Merenkulun siirtyminen osaksi EU:n päästökauppajärjestelmää viime vuoden alussa pakottaa Itämeren laivavarustamot pohtimaan tulevaisuuden siirtojaan. Yhtälö ei ole helppo, sillä uusiutuvien polttoaineiden kehitys on edelleen murrosvaiheessa. Tulevaisuuden investointeihin vaikuttavia riskitekijöitä ovat myös maailmantalouden taantuma sekä epävarma geopoliittinen tilanne.
Mitkä ovat tulevaisuuden polttoaineet, entä mitkä ovat ne reitit, joille Itämerellä matkustajaliikennettä harjoittavat varustamot tilaavat uusia, ympäristöystävällisempiä laivoja?
2010-luvulla varustamot ovat tilanneet uutta, vastuullisempaa kalustoa rahdin ja tarvematkustamisen suosiossa oleville reiteille. Tämä käy selvästi ilmi, kun tutkii varustamoiden uusimpia päätöksiä uudisrakenteiden tilaamisesta.
Viking Linen pääreitti on Turun ja Tukholman välinen väylä, jolla varustamon uusimmat laivat Viking Grace (valmistunut vuonna 2013) ja Viking Glory (2022) kulkevat. Ahvenanmaalaisvarustamolla oli vuonna 2024 noin 70 prosentin markkinaosuus kyseisellä reitillä.
Tallink Silja Line on puolestaan investoinut Helsingin ja Tallinnan väliselle reitille, jolla pikalautat Megastar (2017) ja MyStar (2022) tekevät kuusi lähtöä päivässä molemmista kaupungeista.
Italialaiseen Grimaldi-konserniin kuuluva Finnlines on sekin uusinut laivastoaan ympäristöystävällisempään suuntaan. Varustamon reitillä Naantalista Ruotsin Kapellskäriin on jo yli vuoden ajan liikennöinyt kaksi uutta laivaa, eli Finnsirius (2023) ja Finncanopus (2024). Uusia aluksia on lähivuosina tulossa myös Helsingin ja Travemünden väliselle reitille.
Monen suomalaisen risteilymatkustajan perinteisellä suosikkireitillä Helsingin ja Tukholman välillä tilanne on puolestaan täysin erilainen. Reitillä liikennöivät tällä hetkellä Tallink Silja Line sekä Viking Line, joilla molemmilla on kaksi laivaa liikenteessä. Kumpikaan varustamo ei ole investoinut uuteen kalustoon Helsinki-Tukholma-linjalla vuosikymmeniin.
Tallink Siljan sisaralukset Silja Serenade ja Silja Symphony ovat valmistuneet 1990-luvun alussa. Myös Viking Linen pääkaupunkien välisellä reitillä liikennöivät laivat ovat samaa ikäluokkaa. Viking Cinderella valmistui jo vuonna 1989, ja linjapari Gabriella puolestaan vuonna 1992.
Turun ja Tukholman tai Helsingin ja Tallinnan välisiin reitteihin verrattuna Helsingin ja Tukholman välillä kulkee hyvin vähän rahtia, mikä tekee reitistä vähemmän kannattavan. Myös tarvematkustajien määrä on perinteisellä risteilyreitillä muita mainittuja reittejä pienempi.
– Jos linja olisi kannattava, olisivat varustamot jo investoineet uusiin aluksiin. Siellä on vanhat, jo itsensä takaisin maksaneet laivat liikenteessä, ja siksi reitti pysyy hengissä, sanoo Tallinnan teknillisen yliopiston Viron merenkulkuakatemian professori Ulla Tapaninen.
Molempien varustamoiden nykyiset alukset reitillä voisivat teoriassa olla liikenteessä vielä lähemmäs kymmenen vuotta. Vaikka laivoilla on vielä reilusti käyttöikää jäljellä, tuo merenkulun siirtyminen osaksi EU:n päästökauppajärjestelmää oman vaikutuksensa siihen, milloin reilusti yli 30 vuotta vanhalla laivalla ei enää ole taloudellisesti kannattavaa liikennöidä.
Tapanisen mukaan yksi mahdollinen tulevaisuuden skenaario Helsingin ja Tukholman välisellä reitillä on, että liikenteessä on nykyistä vähemmän laivoja etenkin lomakauden ulkopuolella.
Reitin lakkauttamiseen kokonaan hän ei kuitenkaan usko. Varustamoiden uudet investoinnit sijoittunevat hänen mukaansa jatkossakin kannattavammille reiteille, joilta sitten saattaa vapautua kalustoa Helsingin ja Tukholman väliseen liikenteeseen.
