Tämän kevään euroviisuhuuma oli vahvempi kuin koskaan. Käärijän esitys, olemus ja voiton mahdollisuus nostivat Euroviisut esille aivan uudella tavalla. Yritykset vaihtoivat värinsä käärijänvihreään, rautatieaseman kivimiehet puettiin boleroihin ja Cha cha cha nousi ensin Suomen, sitten koko maailman viraalilistoille. Vaikka voitto meni Ruotsin Loreenille, oli Suomen kansa silti ylpeä vantaalaisesta Jere Pöyhösestä.
Hyvinkääläinen Petri Vihtonen, 30, on ollut euroviisufani jo vuodesta 2005. Lordin voiton jälkeen vahvistunut into ei ole hiipunut, ja Vihtonen on löytänyt ystäviä viisupiireistä ympäri maailman. Hän kertoo, ettei nuorena pääkaupunkiseudun ulkopuolella asuneena kehdannut juurikaan kertoa fanituksestaan, mutta viisufanitus on yleistynyt ja normalisoitunut vuosien saatossa. Tämä viisukevät oli Vihtosen mukaan poikkeuksellinen, kun koko Suomi oli yhtä innoissaan kilpailusta kuin hän itsekin. Tähän ei ehkä muutama vuosi sitten olisi oltu valmiita.
Käärijäfanitus levisi artistin itsensä, mutta myös viisujen markkinoinnin ja sosiaalisen median ansiosta laajemmalle kuin aiemmin. Viisut katsoi tänä vuonna Ylen arvion mukaan 2,8 miljoonaa suomalaista, eli 800 000 enemmän kuin viime vuonna. Lordin voittaessa viisut vuonna 2006, finaalia katsoi 1,6 miljoonaa suomalaista.
Yksi selitys Käärijän saavuttamalle suosiolle on mukaansatempaavan esityksen lisäksi hahmoon liittyvä brändi. Huolellisesti rakennettu, mutta silti aidon tuntuinen olemus, rallienglanti ja itselleen nauraminen ovat suomalaisille samaistuttavia. Myös käärijämäinen pukeutuminen ja Cha cha cha:n juhlistus oli helppoa. Jos pottatukan leikkaamisen kynnys oli liian korkea, oli silti helppo hankkia kirkkaanvihreät asusteet ja herkut viisukatsomoon. Ehkä yllättävin ilmiö oli piña colada -ainesten loppuminen kaupoista muuallakin kuin Suomessa.
Monet viisut seuranneen Petri Vihtosen mukaan fanitus oli helppoa juuri visuaalisuuden takia. “Mille tahansa voi laittaa pottatukan ja vihreät puhvihihat, sitä oli hauskaa seurata.” Biisin koukku hurmasi myös kansainvälisen yleisön, eikä ollut epäselvää, kenet maailma halusi voittajaksi. Kun juontajat siirtyivät lukemaan yleisöääniä, huusi koko Liverpool cha cha cha:ta, vaikka tuomariäänten jälkeen Suomi oli neljäntenä. Käärijä keräsi viisuhistorian toisiksi suurimmat yleisöpisteet, ja voitto tuntui hetken lähes varmalta.
Ruotsin voiton herättämä someraivo ei ollut ensimmäinen laatuaan, mutta selkeästi suurempi kuin koskaan. Lehdissä asti puitiin salaliittoteorioita ja juryn poliittisuutta, ja tuomaristoäänten painoarvon vähentämistä alettiin vaatia äänekkäämmin. Suomen UMK:ssa tänä vuonna käytetty malli, jossa yleisöäänten painoarvo oli 75 prosenttia ja tuomariston 25, tuntui Vihtosesta toimivalta. Väitteet korruptiosta ovat kuitenkin hänen mielestään pitkälle vietyä pohdintaa. “Loreenin voittokappale on voittajien kirjossa täysin uskottava. Muutama muu voittaja on ollut sellainen, että mikähän taho tämänkin järjesti, mutta Tattoo oli kuitenkin yleisöäänissä selkeä kakkonen.” Vihtonen lisää, että hän pitää Käärijää Euroviisujen ”moraalisena voittajana.”
Vaikka Loreen voittikin itse kilpailun, uskoo Vihtonen Käärijä-hypen jatkuvan. Tällä hetkellä maailman suosituimpiin lukeutuva Cha cha cha soi radioissa, baareissa ja urheilutapahtumissa Amerikassa asti. Viikko Euroviisujen jälkeen järjestetty konsertti Nordiksella myytiin loppuun. Kakkossijalta on aiemminkin pompattu maailmanlaajuiseen suosioon; esimerkiksi Ukrainaa vuonna 2007 edustanut Vjerka Serdjutška on edelleen ikoninen osa euroviisukulttuuria. Rosa Linnin viime vuonna kehnosti menestynyt kappale SNAP nousi viraaliksi ja sitä on kuunneltu Spotifyssa reilusti yli 600 miljoonaa kertaa. Esitys sai Euroviisuissa 61 pistettä ja pääsi sijalle 20. “Euroviisuissa hienoa on se, että muutkin kuin voittaja voivat voittaa”, Vihtonen kiteyttää.
Vihtosen mukaan on paljon Käärijästä ja hänen tiimistään kiinni, jääkö Käärijä yhden hitin ihmeeksi: “ että alkaako ne takomaan kun rauta on kuumaa, tuleeko sinkkuja.” Moni uusi fani on löytänyt hänen vanhempiakin kappaleitaan euroviisusuosion myötä, mutta uusia täytyy julkaista tasaiseen tahtiin, jotta hype säilyy. Nähtäväksi jää myös se, jatkuuko euroviisufanitus samanlaisena koko kansan joukkoriemuna myös tulevina vuosina.
Teksti: Oona Grönqvist
Etusivun kuva: Sarah Louise Bennett / EBU
