Joka kevät ja syksy uutisoidaan, kuinka joku on kirjoittanut ennätyksellisen määrän laudatureja, ja aina välillä tupsahtaa artikkeli julkkiksesta, joka on tehnyt uusia projekteja, mullistanut elämäntapansa ja on onnellisempi kuin koskaan. Kaikki tämä, vaikka elämä on samaan aikaan todella rankkaa.
Suorittaminen tuntuu olevan nyky-yhteiskunnassa yksi tärkeimpiä tavoitteita. Jokainen työstää koko ajan jotain ja kun yksi projekti on saatu valmiiksi, aloitetaan kaksi uutta. Kaiken tulee olla täydellistä ja kaunista, tekeminen on myös ihanaa ja mukava prosessi. Upeat tuotokset jaetaan someen ja seuraava näkee, mitä toinen tekee. “Miksi minä en tee mitään näin hienoa?” Suurin osa kuitenkin on keskivertoa ja jotkut eivät osaa mitään erityistä, mutta silti muutamat parhaat pystyvät luomaan kuplan täydellisestä tekemisestä. Mutta juuri keskiverron kuuluisi olla normaali. Ei ole mitään syytä nostaa parempia jatkuvasti jalustalle ja ylistää heidän suoritustaan. Silti yhteiskunta antaa huonon ihmisen leiman otsaan, jos et anna koko ajan kaikkeasi.
Sosiaalinen media on loppujen lopuksi täysin kiiltokuvamaailma, mutta moni ei ymmärrä kulisseja. Paineita voi tulla helposti, kun näkee kauniita ihmisiä, tapahtumia ja tekeleitä. Tavallisella tallaajalla tuskin on kaikkia resursseja ja taitoja siihen mitä näkee, mutta yrittää silti. Tulos voi olla hyvä, mutta myös täysin paska. Mikä on täysin ymmärrettävää tilanteeseen nähden, mutta voi vaikuttaa epäonnistumiselta, “koska muutkin osaa.”
Toki mediassa törmää myös juttuihin, joissa kerrotaan burnouteista ja miten vaivaa hoidetaan ja ennaltaehkäistään, mutta olisi hyvä painottaa mahdollisuutta elää vain rauhassa. Maailma ei kaadu, jos opiskeluissa ja töissä ei menesty täydellisesti, eikä käytä vapaa-aikaansa siihen samaan. Yllättävän helposti voi päätyä tilanteeseen, jossa myös syöminen ja nukkuminen on silkkaa suorittamista sekä täydellisyyden tavoittelua.
Työuupumus on diagnoosi siinä missä muutkin, mutta sen ennaltaehkäisy tuppaa olemaan melko heikkoa. Jos ei ole aikaa lepäämiseen ja palautumiseen, niin se on voi voi. Hommat pitää silti saada tehtyä. Perään huikataan “älä turhaan stressaa ja ota paineita,” kuin se parantaisi tilanteen. Sama kuin sanoisi “kävele rohkeasti” jalkansa murtaneelle. Kannustetaan tekemään itselle mieluisia asioita, mutta aikaa ei ole siihenkään. Sitten kun jaksaminen loppuu, niin ongelma on taas todellinen.
Aina ei tarvitse painaa hommia, varsinkin kun tietää, että kohta ei pysty, ei kykene. Jos yksi kymmenestä asiasta ei ole priimaa ja se on aukko hengittää, niin ehdottomasti se tilaisuus tulee käyttää. Seinät ei kaadu päälle, jos hetken vain on.
(Artikkelikuva: pxfuel.com)
