On kysymys, mihin itse toisinaan takerrun. Haluaisin uskoa, että eivät kuuluisi yhteen, mutta se tulee kuulumaan, halusimme sitä tai emme. Tällä hetkellä ehkä se kaikista näkyvin muoto on Ukrainan ja Venäjän välinen sota. Useissa urheilulähetyksissä, vaatteissa, seurojen/urheilijoiden somessa tähän asiaan otetaan vahvasti kantaa. Itse henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että on todella hyvä asia, että Ukrainaa tuetaan myös todella näkyvästi urheilun parissa. Herkistyn jopa ajatuksesta, miten olen nähnyt sen vaikuttavan ukrainalaisiin urheilijoihin, jotka pelkäävät perheidensä ja läheistensä vuoksi. Esimerkkinä voin käyttää tässä Valioliigaottelua, jossa pelasivat Everton – Manchester City, kun näin miten Oleksandr Zinchenko liikuttui kyyneliin. Pelaajilla Ukrainan liput selässään ja faneilla plakaatteja “We stand with Ukraine”, tämähän on siis täydellinen poliittinen kannanotto maailman tilanteeseen. Toinen hyvä esimerkki mielestäni on Qatarin valitseminen jalkapallon-MM kilpailun isäntämaaksi. Kilpailupaikasta käydään aina arvonta, mikä maa saa kilpailun järjestää, mutta Qatarin tapauksessa arvonta oli turhaa. Qatar ohitti muut maat lahjomalla äänestäjiä puolelleen todella suurilla summilla. On uskomatonta, miten näin läpinäkyvää politikointia voidaan tehdä. Todella hurjaa on myös ajatella, mitä kaikkea rahalla voi urheilumaailmassa todella saada aikaan, koska raha luo valtaa? En tiedä voiko Superliigahankkeesta olla sen enempää mielissään tai MM-kilpailujen järjestämisestä tällaisessa maassa.
Ihmisoikeus- ja ilmastorikkomuksista tunnetuissa maissa Kiina, Qatar, Venäjä ollaan viime vuosina järjestetty ja tullaan tulevina vuosina järjestämään maailman tunnetuimpia tapahtumia. Olympialaiset, Jalkapallon-MM kilpailut: onko sattumaa, että juuri nämä maat ovat saaneet itselleen kilpailut? Enpä usko. Raha, valta, tunnettavuus maailmalla on se, jota nämä maat haluavat. Haluavat siivota mainettaan kilpailuita järjestämällä, mielestäni ovat myös aika huonosti onnistuneet kyseisessä yrityksessä. Esimerkkinä vuonna 2014 Sotšin olympialaisen päättäjäisseremoniassa televisiossa raikuivat kovasti Venäjän ylistyshuudot, mutta kyseisiä huutoja ei stadionilla oikeasti kuulunutkaan vaan ne lisättiin tv-lähetykseen luomaan isänmaallista tunnelmaa. Mielestä tämän kaltaisella toiminnalla luodaan suurta poliittista propagandaa omille kansalaisille ja muille maailmalla urheilua seuraaville ihmisille. Voiko kyseisten urheilutapahtumien arvostus laskea urheilijoiden ja seuraajien silmissä, jos jatkuvasti kilpailut politikoidaan maihin, jossa monet asiat ovat todella pahasti pielessä. Onko urheilijoille itselleen oikeasti mitään väliä, missä maissa kilpailuja käydään?
Maailmalla yhä enemmän seurojen ja kilpailujen omistaminen on siirtynyt yritysten, sheikkien, miljardöörien haltuun. Tällainen omistajuuskanta luo politiikkaa vaan maksimaallisten tuottojen tavoittelussa. Myös pystytään näyttämään, mitä pohjattomalla kassalla saadaan aikaiseksi urheilumaailmassa esimerkiksi: pelaajien hankinnassa tai stadionien rakentamisessa. Pelottavinta on ajatella, mitä tapahtuu, kun henkilöt päättävät, että tämä urheilu ei ole enää minulle kiinnostava bisnes. Kuinka käy seuroille, tapahtumille, kun rahahanat menevätkin kiinni?
Jarno Jumppanen
