Keskelle kauneinta kevättä yllättäen, kuin varkain, luoksemme saimme tänä vuonna vieraan. Se ei hyväksynyt paikallista kulttuuria sellaisenaan, vaan kaivoi olkalaukustaan kasan omiaan. Näihin meidän, kansan täällä korkeimmalla kukkulalla, piti sopeutua. Jotain kaunista laitoimme kuitenkin piiloon.
“Vähän on matkaa jo jäänyt taa. Pikkuisen nähty maailmaa.” Lauloi aikoinaan folkista ponnistanut Cumulus. Sama pätee ehkä tämän korpikansan suhtautumiseen tähän kulkutautiin.
Aloitetaan kuitenkin siitä keväästä, kun järkkyi elomme riemu ja rikkaus. Hän yllättäen saapui. Tai, no, oli joku kuullut, että naapurikylissä liikkuu kulkukauppias aivan uudella myyntikonseptilla. Tämä muukalainen vain saapui uudelle tantereelle ja alkoi megafoniin kuiskien levittää omaa agendaansa.
Ja kansa kuunteli, kun kyläneuvosto jutteli asukkaille kaikkia uusia linjoja ja määräyksiä. Epävarmuus ja -toivo saivat valtaa ihmisissä. Hui! Mitä tämä tarkoittaakaan? Hetken kansa oli kestänyt, kunnes suurin pettymys saapui korviin; tänä vuonna ei kiekkokisojen jälkimainingeissa saakaan sammua Mantan jalkojen juureen. Kaikki meiltä viedään!
Silloin, kun käy niin, että joku uusi ideologia murtaa vanhan, niin jonkin on väistyttävä. Monien hyvienkin juttujen, joidenkin sellaisten hienojen tapojenkin on piilouduttava.
Mitä kadotimmekaan, kun luoksemme saapui tämä vierasmaalainen. Tähän vastasi profeetallisesti jo yli neljäkymmentä vuotta sitten viihdetaiteilija Matti Siitonen eli Fredi omassa sanoituksessaan. Fredin kappale oli nimeltään “Se outoa on”. Taiteilija tunnelmoi tässä teoksessaan esimerkiksi näin “Jos sua koskettaa vain voisin, niin kai se hetkeksi onnen toisi”.
Niinpä niin, keväällä heristivät kylän lääkärit sormeaan, että “pitäkää etäisyys toisiinne”. Perinteisesti tämän kylän passin omaavat ovatkin pitäneet laajan oman reviirin, mutta viime vuosina nämäkin ihmishahmot ovat omaksuneet uusia käytösnormeja. Heidän tapoihin on saapunut esimerkiksi seuraavia juttuja “halaus”, “poskisuudelma” ja vastaavat mullistavat uutuudet.
Mutta mutta nyt tänä keväänä ei siis yllättäen saanutkaan koskea lajitoveriaan. Toki monet heistä oivalsivat tämän seikan välttämättömyyden, terveysnäkökulmasta. Toisaalta ihmisen suurin elin eli iho muistaa kosketuksen ja siis myös sen puutteen. Tämän kylän ihmisten joukossa taivaltaa nyt tyyppejä, joita ei ole kukaan koskenut puoleen vuoteen.
Tiedossahan on se, että koskettamisella on monenlaisia hyviä vaikutuksia. Se esimerkiksi lisää keskittymiskykyä, parantaa unta, vähentää stressiä ja ärtyneisyyttä sekä ennen kaikkea lisää hyvää mieltä ja turvallisuuden tuntua. Näiden lisäksi kosketuksella on paljon muitakin hyviä puolia. Vastaavasti sen puute lisää muun muassa ahdistuneisuutta, masennusta ja riippuvuutta erilaisiin nautintoa tuottaviin aineisiin. Kosketus on asia, jonka kaipuu säilyy koko elämän ajan. Kosketus on myös niin halutessaan merkittävä osa viestintää.
Toivottavasti tämän kylän ihmiset ei näinäkään aikoina unohda kokonaan toisiaan ja kosketuksen tärkeyttä. Jollei muuten auta, niin kaivetaan arkistosta Frank Pappa toteamaan legendaarinen lausahduksensa: “kosketelkaa toisianne”.
Lauri Koivisto
Artikkelikuva: PxHere