– Itse uskoisin, että kun nykyiset laivat tulisi uusia, tullaan linjalle kierrättämään varustamoiden muita, uudempia aluksia. Tähänkin tietysti vaikuttaa se, onko linjalla tarpeeksi kysyntää.
Kun varustamot pohtivat uusien laivojen tilaamista, on uuden laivan käyttämä polttoaine yksi keskeisimmistä kysymyksistä ennen investointipäätöksen tekemistä.
Nykyään kaikki uudet alukset rakennetaan ns. dual fuel -periaatteella, eli kahden polttoainevaihtoehdon periaatteella. Perinteisen dieselmoottorin lisäksi aluksiin rakennetaan nykyään myös toinen, uusiutuvaa polttoainetta käyttävä moottori.
Uusista polttoainevaihtoehdoista sähkö on maailmanlaajuisesti yhä yleistyvämpi ratkaisu, ja lähivuosina nähtäneen myös täysin sähköllä kulkevia matkustaja-autolauttoja lyhyemmillä reiteillä. Viking Linen toimitusjohtaja Jan Hanses esimerkiksi kertoi viime vuoden lopussa Turun Sanomien haastattelussa, että varustamo suunnittelee kokonaan sähköllä kulkevaa lauttaa Helsingin ja Tallinnan väliselle linjalleen.
Muita yleisiä polttoaineratkaisuja ovat esimerkiksi LNG- ja biokaasu sekä metanoli. Vaikka uusi laiva teknisiltä ominaisuuksiltaan voisi liikennöidä täysin uusiutuvalla polttoaineella, kulkevat ne monesti edelleen pääasiassa dieselillä. Tämä johtuu siitä, ettei uusiutuvia polttoaineita vielä tällä hetkellä ole tarpeeksi saatavilla kilpailukykyiseen hintaan.
– Tässä transitiovaiheessa, kun EU-määräykset vasta käynnistyvät ja kiristyvät, voi diesel alkuvaiheessa olla halvempaa. Myöhemmässä vaiheessa sitten puhtaat energiamuodot tulevat olemaan halvempia, Tapaninen kertoo.
Merenkulun vihreä siirtymä ei kuitenkaan ole ainoastaan laivaston asteittaisen uusimisen varassa. Itämeren vanhempiin matkustajalaivoihin tehdään nykyään yhä enemmän polttoainekulutusta pienentäviä toimenpiteitä telakointien yhteydessä. Vanhemman laivan optimointi uusiin vaatimuksiin pidentää sen käyttöikää.
Useampi Tallink-konsernin vanhempi laiva on esimerkiksi viime vuosina saanut uusia potkureita. Näin yhtiö on Tapanisen arvion mukaan onnistunut pienentämään polttoainekulutustaan 20-30 prosentilla. Kymmenen vuotta sitten voimaan astunut EU:n rikkidirektiivi on johtanut siihen, että varustamot kiinnittävät yhä enemmän huomiota polttoainekulutuksen minimointiin.
– Polttoaineen kulutuksen säästöissä on ollut valtava kehitys viime vuosien aikana. Kulutusta on pienennetty esimerkiksi laivan muotoilulla, erilaisilla uusilla järjestelmillä ja moottorin optimoinnilla sekä huomioimalla sääolosuhteet reittivalinnoissa ja kulkunopeudessa.
Maailmantalouden ja ympäristösäädösten lisäksi nykyinen geopoliittinen tilanne sekä Itämeren turvallisuus ovat epäilemättä myös riskitekijöitä merenkululle.
Itämeren tilanne on tasaisesti ollut esillä julkisessa keskustelussa siitä lähtien, kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan talvella 2022. Venäjän varjolaivaston aiheuttamat ympäristöriskit sekä kaapelirikot ovat herättäneet huolta, ja sotilasalusten läsnäolo Itämerellä on lisääntynyt reilusti.
Miten yhä epävarmempi turvallisuustilanne vaikuttaa varustamoiden halukkuuteen investoida uusiin aluksiin?
– En usko, että millään tavalla. Jos liikenteelle on kysyntää, kalusto vanhenee ja halua investoida uuteen on, niin sitten varustamot investoivat. Jos tilanne Itämerellä kriisiytyy, täytyy varustamoilla joka tapauksessa olla siihen suunnitelma riippumatta kaluston iästä.
Teksti ja kuvat: Viktor Fagerudd.
