Helen sulki huhtikuussa Salmisaaren kivihiilivoimalaitoksen. Greenpeace oli aloittanut aktivismin kivihiilivoiman käyttöä vastaan jo 30 vuotta aiemmin.

Salmisaaren kivihiilivoimala oli käytössä vuodesta 1984 tähän kevääseen. Helsingin viimeisen kivihiilivoimalan sulkeminen merkitsee myös Suomelle erään aikakauden päättymistä, sillä nyt maan energiatarpeesta tuotetaan kivihiilellä enää alle 1%. Helsingin hiilidioksidipäästöt vähentyvät voimalan sulkemisen myötä 30 prosenttia ja koko Suomen mittakaavassa laskua on lähes kaksi prosenttia.

Vain pari vuotta aiemmin, vuonna 2023 suljettiin Hanasaaren kivihiilivoimala. Greenpeace teki myös sen sulkemisen eteen mittavaa aktivistityötä eri muodoissa.

Vuonna 1997 Greenpeace vei kumiveneillä aktivisteja hiilikasalle ja tikkailla suojamuurin yli. Aktivistit kiipesivät Hanasaaren edustalla olevan kivihiilikasan päälle ja pystyttivät sinne pieniä propelleja, eli “tuulivoimaloita”.

Greenpeacen viestintäasiantuntija Juuso Janhunen kertoo, että kivihiilen hiilidioksidipäästöt ovat olleet suuri kuorma Suomelle, jonka takia Greenpeace valitsi sen mielenosoittamisen kohteeksi.

Suoran toiminnan aktivismi on ollut Greenpeacen kivihiilen vastaisessa työssä tärkeässä roolissa. Vuonna 2015 aktivistit estivät hiilikuljetusalusten pääsyn Salmisaaren voimalan edustalla. Lisäksi on tehty kansalaisvaikuttamista ja kampanjointia vuosikymmenten ajan.

Pitkäjänteiseen aktivismiin tarvitsee hyviä perslihaksia ja kärsivällisyyttä

Janhunen kertoo naureskellen, että pitkäjänteiseen aktivismiin tarvitsee hyviä perslihaksia ja kärsivällisyyttä. Täytyy tehdä nettisivuja, kirjoittaa blogeja ja kerätä nimiä adresseihin. “Hattua pitää nostaa kaikille niille kymmenille ja kymmenille vapaaehtoisille ja paikallispoliitikoille, jotka on jaksaneet olla meidän kanssa samaa mieltä ja vaatia muitakin toimimaan,” Janhunen korostaa.

Ilmaston puolesta taisteleminen vaatii sekä aktivistijärjestöltä että yksilöltä paljon resursseja ja sitoutumista: “aktivismi on lähtökohtaisesti pitkäjänteistä työtä.”

Janhusen mukaan muutoksessa toistuu usein samanlainen kaava, jossa toimija, kuten energiayhtiö sanoo muutoksen olevan mahdoton, mutta lopulta, kun aika on kypsä, muutos onkin yllättävän helppo.

Ensimmäisen kerran kivihiilen kiellosta Helsingissä puhuttiin eduskunnassa jo vuonna 2001. Vaikeinta vaikuttamistyössä on Janhusen mielestä ihmisten muutoshaluttomuus ja taloudelliset intressit, jotka toimivat ilmastoa ja luonnon monimuotoisuutta vastaan. Taloudellinen näkökulma on usein lyhytnäköinen.

Teksti: Onerva Reinola
Etusivun kuva: Hanna Hämäläinen / Greenpeace
Haastateltavan kuva: Jonne Sippola / Greenpeace

Lue tämä juttu ja monta muuta 26.5. julkaistavasta Toive-lehdestä!