Jotain aivan kamalaa tapahtui Menendezin perheessä 80-luvulla Kaliforniassa. Vanhempien rauhallinen sunnuntai-ilta keskeytyi äkillisesti haulikon laukauksiin. 

Suomen Netflixin tämän hetken toiseksi katsotuin sarja on Hirviöt: Lyle ja Erik Menendezin tarina, viime viikolla sarja oli kaikista katsotuin. Sarja perustuu tositapahtumiin ja kertoo kahdesta veljeksestä, jotka tappoivat omat vanhempansa vuonna 1989 heidän kodissaan Beverly Hillsin hienostoalueella Los Angelesissa. Tapahtumahetkellä ja vuosia sen jälkeenkin, asiasta uutisoitiin Yhdysvalloissa todella paljon. Suomessa veljesten tarina on tuntemattomampi. Menendezin veljeksistä ja heidän elämästä on tehty vuosien varrella monia dokumentteja ja sarjoja, mutta tämä Netflixin tekemä sarja toi tämän mielipiteitä jakavan tarinan koko maailman tietoisuuteen. 

Sarjan Hirviöt (Monsters) ovat luoneet Ian Brennan ja Ryan Murphy. Menendezin veljeksistä kertova kausi on sarjan toinen tuotantokausi, ensimmäinen tuotantokausi kertoi  sarjamurhaajasta Jeffrey Dahmerista ja hänen uhreistaan. Brennan ja Murphy ovat saaneet molemmista tuotantokausista kritiikkiä. Monet katsojat ovat sitä mieltä, että tämän kaltaiset dramatisoidut true crime -sarjat loukkaavat rikosten uhreja ja heidän perheitään, ja niiden eettisyyttä on alettu kyseenalaistamaan. Onko se oikein, että tuotantoyhtiöt saavat tahkoa rahaa muiden ihmisten traumoilla?

Dramatisoitujen true crime -sarjojen suurin ongelma piilee siinä tosiasiassa, ettei katsoja voi tietää kuinka suuri osa sarjan tapahtumista on tapahtunut oikeasti, ja kuinka suuri osa tarinasta on keksittyä. Katsoessasi mukaansatempaavaa ja isolla budjetilla tehtyä sarjaa, saatat helposti unohtaa, ettet katso dokumenttia vaan käsikirjoitettua draamasarjaa. True crime -sarjat ovat kuitenkin suositumpia kuin koskaa, ja se näkyy tämän kaltaisten sarjojen katsojaluvuissa.  

Ryan Murphylle tuttuun tapaan sarja on yliseksualisoitu ja ajoittain tuntuu mässäilevän aroilla aiheilla, kuten lasten seksuaalisella hyväksikäytöllä ja insestillä. Erik ja Lyle Menendez kertoivat oikeudenkäynneissään, kuinka heidän isänsä pahoinpiteli heitä henkisesti sekä fyysisesti, ja kuinka hän käytti molempia poikiaan seksuaalisesti hyväksi heidän ollessa lapsia. Nämä lausunnot jakavat edelleen tänäkin päivänä ihmisten mielipiteitä. Osa ihmisistä uskoo veljesten puhuvan totta hyväksikäytöstä, ja tuntee empatiaa heidän rankkaa lapsuutta kohtaan. Toiset ovat sitä mieltä, että veljekset keksivät syytökset hyväksikäytöstä heidän asianajajan Leslie Abramsonin avustuksella, jotta he olisivat saaneet lievemmän tuomion. Poikiin ja miehiin kohdistuva seksuaalinen väkivalta on vielä nykypäivänäkin suuri tabu, joten on ymmärrettävää, kuinka vaikeaa siitä on ollut puhua 90-luvulla. Moni onkin sitä mieltä, että jos Menendezin veljekset olisivat olleet siskokset, heitä oltaisiin uskottu paljon helpommin ja he olisivat säästyneet vankilatuomiolta.

Monesti kun tämän kaltaisia true crime -sarjoja ja -elokuvia tehdään, tapahtumista on kulunut pitkä aika ja suurin osa asianomaista ei ole enää elossa. Juuri tämän takia Menendezin veljesten tarina onkin muista true crime -tarinoista selvästi poikkeava, sillä molemmat ovat edelleen elossa. Erik ja Lyle Menendez ovat olleet vangittuina vuodesta 1990 lähtien. Suurimman osan heidän tuomiosta veljet ovat viettäneet eri vankiloissa, mutta vuodesta 2018 asti he ovat olleen samassa vankilassa San Diegossa. Erik Menendez kritisoi Netflixin Hirviöt -sarjaa, kommentoimalla sen pohjautuvan räikeisiin valheisiin ja kuinka sarja on epärehellinen kuvaus perheen tragediasta. Erik Menendezin vaimo Tammi Menendez jakoi aviomiehensä lausunnon X-sovelluksessa. 

Valitettava totuus on, että emme välttämättä koskaan saa tietää koko totuutta siitä, mitä Menendezin perheessä on oikeasti tapahtunut. Olivatko vanhemmat ne oikeat hirviöt, jotka tekivät lastensa elämästä yhtä helvettiä? Vai olivatko veljekset pilalle hemmoteltuja kakaroita, jotka tappoivat vanhempansa rahan vuoksi? Jos minulta kysytään, Menendezin perheen hirviöt eivät istu tällä hetkellä vankilassa, he ovat jossain aivan muualla.

    

Kuva: RPNICKSON/BIXABAY 

Teksti: Beda Hautanen