Taide ei ole vain sitä, mitä näemme museoissa tai kuulemme konserteissa. Se voi olla myös sitä, mitä tunnemme ja näemme kaduilla.
Itse haluan nähdä naistenpäivänä 8. maaliskuuta järjestetyn mielenilmauksen aktivismin lisäksi taideteoksena, joka toi näkyväksi yhteiskunnassa tapahtuvan sosiaalisen eriarvoisuuden. Se otti kantaa oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvon puolesta. Tapahtumassa marssittiin naisten oikeuksien, palkkatasa-arvon ja lähisuhdeväkivallan kitkemisen eteen.
Taide voi käsitellä yhteiskunnan epäkohtia, tuoda ihmiset yhteen ja herättää keskustelua tavalla, joka on yhtä aikaa sekä tunteellinen että järkiperäinen – aivan kuten naistenpäivän mielenosoitus.
Onkin absurdia, että Googlen verkko- ja mobiilikalentereista poistettiin naistenpäivä. Kalenterimerkinnällä oli valtava merkitys, koska se muistutti meitä edes yhtenä päivänä vuodessa siitä, että tasa-arvoa ei ole vielä saavutettu, vaan sen eteen on tehtävä töitä joka ikinen päivä.
Jokainen askel, jokainen huudettu iskulause ja jokainen juliste kertoi tarinaa maailmasta, jossa naisten oikeuksia ei vieläkään oteta tarpeeksi vakavasti.
Taidetta ei tarvitse kehystää tai ripustaa seinälle, jotta se olisi vaikuttavaa. Se voi olla joukko ihmisiä vaatimassa oikeuksiaan, ääniä, jotka eivät suostu hiljenemään. Se voi olla ele, jolla ei ainoastaan kuvata maailmaa sellaisena kuin se on, vaan myös sellaisena, millaiseksi sen halutaan muuttuvan.
Taide voi toimia keinona avata ihmisten silmät ja herättää tunteita. Onhan yhteiskunnallisten teemojen käsitteleminen taiteessa ollut normi jo vuosisatojen ajan. Esimerkiksi 1900-luvun alussa monet taiteilijat käsittelivät teoksissaan maailmansotia, köyhyyttä ja luokkakysymyksiä.
Nykypäivänä tämä suuntaus on vain vahvistunut. Taide voikin auttaa meitä käsittelemään ja ymmärtämään niitä haasteita, joita kohtaamme globaalissa yhteiskunnassa.
Elokuvissa, kuvataiteessa ja musiikissa käsitellään yhä enemmän globaaleja ongelmia. Parasite (2019), Bong Joon-ho’n mestariteos, on elokuvallinen esimerkki siitä, kuinka taide voi käsitellä taloudellista eriarvoisuutta ja luokkajakoa. Elokuvan kansainvälinen menestys osoittaa, kuinka vahva ja universaali taiteen kyky on puhuttaa katsojia kaikilla yhteiskunnan tasoilla.
Taiteilijat voivat olla yhteiskunnan peilejä, mutta myös sen kehittäjiä
Taiteella on kyky tehdä näkyväksi ne asiat, joita ei muuten haluttaisi nähdä tai välttämättä tulisi näkyville. Esimerkiksi kuvataiteilija Ai Weiwein teokset ovat nostaneet esiin ihmisoikeuskysymyksiä ja Kiinan hallinnon sensuuria, kun taas Pussy Riot on käyttänyt performanssitaidetta kritisoidakseen Venäjän vallanpitäjiä.
Taiteilijat, jotka käyttävät taidettaan yhteiskunnallisten kysymysten käsittelemiseen, tekevät sen usein rohkeasti ja riskillä. Ihailen heitä. He tuovat esiin asioita, joita ei aina haluta nähdä – ja juuri siksi heidän teoksensa voivat olla niin voimakkaita. Taide kertoo meille sen, mitä muut eivät uskalla sanoa.
Taiteilijat voivat olla yhteiskunnan peilejä, mutta myös sen kehittäjiä. He voivat tarjota ratkaisujen siemeniä ja auttaa meitä löytämään kestävän ja oikeudenmukaisemman tulevaisuuden. Vaikka maailma olisi kuinka kaoottinen tahansa tai mielen kiemurat loputtomalla solmulla, taide on se, minkä kautta löydämme rauhaa. Taiteen äärellä on lupa pysähtyä ja hengittää.
Tässä ajassa, jossa maailmantilanne ja monet yhteiskunnalliset haasteet tuntuvat valtavilta ja ratkaisemattomilta, taide voi tarjota meille toivoa, oivalluksia ja ennen kaikkea mahdollisuuden nähdä asiat toisella tavalla. Taiteen ei tarvitse olla vain kauneuden ilmaisua; se voi myös olla ääni niille, joita ei kuulla muilla tavoin.
Olisiko meidän aika lakata lokeroimasta taidetta tiettyyn muottiin ja ymmärtää, että se ympäröi meitä kaikkialla? Taide ei rajoitu museoihin tai konserttisaleihin, vaan voi syntyä myös kadunkulmassa, kahvilanpöydässä tai sosiaalisessa mediassa. Banksyn katutaide kommentoi yhteiskunnallisia epäkohtia suoraan julkisessa tilassa, yllättäen ja herättäen ohikulkijat ajattelemaan.
Kun lakkaamme määrittelemästä taidetta liian ahtaasti, voimme nähdä sen laajempana voimana – keinona ymmärtää maailmaa, vaikuttaa siihen ja rakentaa uusia merkityksiä. Taide ei aina tarvitse kangastaulua – joskus se tarvitsee vain kadun.
Teksti: Liinu Vepsäläinen
Kuva: Senni Kujanpää
