Miksi kukaan haluaisi olla erotuomari? Olen miettinyt vastausta kysymykseen monesti siitä huolimatta, että olen itse jalkapalloerotuomari. Yhtä selkeää tekijää en ole oikeastaan koskaan löytänyt.
Moni nuori aloittaa tuomaroinnin rahan takia, enkä näe siinä mitään väärää. Rahan takia tuomarointia ei kuitenkaan jaksa tehdä pitkään. Mikä tuomarin sitten saa pysymään kentillä?
Uutisointia erotuomareihin kohdistuvasta kritiikistä ja pahimmillaan jopa väkivaltaisesta käytöksestä tulee vastaan aivan liian usein, lähes joka viikko. Tuomareista on kirjoitettu paljon, ja valitettavan usein negatiiviselta kantilta.
Tuomarin työssä on kuitenkin paljon myös hyvää. Näkemykseni pohjautuvat jalkapallon tuomarointiin oman taustani takia, mutta uskon, että samat asiat pätevät myös muiden lajien tuomareihin.
Muistan, kuinka itse päädyin hakemaan erotuomarikurssille, koska uskoin pystyväni parempaan suoritukseen kuin omien pelieni tuomarit. Olin todella kiinnostunut säännöistä jo nuorena ja tykkäsin paljon, kun pääsin pelinohjaajaksi nuorten pienen kentän peleihin.
Pelinohjaukset alkoivat tuntua tietyn ajan jälkeen turhan helpolta, ja kun 15-vuotiaana tuli mahdollisuus lähteä erotuomarikurssille, tartuin tilaisuuteen. Pelit sujuivat hyvin ja sain paljon positiivista palautetta, mikä lisäsi entisestään innostusta uuteen harrastukseen.
Lopulta innostus tuomarointia kohtaan kasvoi niin suureksi, että jätin kilpailullisen pelaamisen ja aloin satsata tuomarointiin enemmän. Nykyään vihellän miesten Nelosta, ja viime kauden lopulla debytoin miesten Kolmosessa erotuomarina.
Pelaajat elävät tunteella ottelun aikana, mikä on ymmärrettävää. Siitä huolimatta erotuomariston ja pelaajien välillä vallitsee lähtökohtaisesti kunnioitus etenkin, kun puhutaan pääsarjatason peleistä.
Veikkausliigan lähetysoikeudet omistavan Ruudun sosiaalisessa mediassa on alkanut ilmestyä pätkiä erotuomareista mikitettyinä. Ne ovat loistavia avaamaan pelaajien ja tuomariston välistä kommunikointia. Tällaiset videot antavat tuomareista inhimillisemmän kuvan sarjoja seuraaville ihmisille ja lisäävät ymmärrystä erotuomaritoiminnasta.
Mutta mikä itse tuomarina toimimisessa on parasta? Itse sanoisin, että paras tunne pelin aikana syntyy siitä, kun onnistun tekemään vaikeasta tilanteesta oikean ratkaisun. Se tunne, kun tehty tuomio hyväksytään pelaajien suunnalta, luo merkittävän onnistumisen tunteen pelin aikana.
Paras asia, jonka henkilökohtaisesti olen tuomaroinnin kautta saanut, ovat ystävät. Yhteisön merkitys tuomaroinnissa on valtava. Joukkueurheilulajeissa puhutaan usein joukkuehengestä, ja painotetaan sen tärkeyttä osana menestyvää joukkuetta. Sama pätee myös tuomarointiin, sillä tuomarointi kolmikossa on ehdottomasti yhteistyötä.
Olen itse tuomaroinut nyt kuuden kauden ajan ja tänä aikana tavannut satoja erotuomareita. Tuomareita löytyy kaiken ikäisiä, sukupuolisia ja eri kokemuksen omaavia. Nuorimmat, joiden kanssa olen tuomarointia tehnyt, ovat olleet 15-vuotiaita, kun taas vanhimmat ovat jopa seitsemänkymppisiä. Tuomarointi yhdistää siis todella moninaista joukkoa ihmisiä.
Aiemmin mainitsinkin, että monen tuomarin motivaattori aloittaa pelien viheltäminen on raha. Veikkausliigatuomareiden palkkioita Palloliitto ei ole jakanut julkisesti, mutta alempien sarjojen palkkiot ovat julkista tietoa. Uuden ihmisen kanssa erotuomarihommista keskustellessa ensimmäinen kysymys liittyy usein rahaan. Palkkiot vaihtelevat paljon eri sarjatason välillä. Luonnollisesti juniorien pelit ovat lyhyempiä kuin aikuisten, ja niistä saa vähemmän rahaa.
Miesten Nelosen erotuomaripalkkio on 70 euron luokkaa, ja pidän sitä sopivana korvauksena. Ylipäätään palkkiot ovat nousseet vuosien mittaan ja nykyisellään ne ovat sen verran suuria, että se houkuttaa uusia tuomareita lajin pariin.
Tekstiäni varten kysyin tuomaroinnin kautta saaduilta ystäviltä, mikä on parasta tuomaroinnissa. Lähes kaikki nostivat yhteisön isoksi tekijäksi. Toisten tuomareiden kanssa käydyt keskustelut erilaisista tilanteista, joita itselle on sattunut peleissä, ovat tärkeitä, sillä niistä oppii usein paljon.
Ennen kaikkea toisten tuomareiden tuki on tärkeää virheiden käsittelyn hetkellä. Sanonta “kaikille sattuu virheitä” pätee tuomarointiin todella hyvin, sillä ainakin omalta osaltani voin sanoa, että yhtään virheetöntä peliä ei ole vielä ollut. Enkä usko, että sellaista koskaan tuleekaan.
Isoja virheitä ei tietenkään jokaisessa matsissa tapahdu, mutta vähintään rajaheiton suunta menee väärin. Lähtökohtaisesti matsin jälkeen on hyvä fiilis puida tuomarikopilla, missä onnistuttiin ja mitä olisi voitu tehdä toisin.
En väitä että tuomarointi olisi aina ihanaa ruusuilla tanssimista, koska näin ei ole. Tiedostan myös, että läheskään kaikille tuomarin rooli ei sovi, eikä sen tarvitsekkaan sopia. Tuomarin rooli on kuitenkin usein palkitsevampaa, kuin millaisen kuvan uutisia seuraamalla saa.
Teksti: Jere Lemettinen
Artikkelikuva: Sofie Satta
