Ovatko presidentinvaalit muuttuneet halvaksi seurantarealityksi, koska kansa ei jaksa enää keskittyä pitkiin asiaohjelmiin ja viihdetarjonta on yliedustettuna kaikessa tv-tarjonnassa? Presidentinvaalien viihteellistyminen aiheuttaa paljon mielipiteitä sekä puolesta että vastaan, mutta onko viihde ainoa keino saada laahaavat äänestysprosentit nousuun?
Koskaan aiemmin ystäväpiirini puheissa vaalit eivät ole olleet näin isossa osassa kuin tänä vuonna. Tulevan sunnuntain vaalipäivää ja erityisesti tulosiltaa odotetaan kuin Temptation Islandin iltanuotiota.
Mitähän sunnuntain jaksossa on luvassa: verta, hikeä ja kyyneliä, tappion karvasta kalkkia ja voitonriemua? Se, keneltä nämä tunteet tulevat, on vielä arvoitus. Ja sitähän me kaikki nyt jännitämme. Ketkä kaksi menevät jatkoon? Oikeat vai väärät tai ehkä se oma ehdokas. Samalla ehkä jännitämme sitä, onko tällaista mielenkiintoa tai vaalihumua luvassa enää lähitulevaisuudessa vai onko kyseessä ainutkertainen asia.
Sauli Niinistön pitkän presidenttiyden aikana olemme tottuneet tasaiseen menoon presidentin tehtävien hoidossa. Hallitukset sen sijaan ovat tarjoilleet erilaista realitya senkin edestä. Kansan keskuudessa on turvauduttu rauhalliseen Sauli Niinistöön, joka harvoin on ottanut suuresti kantaa asioihin, vaan ollut rooliltaan rauhoitteleva. Varsinkin kiristyneessä maailmantilanteessa suuri osa kansasta on tarvinnut rauhoittelevaa ja rauhallista johtajaa.
Nyt olemme menossa kohti uutta aikaa, eikä kukaan oikeastaan vielä tiedä, millaista. Helsingin Sanomien julkaiseman gallupin mukaan kolmen kärki on niin lähellä toisiaan, että oikeastaan mikä tahansa on mahdollista.
Panem et circenses – leipää ja sirkushuveja. Demokratiassa toki valtaa ei olla antamassa keisarille, mutta silti halutaan leipää ja sirkushuveja. Viihteen nimissä lähes kaikki on sallittua ja mahdollista.
Presidenttiehdokkaita on istutettu milloin Elämäni Biisi -studioon ja milloin koululuokan eteen. Miksi? Jotta kansa saa viihteen keinoin kuvan ehdokkaista, pääsee ehkä heille naureskelemaan ja heidän sanomisiaan taivastelemaan. Kolikon kääntöpuolena tietysti se, että kansa löytäisi vaaliuurnille sankoin joukoin, ja ne Aku Ankkaa aina äänestävät löytäisivät ehdokkaan, joka on lihaa ja verta.
Presidenttiehdokas on tänä päivänä henkilö, joka hakee Suomen korkeinta virkaa, mutta se ei riitä. Ehdokkaan tulee olla myös mediaseksikäs, herättää tunteita ja ennen kaikkea ehdokkaalla tulee olla hirvittävän kova nahka kansan arvostelua kohtaan. Kansa, josta on tullut armoton arvostelija sen jälkeen, kun somesta tuli arkipäivää.
Näissä vaaleissa kakkoskierros lienee selviö. Mitähän viihdettä meille tarjoillaan kahden viimeisen ehdokkaan kanssa? Onko vuorossa Bachelor-ohjelman kaltainen ruususeremonia vai joko kaivetaan Sami Kuronen esiin, ja istutetaan kaksi viimeistä ehdokasta “Temppareiden” iltanuotiolle tentattavaksi? Oli niin tai näin, tällaista kiinnostusta vaaleja kohtaan ei ole ollut aikoihin ja hyvä niin.
Teksti: Reetta Wuopio
