Epäkohdat eläinten- ja ympäristönsuojelun toteutumisessa herättivät pienen lapsen taistoon paremman maailman puolesta. Vasemmistoliiton Mai Kivelä ei koskaan kuvitellut päätyvänsä mukaan politiikkaan, mutta niin vain nuoren aktivistin tie vei Arkadianmäelle.
Keskustakirjasto Oodin ravintolassa käy sekalainen lounastajien vilske. Osaksi sitä saapuu myös Mai Kivelä, joka pyytää saada lounastaa tapaamisen yhteydessä. Hän kertoo samaan hengenvetoon aikeestaan rientää suoraan tapaamisestamme eduskuntaan. Tuntuu olevan kovin hektistä.
Nyt on kuitenkin hetki aikaa. Ensimmäisen kauden kansanedustaja toteaa omaavansa aktivisti-identiteetin, eikä suinkaan syyttä. Hän ehti toimia yli vuosikymmenen ajan eri kansalaisjärjestöissä.
Voimakas sisäinen palo ajoi hänet mukaan ympäristöjärjestö Greenpeacen toimintaan vain 9-vuotiaana. Kasvuympäristö oli niin sanotusti epäpoliittinen, joskin Kivelän äiti oli kiinnostunut ympäristökysymyksistä.
”Muistan nähneeni uutisissa Greenpeacen jäseniä pysäyttämässä valaanpyyntiä. Se oli käänteentekevä hetki. Soitimme äidin kanssa lankapuhelimella Greenpeacen toimistolle ja liityimme hänen nimellään tukijäseneksi. Aikuisena päädyin järjestöön töihin seitsemäksi vuodeksi”, hän muistelee hymyillen.
Hyppy politiikkaan oli pitkän harkinnan tulosta
Greenpeace tarjosi monenlaisia mahdollisuuksia: järjestön suuret resurssit mahdollistivat kansainvälisiinkin projekteihin osallistumisen. Kivelä kertoo tunteneensa ”lapsuuden ideaalinsa tulleen todeksi” astuttuaan ensimmäistä kertaa järjestön kumiveneeseen.
Parlamentaarisen vaikuttamisen tärkeyden ymmärtäminen vei huomattavasti pidempään. Nuori Mai Kivelä ei haikaillut mukaan politiikkaan. Hän ei kyseenalaistanut sen tekemisen merkitystä, mutta asia ei sattunut kiinnostamaan häntä henkilökohtaisesti. Mieli muuttui vähitellen, ja sai asettumaan ehdolle hänen toimittuaan Vasemmistonuorissa kymmenisen vuotta.
”Pitkään minua kiinnosti nimenomaan järjestöpuoli. Valitsin Vasemmistonuoret, sillä se ei kuulunut puolueeseen. Sain lähipiiristäni kannustusta asettua ehdolle. Näin, että isot ympäristöongelmat kytkeytyvät koko yhteiskuntajärjestelmään, joten pidin puoluepolitiikkaa tärkeänä”, hän toteaa.
Muutoksen aikaansaaminen on tuntunut aina vievän tuskastuttavan kauan.
”Politiikassa toimiessani olen ymmärtänyt, ettei yksittäinen ihminen voi vaikuttaa kaikkeen, mikä on toisaalta tietysti demokratian toteutumisen kannalta hyvä asia.”
Politiikka on vaatinut totuttelua
Keskeinen ero kansalaisjärjestöissä ja Arkadianmäellä työskentelyssä on Kivelän mukaan se, että ”konflikti on enemmän läsnä” jälkimmäisessä. Järjestöissä työskentelevät ovat lähtökohtaisesti yhtä mieltä kulloinkin käsiteltävästä asiasta, politiikka puolestaan on pitkälti erilaisten näkemysten yhteen sovittelua. Se on vaatinut totuttelua.
”Asioihin suhtautuminen tunteella tekee työstä sekä merkityksellistä että kuormittavaa. Jotkin tilanteet ovat sellaisia, että ne on vain hyväksyttävä. Ajoittain on hyvin turhauttavaa, kun muutosta ei saada aikaan.”
“Ympäristökriisi on suurin uhka sosiaalisen oikeudenmukaisuuden toteutumiselle”
Toisinaan kuulee puhuttavan, kuinka syy hakeutua politiikkaan liittyy vain oman edun tavoitteluun kansalaisten kustannuksella. Kivelä ei usko väitteen totuudenmukaisuuteen. Puurtaminenhan kävisi ylitsevuotavan raskaaksi, ellei taustalla olisi aitoa motivaatiota käsiteltäviin asioihin.
”Minulle on sanottu, ettei kannattaisi toimia Vasemmistoliiton edustajana, jos haluaisi vain edistää omaa uraansa,” hän lisää aavistuksen huvittuneena.
Politiikassa yksiselitteisiä vastauksia ei yleensä löydy ja on otettava huomioon jokainen osatekijä. Kivelä on tehnyt toimenpidealoitteen ilmastohaitallisen mainonnan kieltämiseksi Suomessa. Ilmastotoimien tekeminen on välttämättömyys, mutta silti aiheesta käydään jatkuvaa yhteiskunnallista keskustelua.
Kuinka yhdenvertaisuuden käy, jos joku menettää toimeentulonsa tehtyjen päätösten seurauksena?
”Tasavertaisuuden toteutuminen edellyttää aina sosiaalisen oikeudenmukaisuuden arviointia. Toimia ei voida jättää tekemättä. Lisäksi ympäristökriisi on suurin uhka sosiaalisen oikeudenmukaisuuden toteutumiselle.”
Vaikuttamisen mahdollisuus ei ole sidoksissa ammattiin
Aika rientää. Halu sysätä muutos liikkeelle pakottaa Kivelän suuntaamaan puolijuoksua eduskuntatalolle. Ennen sitä hän myöntää potevansa edelleen nuoruutensa maailmantuskaa. Sitä luulisi helpottavan se, että hän edesauttaa muutoksen syntyä täysipäiväisesti.
Toisaalta asioiden edistäminen ei ole sidoksissa ammattiin.
”Asemassani vaikuttaminen on sekä oikeus että velvollisuus. Mikäli voin vaikuttaa toisesta tehtävästä käsin, on se minulle vaihtoehto. Tällä hetkellä näen nykyisen työni mielekkäänä, ja haluan olla ehdolla seuraavissa vaaleissa. Kansanedustajana toimiminen on kuitenkin määräaikaista, eikä työsuhteen jatkuminen ole minun päätökseni.”
