Nykyään monet yhtiöt pyrkivät esiintymään helposti lähestyttävänä. Alleviivattu rentous ja kaverillisuus saattavat kuitenkin vieraannuttaa monia.
Posti Group Oyj on ollut viime vuosina paljon otsikoissa. Monetkaan näistä otsikoista eivät ole koskeneet itse postin kuljettamista. Useimmat muistavat, kuinka Posti vaihtoi nimensä Itellaksi ja kuinka postinkantajat leikkasivat asiakkaidensa nurmikkoja. Myöhemmin se vaihtoi nimensä takaisin vanhaan, ja ruohonleikkuukin katosi nopeasti palveluvalikoimasta.
Syksyllä 2020 uutisoitiin Postin uudesta nuorekkaasta ja puhekielisestä viestintälinjasta. Ehkä sä tiedätkin jo siitä! Posti on vuonna 1638 perustettu yritys. Siis se täyttää kohta 400 vuotta. Ja nyt muutama kuukausi sitten Posti päätyi leikkimään nuorekasta!
Nuorekkuus ja puhekielisyys ovat kuitenkin aina sidottuja aikaan ja paikkaan. Eri puolella suloista Suomemme puhuttu kielemme on erilaista. Samoin myös nuorten tapa käyttää kieltä poikkeaa ehkä suurestikin eri puolilla maatamme.
Vuosia nuorisotyötä tehneenä tiedän, että nuoriso hyväksyy paremmin sellaisen aikuisen, joka on oma itsensä. Aikuinen, joka yrittää näytellä nuorille nuorta, ei mene läpi. Yleensä teeskentely vain kasvattaa kuilua nuoren ja aikuisen välille.
“Sä tilaat, mä tuon” –virke on tuttu Postin verkkosivuilta ja heidän kuljetusautoistaan. Jos tällainen tapa viestiä tuntuu Helsingissä asuvalta kolmekymppiseltä vieraalta ja etäännyttävältä, mitä mahtaa asiasta ajatella kainuulainen ikäihminen?
Postin uusi viestintä heijastelee vahvasti eteläsuomalaista puheenpartta. Mä-pronominia ei todellakaan käytetä kaikkialla Suomessa. Onneksi maassamme on vielä monia murteita käytössä!
Suomen kielen asiantuntija Riitta Suominen kommentoi viime syyskuussa Ylen uutisille Postin uutta viestintälinjaa näin: “Uskoisin, että sillä on etäännyttävä, lähinnä nolostuttava vaikutus. Tässä on vahva teennäisyyden maku”.
Näinä päivinä puhutaan paljon saavutettavuudesta ja tasa-arvosta. Postin uusi tyyli sotii näitä periaatteita vastaan. Kaikki eivät tunnista tätä uutta viestintätapaa omakseen, se ei ole heille tuttua.
Posti ei ole ainut yhtiö, joka on sortunut tällaiseen “nuorekkaaseen” viestintään. Olisi ihan oman kolumninsa aihe käsitellä esimerkiksi puhelinmyyjien tapaa soittaa ihmisille kuin parhaalle kaverilleen.
Kieli parhaimmillaan rakentaa siltoja ja rikkoo aitoja, mutta pahimmillaan käy päinvastoin. Kaunis kielemme voi olla helposti ymmärrettävää ja tasa-arvoisesti saavutettavaa ilman, että tarvitsee leikkiä nuorta tai rentoa.
Käyttäkäämme siis julkisessa viestinnässä kieltä, jonka ymmärtää jokainen sinä ja minä, ei vaan sä ja mä!
Lauri Koivisto
Artikkelikuva: Kuva: Pixnio/ Bicanski
