Olen jo jonkin aikaa ollut sitä mieltä, että en ole erityisen positiivinen ihminen. Jos minua pyydetään kuvailemaan itseäni jotain varten, listaukseen eivät sisälly adjektiivit positiivinen, iloinen ja hymyilevä. Ne eivät termeinä anna totuudenmukaista kuvaa minusta. Olen saattanut aikaisemmin kuvailla itseäni näillä termeillä yleisen paineen vuoksi työhakemuksissa, koska oletin, että menestyvien ihmisten tulisi olla sellaisia.
Tämä alkoi valjeta minulle pikku hiljaa katsoessani erilaisia deittailuohjelmia televisiosta. Uskaltaisin väittää, että noin 90 prosenttia niihin osallistuvista kuvailee itseään positiivisiksi tai toivoo iloista ja hymyilevää kumppania. Ohjelmia katsoessa totesin, etten olisi sopiva puoliso näille ihmisille. En toki itsekään haluaisi ihmistä rinnalleni, joka murjottaa koko ajan ja suhtautuu kaikkeen negatiivisesti. On kuitenkin eri asia olla elämään normaalin optimistisesti suhtautuva ihminen, joka näkee asiat ennemmin realistisesti kuin sokean positiivisesti.
Toksisesta eli myrkyllisestä positiivisuudesta on onneksi ryhdytty keskustelemaan viime vuosina. Toksinen positiivisuus tarkoittaa liiallista positiivisuutta, jonka myötä saatetaan ohittaa vaikeudet ja ongelmat elämässä käsittelemättä niitä. Tämä saattaa johtaa romahtamiseen jossain vaiheessa, kun kaappien luurangot tulevat lopulta esille.
Sosiaalinen media on pitkään ollut alusta näille toksisesti positiivisille ihmisille, jotka hyötyvät siitä, että he voivat itse valita, mitä kertovat muille elämästään. Negatiiviset asiat jätetään kertomatta, jolloin luodaan illuusio siitä, ettei hankalia asioita elämässä tapahdu ja ihmisten profiileissa viljellään lausetta “positive vibes only”. Koronan aikana sosiaalisessa mediassa on kuitenkin myös jaettu julkaisuja esimerkiksi yksinäisyydestä ja mielenterveyden haasteista ja kas kummaa, ne resonoivat ihmisissä, koska ne tarjoavat samaistumispintaa.
Pahan olon purkamista on pidetty negatiivisuutena, vaikka ikävistä tunteista puhuminen ja ajoittain niissä hetken vellominen voi helpottaa oloa ja tarjota oppitunteja elämästä.
Vaikka en kuvaile itseäni ensisijaisesti positiiviseksi ihmiseksi, en ole myöskään negatiivisuuden kannattaja. Turhasta valittaminen saa minutkin hermostumaan, mutta aiheellinen valittaminen ja epäkohdista puhuminen on erittäin suositeltavaa. Kuvailisin itseäni ennemmin realistina. Elämässä tapahtuu välillä hyviä ja huonoja asioita eikä kaikesta tarvitse selviytyä positiivisuuden kautta. Näen realismin myös asioihin valmistautumisena ja eri skenaarioiden tarkasteluna. Säästän itseni monelta stressitilanteelta, kun mietin etukäteen, mitkä asiat voivat mennä päin helvettiä.
Yllätyksiä kuitenkin tapahtuu tämän aiheen osalta myös deittailuohjelmissa. Pian päättyvän Love Island Suomi -deittiohjelman alkukauden jaksossa naiskilpailija Niina piti piristävänä vaihteluna miestä, joka kertoi olevansa negatiivinen ihminen.
