Nurmijärven seurakunnan erityisnuorisotyönohjaaja Marjut “Mallu” Timonen on vuosien ajan tehnyt koulujen kanssa yhteistyötä. Hän tuntumansa on se, että viime vuosina kouluväkivalta on raaistunut. Toisaalta hän kiittelee, että opettajat pyytävät koko ajan matalammalla kynnyksellä apua vuorovaikutustaitojen opettamiseen.

Yksi Timosen työn suuria asioita on toimia Palveluoperaatio Saappaan Nurmijärven ryhmän vastaavana ohjaajana. Kuvassa hänellä on päällään Nurmijärven Saapas- ryhmän huppari (valokuvaaja: Lauri Koivisto)

Erityisnuorisotyönohjaaja Marjut “Mallu” Timonen on työskennellyt vuodesta 2004 nykyisissä työtehtävissään. Joissain toiminnoissa hän tapaa kokonaisia ikäluokkia, mutta valtaosin hänen työssään kohtamaamillaan nuorilla on jonkinlaista huolta tai murhetta elämässään.

“Kohtaan työssäni paljon nuoria, joilla on esimerkiksi oppimisvaikeuksia, tai että perheessä on jokin kriisitilanne, monesti vaikkapa päihteet tuovat huolta perheen elämään. Aika isona juttuna on myös kuoleman läheisyys perheessä”, kertoo Timonen.

“Koulukiusaaminen on vähättelevä termi”

Erityisnuorisotyönohjaaja Timonen pitää erityisesti siitä työssään, että saa tehdä työtehtäviä työparina jonkun toisen kanssa. Tällaisella työparimetodilla hän on muun muassa toteuttanut kouluihin luokkavierailuja yhdessä Nurmijärven kunnan erityisnuorisotyöntekijän kanssa. 

Timonen nostaa erityisesti tärkeänä esiin luokkavierailuja pohjustavat henkilökohtaiset haastattelut jokaisen oppilaan kanssa.

“Näissä alkuhaastatteluisssa saadaan hyvä käsitys luokan kokonaistilanteesta. Haastattelu aloitetaan “mitä kuuluu” ajatuksella. Toisinaan oppilaat kertovat kuitenkin hyvinkin tarkkaan nimillä, että ketkä luokassa kiusaavat tai ovat muuten levottomia”, Timonen avaa alkuhaastatteluja.

Timonen kertoo, että joissain luokissa hän näkee selvän jännitteen.

“Joskus joku oppilaista on vetäytynyt omiin oloihinsa ja hänellä on silmissään ikään kuin tyhjä kalvo. Saattaa olla, että jos lapsi tai nuori ei tunnista omia tunnetilojaan, niin väkivallasta on muodostunut lähes ainut kommunikoinnin muoto hänelle”, Timonen pohtii kouluväkivallan syitä.

Niin kouluväkivallan.

Timonen ei mielellään puhuisi koulukiusaamisesta.

“Koulukiusaaminen on vähättelevä termi. Koulukiusaamisen sijaa tulee puhua kouluväkivallasta. Minusta tuntuu, että se on vuosien myötä se on muuttunut jatkuvasti raaemmaksi ja myös röyhkeämmäksi. Nykyään mielestäni väkivalta on enemmän esillä, sitä ei piilotella niin kuin aiemmin”, Timonen pohtii.

Yhtenä ratkaisuna kouluväkivaltaan Timonen näkee ennaltaehkäisevästi tunne- ja vuorovaikutustaitojen opettamisen lapsille ja nuorille.

“Lasten pitäisi paremmin ymmärtää omaa oloaan, että miksi ajattelee tai tuntee jollain tavalla.”

“Somessa tapahtuva väkivalta jää helposti piiloon vanhemmilta, toisaalta nuori jää helposti ulkopuolelle kaveriporukoista, ellei hän ole lainkaan somessa”, Timonen pohtii sosiaalisen median roolia väkivallan näyttämönä. (Valokuvaaja: Lauri Koivisto)

Timosen terveiset…

A.Koulukiusaajalle: “Kysy itseltäsi: Miksi? Ja tutustu kirjoihin, jotta ymmärrät paremmin asiaa myös toisen osapuolen kannalta.”

B. Kiusatulle: “Usko itse, että olet hyvä, vaikka joku sinulle toista väittääkin. Niin ja puhu jollekin luotettavalle aikuiselle.” 

C. Sivustaseuraajalle: “Mieti: Miksi seison tässä? Tule tietoiseksi, että oletko mielessäsi jommalla kummalla puolella, kun olet päätynyt seuraamaan tilannetta. Ja sinullekin; kerro aikuiselle.”

Lauri Koivisto

Artikkelikuva: Lauri Koivisto