjäytyneistä. Tässä maassa kun kaikilla löytyy vielä oikeus olla ja hengittää.
Sillä mikäli sen oman metroaseman rymysakin viikoittainen harrastelu ei omaan, idylliseen kuvastoon normaalista soinnu, kannattaa sitä ajatella ainoastaan inspiraation lähteenä.
Koska se joka on synnitön, heittäköön ensimmäisen kiven.
Mitä luulet?
Irtoaisiko murikka lapasesta?
