Englannista kotoisin oleva nigerialaissyntyinen R&B ja soul -artisti Jacob Banks toi syvänpuhuvaa äänialaa ja koskettavia lyriikoita Helsingin Tavastialle sunnuntai-iltana 30. maaliskuuta.
Banksin lavapresenssi oli korutonta ja ääniala puhtaasti soljuvaa laulua. Kappaleet kuulostavat melko samankaltaisia keskenään ja ajoittain tunnin mittainen esitys tuntui yhtenäiseltä pitkältä kappaleelta pienillä hengähdystauoilla niiden välissä. Artistin lauluääni on kuitenkin lähes virheetön.
Soul -artisti Jacob Banksin kappaleet ovat syvällisiä aiheita käsitteleviä tunteellisia kokonaisuuksia, mikä saa kuulijan pysähtymään hämärässä Tavastia-klubin tunnelmassa hetkisen ajaksi. Vaikka Banksia ei olisi kuunnellut aikaisemmin, pystyy sanoituksiin eläytymään helposti.
Rakkausballadi Unknown (To You) osuu ja uppoaa. Jokainen kuuntelija pystyy varmasti eläytymään ainakin yhteen riipaisevaan sydänsuruun oman elämänsä varrelta Banksin tulkitessa kirpaisevasti “Say that you don’t want me, say that you don’t need me, tell me I’m the fool”.
Jacob Banks tuntuu niittäneen uraa ja kuuntelijakuntaa, sillä Banksin lavaesiintyminen oli todella varmaa ja hän eläytyi esittämiinsä kappaleisiin täysillä. Välillä jopa tuntui, että Banks vetää biisit hieman rutiininomaisesti. Tämä ei kuitenkaan yllätä vilkaistessa Banksin kahden kuukauden mittaista keikkakiertuetta, joka kattaa Euroopan suosituimpien kaupunkien jälkeen heti perään Pohjois-Amerikan mantereen.

Britti-artisti vetää biisinsä kauniisti, virheettömästi ja tunteikkaasti yksi toisensa jälkeen. Jossakin välissä hän kertoo juuriensa tulevan Nigeriasta, josta päästään hieman tahdikkaamman soiton äärelle, musiikin kuitenkin olevan edelleen voimakastunteinen ja hillitty. Banksin äänessä kuuluu uskomaton raspi.
Laulajan vuorovaikutusta yleisön kanssa jäi kaipaamaan lisää. Rutiininomaiseen esiintymiseen olisi tuonut rentoutta kevyt juttelu kuuntelijoiden kanssa tai tarinoiden avaaminen biisien takaa. Yleisö olisi päässyt enemmän mukaan Banksin koskettavaan tarinankerrontaan. Sanojen aitouden tunsi, mutta haavoittuvuus niiden takana jäi pintaraapaisuksi.
Keikka päättyy muutamiin menevimpiin kappaleisiin, joista yksi on yleisöä keinuttava Chainsmoking. Viimeisten kappaleiden aikana Banks osallisti yleisöä ja pyysi ihmisiä laulamaan mukana. Lopuksi artisti kertoi olevansa iloinen nähdessään ihmiset paikan päällä kuuntelemassa musiikkiaan, sillä nykyaikana kuuntelijat näkyvät usein vain lukuina striimauspalveluissa.
Jacob Banksin eläytynyt ja tunnelmallinen esiintyminen oli juuri sellaista kulttuuria, mitä kaipasi sateisen sunnuntai-illan päätteeksi.
Teksti ja kuvat: Senni Kujanpää